koiran aika tullut lähteä

Tähän ei varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta, toiselle töihin meno on parempi ajatus kuin surra kotona. Ja riippuuhan työpaikasta ja työtovereista miten suhtautuvat surevaan.Voimia ja jaksamista sinulle,teet ystävällesi viimeisen palveluksen eli päästät sen kärsimyksestä. Vielä koittaa päivä kun pystyt muistelemaan mitä kaikkea hyvää ja kommelluksia olette yhdessä kokeneet.

Minä jouduin tekemään tuon päätöksen nuoren koirani kohdalla viikko sitten.
Itkin julmetusti pari päivää ja vieläkin ja kun katson koirani kuvaa tekisi mieli silittää.
Päätös oli todella vaikea, mutta koirani oli sairas, ei voinut viettää normaalia koiran elämää.
Ikävä on hurja ja koti on niin tyhjä, mutta silti...jos koirasi voi huonosti päästä se kivuista pois, uskon että teet juuri oikean päätöksen, kyllä sinä näet että koirasi voi huonosti.
Itse olen lomalla nyt joten tuota työhön menoa ei ole tarvinnut ajatella.

Voimahali täältä ja muistellaan koiriemme kivoja hetkiä kun aika antaa siihen myöten :)

Meidän edellinen koira lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi reilun 16-vuoden ikäisenä. Se on pitkä pätkä yhdessä. Koira oli äärettömän rakas ja kolme vuotta sitten päätös viedä se piikille oli todella raskas. Koko se päivä oli todella painajaismainen! Kun koira oli vihdoin päässyt koirien taivaaseen ja olin kotona, lyyhistyin sohvalle. Sydämeen sattui, rintaa kiristi ja voimat menivät. Vieläkin on tuskallista ajatella sitä päivää. Tuota koirakaveria kyllä jo pystyy jonkun aikaa muistelemaan ennen kuin tulee kyyneleet silmiin.

Itse olin lomalla silloin, joten saimme rauhassa surra. Kotona hiljaisuus tosin koko ajan muistutti, että yhtä meistä ei enää ole. Siksi ei siellä kotona sitten niin paljoa muutamaan viikkoon viihdyttykään. Missä tahansa muualla oli parempi.

Koko ajan yritin kuitenkin ajatella, että se on arvokas lahja ystävälle, että se pääsee pois ennen kuin kivut ovat sietämättömät. Ei tarvitse kärsiä katkeraan loppuun asti, kuten me ihmiset välillä joudumme. Meitä tuo ajatus lohdutti.

Jos itsellä olisi ollut se tilanne, että seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä töihin, niin olisin siellä töissä vain yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Heti kun ajatukset karkaavaat koirakaveriin, niin äkkiä jotain muuta mieleen. Kotona saa ja kannattaa surra ja puhua asiasta, antaa tunteiden tulla ja surra suru pois.

Tsemppiä, kyllä se siitä! Ajan kanssa se helpottaa!

Me jouduimme viemään rakkaan 15 vuotiaamme lopetettavaksi 25.6.12 juuri samaisesta syystä: kipuja ja vanhuuden vaivoja oli jo niin paljon, että oli reilua päästää rakas menemään ennen kuin kivut vaan yltyisivät. Meilläkin oli loma. Minulla on vieläkin vaikeaa ja itkettää, sydäntä särkee..vaikka kaverin on nyt hyvä olla..