Kuinkahan kauan sitä kosintaa saapi odotella? Joskus on asiasta puhuttu ja lyhyeen se on jäänyt kun ukkokultani ei ole kovin puhemiehiä, eikä jostain syystä osaa miettiä mitään huomista lounastuntia pidemmälle.
En halua jauhaa asiasta, koska minusta kihlauksen aika on sitten kun molemmat ovat asialle kypsiä, ei silloin kun toinen osapuoli on painostanut riittävän kauan ja ankarasti.
Kuitenkin vähän pelottaa, että jos en asiasta puhu, ei se koskaan tapahdukaan, koska tuollaisen etenemisaskeleet eivät tämän perisuomalaisen änkyrän mieleen tulekaan =) Tässä vaan ollaan ja hyvä niin?
Yli neljä vuotta ollaan seurusteltu, hyvin onnellisesti ja vakaasti, joskin omine alamäkinemme. Ukkokulta on 27-vuotias, ei pitäis nuoruuskaan enää pahasti ahdistaa.
Vuosien takana on toki hänellä yksi (ankarasta painostuksesta ja lähes kiristyksestä johtunut) vähemmän onnistunut kihlaus, mutta kauanko hän kantaa vanhan suhteensa ristiä harteillaan?
Mikä mättää ja mitä tehdä? Jos se ei hänelle neljässä vuodessa valkene olenko se Oikea, valkeneeko koskaan? Mikä se on se sysäävä tekijä mitä miehet odottaa? Merkkiä taivaasta? Aina puhutaan että mihinkäs sitä on kiire ja voi sitä rakastaa ilman sormuksiakin... minä kysynkin että mikä sitä viivyttää ja kai sitä voi rakastaa sormuksen kanssakin?
Noh, mitä minä sitä täällä utelen =) Kunhan piti päästä purkamaan sydäntä. Kiitoksia kaikille hulluille jotka lukivat vuodatukseni.
En halua jauhaa asiasta, koska minusta kihlauksen aika on sitten kun molemmat ovat asialle kypsiä, ei silloin kun toinen osapuoli on painostanut riittävän kauan ja ankarasti.
Kuitenkin vähän pelottaa, että jos en asiasta puhu, ei se koskaan tapahdukaan, koska tuollaisen etenemisaskeleet eivät tämän perisuomalaisen änkyrän mieleen tulekaan =) Tässä vaan ollaan ja hyvä niin?
Yli neljä vuotta ollaan seurusteltu, hyvin onnellisesti ja vakaasti, joskin omine alamäkinemme. Ukkokulta on 27-vuotias, ei pitäis nuoruuskaan enää pahasti ahdistaa.
Vuosien takana on toki hänellä yksi (ankarasta painostuksesta ja lähes kiristyksestä johtunut) vähemmän onnistunut kihlaus, mutta kauanko hän kantaa vanhan suhteensa ristiä harteillaan?
Mikä mättää ja mitä tehdä? Jos se ei hänelle neljässä vuodessa valkene olenko se Oikea, valkeneeko koskaan? Mikä se on se sysäävä tekijä mitä miehet odottaa? Merkkiä taivaasta? Aina puhutaan että mihinkäs sitä on kiire ja voi sitä rakastaa ilman sormuksiakin... minä kysynkin että mikä sitä viivyttää ja kai sitä voi rakastaa sormuksen kanssakin?
Noh, mitä minä sitä täällä utelen =) Kunhan piti päästä purkamaan sydäntä. Kiitoksia kaikille hulluille jotka lukivat vuodatukseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse olen samoissa ajtuksissa tuskaillut jo puoli vuotta. Kaikki oikkuni, kaikki suuttumiset johtuvatkin loppujen lopuksi siitä, ettei se puupölkky älyä polvistua.. Se vaan vitsailee tulevaisuudesta, kyselee kaikkea ahdistavaa tyyliin: Jos kosisin, mitä sanoisit ym.. Ehdotan, että otat asian puheeksi. Olen itse sen tehnyt ja olen ihan onnellinen lopputulokseen. Järjestä illallinen, kynttilät ja kaikkii. Ja puhu tunteistas. Se ei tarkoita, että sun pitäis kosia sitä. EI!! Vaan esität aiheen: miltä teidän tulevaisuus näyttää, mitkä on teidän suunnitelmat. Kait se ukkeli pehmenee puhumaan, kun on kynttilät ja viinii ja viulisti soi taustalla. kaksi vaihtoehtoa: se kosii tai ei kosi, mutta saatte puhuttua selväksi asiat ja tiedät totuuden hänen ajatuksistaan. Sitähän sinä loppujen lopuksi haluatkin? =)
Siinä meillä on taas kaksi saamatonta naista (saamaton = ei saa mitään aikaiseksi). Jos kosiminen noin kiinnostaa, kosikaa itse. Mikä ihme siinä on, että miehen pitäisi olla ajatustenlukija ja tietää, milloin nainen on valmis avioliittoon.
Kun sinusta tuntuu, että olet valmis avioliittolupaukseen, kerro se miehelle. Ei mies ymmärrä epämääräisiä vihjauksia ja vinkkejä. Kosikaa itse tai olkaa hiljaa. Suoraan sanottuna ärsyttää tuollainen natina miehen kosimattomuudesta, kun samaan aikaan naisella itsellä ei ole oma-aloitteisuutta ollenkaan.
Eikä tarvitse vastata, että kosiminen on miehen hommaa. Se oli joskus miehen hommaa. Nykyään on kuviot muuttuneet - vai haluatteko palata aikaan, jolloin naiset ovat kotona ja vain miehet käyvät töissä?
Hmm... Kun hänen mielestään "ei ole kiire", niin en halua että tämä homma menee pieleen hoppuilun takia. Sitä paitsi miettisin lopun ikäni että kosiko se vain siksi että tunsi että on pakko... Tämä uros on (varmaankin edellisten suhteiden ansioista) hyvin, hyvin painostusarkaa sorttia.
Ehkäpä en voi muuta kuin odottaa. Suunnittelin kyllä romanttista Pariisin matkaa ensi kevättalveen, jolloin hänellä olisi enemmän kuin loistava tilaisuus (jos ei se sillon tajuais niin ei koskaan), mutta minusta tuntuu että hän yrittää kiemurrella koko matkasta lomansaannin hankaluuden yms. takia. Ei katsos tykkää matkustaa kuulemma...
Juttusi perusteella saat kyllä odottaa kihlausta lopun ikääsi. Heitä tuollainen änkyrä mies pellolle ja hanki tilalle fiksumpi otus!
Niinhän sitä luulis. Mutta on tämä kyllä sen verran ihana uniikkiyksilö että pysyn hänen kanssaan oli sormuksia tai ei. Hullu kun olen =)Miehet on sikoja, naiset eläinrakkaita...
Hmm. Ehkä en tekstissäni sanonut riittävän selkeästi että olen kyllä tehnyt ukolle selväksi että sellainen lupaus/sopimus olis minusta ajankohtainen.
Jos nyt "Kulta. Minusta meidän olisi aika mennä kihloihin." on ymmärrettävissä?
Ja keskustelu tyssäsi perinteiseen "mikä kiire?" En järjestä mitään kamalaa showta ja kosimisopetaarioita, koska se olisi painostusta. Mielestäni tuon "Kulta. Minusta meidän olisi aika mennä kihloihin." jälkeen olen "hoitanut osuuteni", koska en todellakaan halua painaa päälle kuin puskutraktori. Pallo on hänellä. (Eikä siksi että hän on mies, vaan olosuhteista johtuen.)
Ehkei tässä nyt ole kyse naisten saamattomuudesta tai epämääräisistä vihjeistä.
Meillä ainakin asiasta on useaan otteeseen keskusteltu ja nimenomaan mies on sitä mieltä, että se on hänen "tehtävänsä". Tämä tuli muunmuassa selväksi silloin kun puoli vuotta sitten yritin häntä itse kosia.
No, joka tapuksessa sitä hänen kosintaa ei ole kuulunut. Alkaa jo usko loppua, että se tapahtuukaan, vaikka hän jatkuvasti kertoo halustaan elää loppuelämä kanssani.
Että kyllä se on tämä yhteiskunta vielä monien kohdalla "vanhanaikaista"... tätä on mielestäni kuitenkaan turha sotkea tasa-arvon tavoitteluun, kyse lienee enemmän periteistä joita halutaankin kunnioittaa.
Kaksi maalman typerintä ohjetta, jotka olen saanut ovat : 1) Kosi itse 2) Odota rauhassa miehen kosintaa, äläkä nalkuta.
Niin, erehdyin noudattamaan noita ohjeita juuri tuossa järjestyksessä. Olihan miehestä kivaa, että häntä kosittiin, mutta itse kosintaan hän ei sitten osannut vastata juuta tai jaata. Mutta kivaa oli kun kosittiin.
Odotin vuoden kosinnan jälkeen painostamatta miestä. En ottanut asiaa puheeksi koko vuoden aikana. Kun ei sitten mitään tapahtunut, otin asian uudelleen puheeksi. Tässä vaiheessa mies väitti unohtaneensa kosintani.
Että näin meillä. Ja sitä kosintaa ei ole muuten vieläkään tullut.
Olisi muuten kiva saada joskus joku TOIMIVAKIN ohje. Muukin kuin se kolmas legendaarinen: Jätä se mies. Vaikea nimittäin jättää, kun rakkautta on kovasti puolin ja toisin. Ensin pitäisi opetella vihaamaan, että pystyy jättämään. Ei ole oikein onnistunut näitten vuosien aikana.
Totta juu.
Mutta jos mies ei koe tarpeelliseksi tai ajankohtaiseksi antaa sellaista lupausta, en kyllä ehkä haluaisi kuulla sitä poppakonstia jolla hänen mielensä saisi muuttumaan.
Olis hieman kivempaa jos se mieli muuttuis ihan itsestään ja jos hän ihan itse ihan oikeasti tajuaisi että haluaa olla kanssani loppuiän. Ja jos kyseessä on mies jolle kihlauksella ei ole yhdessäolon kannalta mitään merkitystä, mutta hän tietää jakavansa lopun elämänsä minun kanssani, toivoisin että hän haluaisi antaa lupauksen minun mielenrauhani ja onnellisuuteni vuoksi, vaikkei sitä itse kaipaisikaan. Mutta tässäkin tapauksessa (keskustelujen jälkeen) mieluuummin oma-aloitteisesti.
Jos keksittäis poppakonsti jolla miehen sais kosimaan, moniko nainen miettis loppuikänsä että haluskohan se oikeesti tätä? Ja moniko mies toteais antaneensa lupauksen jota ei voi eikä haluakaan pitää?
Rakkausmaailma on kieroa, hyvin hyvin kieroa...
Miehen ei tarvitse olla ajatustenlukija, jos nainen säännöllisin väliajoin vihjaa naimisiinmenosta. Tai sitten te miehet olette harvinaisen yksinkertaisia! Kyllä nainenkin voi kosia, jos ei halua harrastaa vihjailua, mutta haluaa mennä naimisiin. Jos taas nainen vähän väliä ottaa puheeksi naimisiinmenon, se ehkä tarkoittaa, että hän pehmittelee/tiedustelee, millä mielellä mies on mukana ajatuksessa. Kyllä luulisi miehen siinä vaiheessa ymmärtävän, että hän on se ainut, joka jarruttaa avioliittoon astumista. Eräät naiset itseni mukaan lukien kertoo miehelleen, että haluaa nimenomaan hänen suorittavan kosinnan...eipä siis pitäisi olla epäselvyyttä sen asian suhteen.