Usein mainitaan termi; klassinen avioliitto. Koetin etsiä mitä tuo oikein sisällään pitää, mutta en löytänyt siitä määritelmiä.
Eli mitä sillä tarkoitetaan?
Sanan klasinen määritelmä on tämä;
”Klassinen (latinan sanasta classicus, "ensiluokkainen") voi viitata ainakin
”… arkikielessä löyhemmin mihin tahansa sellaiseen, mitä pidetään perinteisenä, vakiintuneena tai "vanhaa hyvää aikaa" edustavana.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen
Tarkoitetaanko sillä n. 100 vuoden takaisia käsityksiä avioliitosta? Tarkoitetaanko suomalaista maataloudesta peräisin olevaa käsitystä vai Amerikasta peräisin olevaa ihannetta ydinperheestä? Vai mennäänkö historiassa vielä enemmän taaksepäin?
Vanha suomalainen perinne on ollut että nainen kyllä eroaa vanhemmistaan, mutta mies ei niinkään. Miehet jäivät jatkamaan tilanpitoa omien vanhempiensa kanssa.
"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt.19:4-6)"
Teollistuminen rikkoi perinteen, jolloin muutettiin asumaan kaupunkiin. Avioliittokin muuttui.
Ydin perhe on aika uusi käsitys perheestä. Siinä on omat hyvät puolensa mutta myös huonot puolensa.
Olemme vielä romantiikan ajan hengessä, kun puhutaan avioliitosta. Sen romanttinen luonne on vain vahvistunut.
”Uskonpuhdistus maallisti avioliiton eli poisti sen sakramentaalisuuden ja alkoi jälleen korostaa vanhempien valtaa avioliiton solmimisessa.”
”Vanhempien oikeutta päättää lastensa liitoista perusteltiin Kunnioita isääsi ja äitiäsi…”
”…reformaatio romantisoi äitiyden. Vaimo tuli yhdeksi lihaksi miehensä kanssa: nainen eli lastensa ja miehensä kautta ja heidän vuokseen.”
”Tunteiden voittokulku huipentui 1800-luvulla, romantiikan aikakaudella, ja sen myötä myös perhe-elämä sai kokonaan uuden perustan: rakkauden. paheksuttavaa oli nyt se, että avioiduttiin rahasta.”
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/2285/
Voi olla että tuo ydinperheen ideologia on ollut juuri tämän päivän avioliiton merkityksen suurin muuttaja;
”…ydinperhe on tulosta yhteiskunnan modernisaatiosta ja uhanalainen modernisaation edetessä, sanovat Bergerit hieman kärjistäen, että modernisoituminen on perua länsimaisesta ydinperheestä ja sen suhteellisesta yksilöllisyydestä ja yksityiselämän korostamisesta verrattuna esim. suurperheeseen. (Berger & Berger 1983, 89-91).”
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/kontturi/3.htm
Eli onko ”klassinen” avioliittokäsitys muodostunut varsin kumouksellisen mallin mukaan?
Toisaalta ymmärrän ydinperheen ihannoinin. Kun ennen olimme jonkun maan kansalaisia, nyt olemme kuluttajia. Koska hyvinvointimme tarvitsee aina vain enemmän kulutusta, ydinperhe on toiminut siinä varsin hyvänä pohjana;
”…ydinperhe on ollut elinkaarensa huipulla vain 1950- ja 1960-luvuilla. Ydinperheen ideologinen merkittävyys johtui luultavasti siitä, että sen valtakausi ajoittui aikaan, jolloin länsimaat elivät ehkä kaikkein ruusuisinta kauttaan. On puhuttu niin sanotusta fordistisesta kasvukaudesta, jolloin teollisuustuotanto kasvoi tasaisesti, hyvinvointivaltiota rakennettiin, keskitetyt tuloehtosopimukset takasivat kohtuullisen yhteiskuntarauhan ja luonnonvarojen ajateltiin vielä olevan ehtymättömiä. Ihmisten elintaso ja koulutustaso nousivat ja tulevaisuuteen uskottiin. Ydinperhe oli kaiken lisäksi loistava kulutusyksikkö. Se osti asunnon, television, auton ja kesämökin ja niin edelleen.”
http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=6105
Niin, millaista avioliittoa tänä päivänä tarvitaan? Mihin perhettä tarvitaan?
Onko näin että näiden muutosten vuoksi avioliitto on muuttunut entistä seksikeskeisemmäksi – etenkin joidenkin uskovien taholta? Seksihän taitaa olla ainoa asia, miksi avioliitto solmitaan niiden 1 -3 lapsen lisäksi?
Eli mitä sillä tarkoitetaan?
Sanan klasinen määritelmä on tämä;
”Klassinen (latinan sanasta classicus, "ensiluokkainen") voi viitata ainakin
”… arkikielessä löyhemmin mihin tahansa sellaiseen, mitä pidetään perinteisenä, vakiintuneena tai "vanhaa hyvää aikaa" edustavana.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen
Tarkoitetaanko sillä n. 100 vuoden takaisia käsityksiä avioliitosta? Tarkoitetaanko suomalaista maataloudesta peräisin olevaa käsitystä vai Amerikasta peräisin olevaa ihannetta ydinperheestä? Vai mennäänkö historiassa vielä enemmän taaksepäin?
Vanha suomalainen perinne on ollut että nainen kyllä eroaa vanhemmistaan, mutta mies ei niinkään. Miehet jäivät jatkamaan tilanpitoa omien vanhempiensa kanssa.
"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt.19:4-6)"
Teollistuminen rikkoi perinteen, jolloin muutettiin asumaan kaupunkiin. Avioliittokin muuttui.
Ydin perhe on aika uusi käsitys perheestä. Siinä on omat hyvät puolensa mutta myös huonot puolensa.
Olemme vielä romantiikan ajan hengessä, kun puhutaan avioliitosta. Sen romanttinen luonne on vain vahvistunut.
”Uskonpuhdistus maallisti avioliiton eli poisti sen sakramentaalisuuden ja alkoi jälleen korostaa vanhempien valtaa avioliiton solmimisessa.”
”Vanhempien oikeutta päättää lastensa liitoista perusteltiin Kunnioita isääsi ja äitiäsi…”
”…reformaatio romantisoi äitiyden. Vaimo tuli yhdeksi lihaksi miehensä kanssa: nainen eli lastensa ja miehensä kautta ja heidän vuokseen.”
”Tunteiden voittokulku huipentui 1800-luvulla, romantiikan aikakaudella, ja sen myötä myös perhe-elämä sai kokonaan uuden perustan: rakkauden. paheksuttavaa oli nyt se, että avioiduttiin rahasta.”
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/2285/
Voi olla että tuo ydinperheen ideologia on ollut juuri tämän päivän avioliiton merkityksen suurin muuttaja;
”…ydinperhe on tulosta yhteiskunnan modernisaatiosta ja uhanalainen modernisaation edetessä, sanovat Bergerit hieman kärjistäen, että modernisoituminen on perua länsimaisesta ydinperheestä ja sen suhteellisesta yksilöllisyydestä ja yksityiselämän korostamisesta verrattuna esim. suurperheeseen. (Berger & Berger 1983, 89-91).”
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/kontturi/3.htm
Eli onko ”klassinen” avioliittokäsitys muodostunut varsin kumouksellisen mallin mukaan?
Toisaalta ymmärrän ydinperheen ihannoinin. Kun ennen olimme jonkun maan kansalaisia, nyt olemme kuluttajia. Koska hyvinvointimme tarvitsee aina vain enemmän kulutusta, ydinperhe on toiminut siinä varsin hyvänä pohjana;
”…ydinperhe on ollut elinkaarensa huipulla vain 1950- ja 1960-luvuilla. Ydinperheen ideologinen merkittävyys johtui luultavasti siitä, että sen valtakausi ajoittui aikaan, jolloin länsimaat elivät ehkä kaikkein ruusuisinta kauttaan. On puhuttu niin sanotusta fordistisesta kasvukaudesta, jolloin teollisuustuotanto kasvoi tasaisesti, hyvinvointivaltiota rakennettiin, keskitetyt tuloehtosopimukset takasivat kohtuullisen yhteiskuntarauhan ja luonnonvarojen ajateltiin vielä olevan ehtymättömiä. Ihmisten elintaso ja koulutustaso nousivat ja tulevaisuuteen uskottiin. Ydinperhe oli kaiken lisäksi loistava kulutusyksikkö. Se osti asunnon, television, auton ja kesämökin ja niin edelleen.”
http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=6105
Niin, millaista avioliittoa tänä päivänä tarvitaan? Mihin perhettä tarvitaan?
Onko näin että näiden muutosten vuoksi avioliitto on muuttunut entistä seksikeskeisemmäksi – etenkin joidenkin uskovien taholta? Seksihän taitaa olla ainoa asia, miksi avioliitto solmitaan niiden 1 -3 lapsen lisäksi?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tutkimukset todistaa että uskovaiset eroaa useammin kuin ateistit.
Niinkö? Mitä merkitystä siis ateisteille on avioliitolla? Sama romantiikan pohja? Ydinperheen hyve?
Avioliitto on juridiikkaa. Yhdessä voi elää ilman avioliittoakin, mutta sillä on tietyt vaikutukset omistussuhteisiin ja esimerkiksi leskeneläkettä ei saa jos ei ole avioliitossa.
Mirkan tutkimukset ovat poikkeuksetta osoittaneet peräaukkoa. :-))))
Tuota, kysyinkin oikeastaan sitä, miksi ateistien avioliitot ovat kestävimpiä?
Ovatko? Mistä sinä sen tiedät?
Viittaan "mirkan" kommenttiin.
mummomuori
24.6.2012 13:10
>>>Mitä merkitystä siis ateisteille on avioliitolla?
"Onko näin että näiden muutosten vuoksi avioliitto on muuttunut entistä seksikeskeisemmäksi – etenkin joidenkin uskovien taholta? Seksihän taitaa olla ainoa asia, miksi avioliitto solmitaan niiden 1 -3 lapsen lisäksi?"
Kuten laulussa sanotaan, niin yhteinen talovelka. Suomessa kuitenkin vaaditaan useimmiten kahden ihmisen panos saadakseen talovelkaa ja maksaakseen useamman lapsen kulut. Tai sitten pitää tehdä tiukkoja valintoja mikä on tärkeää ja mistä pitää luopua. Seksiähän saa muutenkin kuin aviollittossa...tai ainakaan ei tartte olla keskenään naimisissa. Perinteisesti avioliitossa on ollut selkeämmät edut avoliittoon nähden. Leskeneläkettä jne. Erotkin on ollut selkeämpiä ja on vieläkin. Kyllä se avioliitto solmitaan edelleenkin perinteiden vuoksi kuin seksin vuoksi. Kyllä siitä voidaan käyttää nimitystä perinteinen avioliitto, sillä onhan sillä 500 vuotinen historia.
Niin, tässä on nyt kaksi käsitystä. Olkoon se toinen ”maallinen” ja toinen kristillinen näkemys.
Maallinen, se mitä todella tapahtuu, toki ei ole sidottu seksiin, vaan tuohon romantiikan malliin. Sitten on kristillinen ideaali, jossa seksi kuuluu vain avioliittoon. Se korostaa seksiä tahtomattaan.
Totta on että nykyisiä avioliittojakin pitää edelleen parhaiten kasassa raha. Yhteinen velka pitää lujemmin kuin mitkään perinteet. Pitäisikö siis avioliittoon aikovia kehottaa ottamaan mahdollisimman paljon velkaa?
Mihin tuota velkaa tarvitaan, on tietysti kuluttaminen. Kun rakennetaan aina vain uusia ja isompia sekä paremmin varusteltuja taloja, harva niiden hintaa palkkatuloistaan säästää. Kun ei tarjota muita vaihtoehtoja, sitä pidetään ”luonnon lakina” että velkaa on oltava. Se taas pakottaa palkkatyöhön molemmat, ja on hyvä syntyvyyden rajoittaja. Ei jää aikaa eikä voimia kuin harvoille lapsille.
Onko myös niin että koetaan avioliitto jotenkin pysyvämpänä olomuotona?
Avioliitto ei ole sen pysyvämpi kuin mikään muukaan parisuhde. Enää ei tarvitse mennä oikeuteen eron syitä setvimään. Minulla ei ole ollut velkaa sitten 1980-luvun yhden kulutuslainan jälkeen. Taisi olla 2000 markkaa silloin. Hain sitä kun erosin ja tarvitsin huonekaluja uuteen asuntooni. Tai mikäs uusi se oli. Vuokrayksiö. Nyt asumme nykyisen puolison kanssa vuokrakolmiossa, joten hienoista edistymistä on tapahtunut:)
Tarkoitatko että parisuhteesi perustuu tuohon romanttiseen käsitykseen? Vai perinteiseen?
Koetko, ettei velalla ja lapsilla ole mitään merkitystä avioliiton kestävyyteen?
Avioliitto perustuu kai yleensä rakkauteen. Meillä se ei mihinkään velkaan tai lapsiin perustu, molemmat jo ikäihmisiä.Halusimme solmia avioliiton myös siksi, että toisella olisi leskeneläke kuoleman varalta.
Rakastan puolisoani, hän on (useimmiten) ihan mukava ihminen. Meillä on hyvä olla yhdessä ja annamme toisillemme tilaa. Välillä käymme toistemme hermoille, mutta kelle ei niin kävisi.
Niin, romantiikan aikakauden ihanteet ovat edelleen toimivia. Sitä juuri hain tuolla, mitä on ”klassinen” avioliitto. Onko tunteisiin perustuvaa vai ehkä siihen, mistä Raamattu puhuu? Romantiikan aika oli melkoinen vallankumous, eikä todellakaan perustunut mihinkään vuosituhantiseen perinteeseen?
”Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Romantiikka
Miksi pelkästään tunteet ovat niin tärkeitä, kun ajatellaan sitä, mikä avioliiton tarkoitus voisi olla?
”Tunteiden voittokulku huipentui 1800-luvulla, romantiikan aikakaudella, ja sen myötä myös perhe-elämä sai kokonaan uuden perustan: rakkauden. paheksuttavaa oli nyt se, että avioiduttiin rahasta.”
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/2285/
Sitä aiemmin tunteet olivat huono juttu.
”…olihan avioliiton solmiminen ennen kaikkea taloudellinen toimi. Se oli sosiaaliturva, lapsilisä ja vanhuudenvara yhdessä paketissa eikä mikään tunteellinen tapahtuma.”
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/2285/
”Keskiajalla avioituminen rakkaudesta oli hullun hommaa.”
”Keskiajan ihmisille suku oli paljon tärkeämpi kuin nykyihmisille jo senkin takia, että juuri kukaan muu ei huolehtinut huono-onnisista, köyhistä ja sairaista ainakaan yhtä hyvin kuin omat sukulaiset. Lapset olivat ainoa saatavissa oleva "eläkevakuutus".”
http://personal.inet.fi/koti/jouni_vilkka/AvioliittoKeskiajalla.htm
Samaa itse ajattelen avioliitosta. Se on yhä tietty vanhuuden turva. Nyt vain emme enää voi olla varmoja siitä, saammeko nuo säästämme rahat missään muotoa? Entä jos tulee talouden romahdus. Kun aletaan säästää ”tuottamattoman” kansanosan tarpeista?
En oikeasti tajua mitä kysymyksilläsi haet. Rakkaudesta avioliittoon menin, mutta tietenkin juuri taloudellinenkin puoli (esimerkiksi leskeneläke) on asia jonka otimme huomioon.
Yhteisiä lapsia ei meillä ole ja tuskinpa olisimme niitä tehneetkään, vaikka avioituessamme olisi ikäkin sen sallinut.
Lähdit tarkastamaan asiaa oman tilanteesi kautta. Haen vähän yleisempää näkemystä:
”Usein mainitaan termi; klassinen avioliitto. Koetin etsiä mitä tuo oikein sisällään pitää, mutta en löytänyt siitä määritelmiä.
Eli mitä sillä tarkoitetaan?”
Ja tätä;
”Niin, millaista avioliittoa tänä päivänä tarvitaan? Mihin perhettä tarvitaan?”
Kyllä mä luulen, että tärkein syy solmia avioliitto on jonkinlainen selkeyden tarve tai miksi sitä sanoisi. Tarve tuntea, että me kuulumme yhteen ihan virallisestikin. Tarve olla aviomies tai -vaimo, parheenisä tai perheenäiti. Niin vanhanaikaiselta kuin tämä kuulostaakin, kun nykyään ihmiset eivät saisi kuunnella epämuodikkaita tarpeitaan.
Voi olla että emotionaaliset tarpeet ovat aika iso syy. Ainakin niitä odotetaan entistä enemmän. Ei muuten oikein ole tuon velan lisäksi mitään ulkopuolista pakotetta.
Eikö kuitenkin nyt ole oikein muodikasta olla ideaalissa perheessä? Näin olen ymmärtänyt. Aviopuolisoilta vaan vaaditaan huomattavasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen ei tarvinnut osata niin paljon…
”Niemisen mukaan aviopuolisoiden suhteen tulee tyydyttää heidän seksuaalisia ja emotionaalisia tarpeitaan, lapsia kohtaan tulee osoittaa riittävästi lämpöä ja ymmärtämystä ja heillä on oltava mahdollisuus ilmaista omia tunteitaan ilman liiallisia rajoituksia. Sukupolvien raja tulee kuitenkin säilyttää vanhempien ja lasten välisissä suhteissa, vanhempien toimiessa sopivina samaistumiskohteina lapsilleen. Sekä perheeseen kuuluvilla yksilöillä että perheellä ryhmänä tulee olla kyky kasvaa ja oppia kokemuksistaan, ja perheen sisäiset ristiriidat on osattava myöntää useammin kuin kieltää. Varsinkin David Cooperin perhekriittisiä ajatuksia mukailee ajatus, että irrottautumisen perheryhmästä tulee olla lapselle hänen aikuiseksi varttuessaan mahdollista ilman syyllisyyttä tai muissa perheenjäsenissä kehittyvää katkeruutta. (Nieminen 1983, 84-86).”
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/kontturi/3.htm
Mistä tarpeet ovat peräisin?
Kyllä itselläni oli tarve tulla äidiksi. Se aikoinaan vain ei sisältänyt avioliittoa. Toki avioliittoon menin, mutta vasta painostuksen jälkeen. Äitiys ja isyys on opittu liittämään vahvasti avioliittoon, vaikka ne ovat mahdollisia ilman sitä. Totta, että aivoliitto mahdollisti paremman turvan lapsille.
Tarve olla äiti tai isä on heilläkin, jotka eivät ole avioliitossa. Se on myös heillä, jotka eivät voi saada omaa lasta. Olisiko siis lapsettomuus syy, että avioliittoa ei saisi solmia?
Ideaalit ja muotiajattelutavat tulevat ja menevät. Ihmisen tarpeet ovat syvemmällä. Tarve olla aviopuoliso ja perheen vanhempi on ymmärtääkseni syvästi biologinen.
Miksi ihmeessä lapsettomuus olisi este solmia avioliittoa? Silloin avioliitto nähtäisiin pelkkänä lastenkasvatuslaitoksena.
Onko tarve olla vanhempi (isä tai äiti) sama kuin olla aviopuoliso? Mielestäni se ei ole. Itse halusin olla aikoinaan äiti, mutta e mikään aviopuoliso.
Moni lapseton avioliitto purkautuu, jos toisella on kuitenkin mahdollisuus saada oma lapsi. Raamattu ei anna kuitenkaan lupaa purkaa tuollaista liittoa.
Juuri tuon vuoksi on historian kuluessa syntynyt hyvin monenlaista tapaa. Miehen halu varmistua siitä, että lapsi on todella hänen, on johtanut monenlaisiin rajoituksiin naisten käytöksen suhteen. Vai biologialla on ollut merkitystä. Samoin ei toivottujen lasten syntymä on johtanut moniin aika epäinhimillisiin tapoihin; lasten surmat, äidin hylkääminen tai abortit.
”1500-luvulla joka neljäs avioliitto oli toiselle puolisoista jo toinen kerta.
Avioliiton ulkopuoliset raskaudet olivat 1500-luvulle tultaessa yleisiä.
Au-raskaudet vähenivät huomattavasti 1500–1600-luvuilla, jolloin esiaviollinen seksi väheni, mutta myös abortit ja lapsenmurhat lisääntyivät.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_aseman_historia
Niin, jos ei voi saada lasta, mikä on silloin avioliiton merkitys? Mikä on perheen merkitys?
Minusta ihmisellä on tarve olla lastensa toisen vanhemman aviopuoliso. Kukaan kun ei välitä lapsista niin paljon kuin omat vanhemmat, paitsi ehkä isovanhemmat. Tämä on sitä biologiaa.
Elämässä ei kuitenkaan asiat mene läheskään aina ihmisen syvimpien tarpeiden mukaan, mutta se on jo sitten muuta asiaa. Sitä on esimerkiksi se, ettei aviopari voi saada lapsia. Tuttavapiiriini kuuluu kaksi lapsetonta paria, jotka ovat olleet naimisissa vuosikymmeniä. Toinen pari on uskova, toinen täysin maallistunut.
Kyselit, mihin avioliittoa tarvitaan nykyään. Siihen mihin aina ennenkin. Ihmisten perustarpeita tyydyttämään.
Etkö sinä muuten välittänyt siitä miehestä tarpeeksi, kun et halunnut hänen kanssaan naimisiin? Miksi sitten halusit kuitenkin hänen kanssaan lapsia?
Kuva avioliitosta on vain ollut aika negatiivinen lapsesta lähtien. Toki se on muuttunut. En vain nähnyt onnellisia liittoja. Minut kasvatettiinkin siihen, ettei rakkaus mitään merkitse. Sitä vain kiinnytään vuosikymmenien myötä, tykkäsi tai ei.
Lapsen tekoon kun tarvitaan se mieskin. Ajattelin että pienin paha on olla ystävän kanssa. Lopulta oli pakko myöntää, ettei minulla ollut sitä vahvuutta ja voimaa, mikä oli edellisten sukupolvien naisilla. Avioliittoa jaksoin kymmenen vuotta. Sitten lopulta murruin henkisesti. Eron myötä ystävyytemme parani, mutta puolisoita meistä ei vain tullut.
Niin, mitä ovat perustarpeet? Minulle ne ovat ruoka, lepo, koti, toimeentulo sekä rakkaus. Jos ennen avioliiton myötä tuli toimeentulo sekä koti, ne riittivät. Nyt ne voi saada ilman avioliittoakin. Ainoa kai on tuo rakkaus? Mutta jos sitä ei ole, niin toimiiko avioliitto? Mielestäni ei. Ellei parilla ole syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vastuuta toisen hyvinvoinnista tai hellyyttä, niin onko se enää edes parisuhde? Mielestäni ei, tosin se voi olla etisajan ”klassinen” avioliitto.
Yksi ihmisen perustarpeista on mielestäni saada lisääntyä, jatkaa omalta osaltaan elämää. Sitä varten avioliitto on ollut ja on. Lasten turvallisuuden kannalta kun on hyvä, että vanhemmat ovat yhdessä, koska lapsista välittävät eniten juuri biologiset vanhemmat (normaalitapauksessa).
Avioliiton kylkiäisinä on sitten tullut toimeentuloa, kotia, puolison suku turvaverkoksi ym., mutta sen varsinainen syy on ollut ja on lisääntyminen.
Ennenmuinoin puolisoden välinen rakkaus ei ollut kovin tärkeä asia, koska perheeseen kuului paljon muita sukulaisia, jotka tyydyttivät niitä tarpeita mitkä jäävät nykyään liian suurelta osin puolison tyydytettäviksi. Ydinperheiden tulon myötä puolisoiden välisen suhteen merkitys korostui, hyvässä ja pahassa.
Ikiaikainen perusasia ei ole muuttunut miksikään. Avioliitto on lisääntymistä ja lasten turvallisuutta varten. Käytännössä nämä asiat eivät läheskään aina toteudu, mutta se on toinen tarina.
Jos pelkkä lisääntyminen on tarve, niin nyt on erittäin hyvä elintaso, terveyden huolto jne. niin kuitenkin syntyvyys laskee? Tyydymme 1 -3 lapseen. Taitaa olla että seksi on perustarve, jonka seurauksena siiten niitä lapsiakin syntyy.
Se on totta, että lapsi tarvitsee tiettyä pysyvyyttä ihmissuhteissa. Mukaan kuitenkin liittäisin niin sukulaiset kuin muun lähiympäristön ihmiset. Tämän voi toki saavuttaa myös avoliitossa tai yksihuoltajanakin.
Pelkät omat vanhemmat eivät riitä lapsen kasvaessa. Kun lapsiakin on niin vähän, niin lapsesta nousee liian helposti keskipiste ja lapsi voi kasvaa melkoiseen itsekkyyteen. Ydinperheen malli on varsi keinotekoinen, enkä koe sitä mitenkään mielekkäänä.
Itselleni ei edellinen liitto ole antanut mitään noista mainitsemistasi. Olen hankkinut ne ihan itse. Toki tuttavia ja ystäviä tuli jonkin verran miehen sukulaisista. Nykyisessä liitossa on rakkautta, lujaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä halua elää yhteistä elämäntaivalta – niin hyvässä kuin pahassa. Tähän liittoon ei menty lapsien takia, sillä kummallakin on jo omansa ja ikää sen verran. Eikä toimeentulon, sillä kumpikin voisi elättää itsensä mainiosti. Ei asumisenkaan, on vain mukavaa viettää aikaa yhdessä. Parasta on että kummallakin on sama käsitys kodista.
Ennen muinoin todellakin muut tyydyttivät nuo tarpeet, jopa seksin tarpeet. Avioliitto oli lähinnä omaisuutta varten sekä aseman takia tärkeä. Rakkautta pidettiin jopa pahana asiana.
Mielestäni rakkaus eli tarve antaa ja saada rakkautta on hyvin keskeinen nykyavioliitossa. Miksi se ei voisi toteutua avoliitossakin? Kyse on sitoutumisesta.
Minä pysyn perusasioissa, niissä ikiaikaisissa ja biologisissa. Sinä haahuilet kaikenlaisessa pinnallisemmassa ja satunnaisemmassa, tähän hetkeen ja kulttuuriin sidotussa.
Kysyit, mikä on avioliiton merkitys ja mihin sitä tarvitaan. Vastasin, että siihen mihin aina ennenkin. Jälkipolven tuottamiseen ja siitä huolehtimiseen. Jos tuo avioliiton perustehtävä ei täyty tyydyttävästi, kyse on aina häiriöstä jossakin kohden. Jos esimerkiksi aikuinen ihminen ajattelee, että avioliitto on ennen kaikkea häntä itseään eikä jälkeläisiä varten, kyse on häiriöstä. Hän etsii silloin avioliitosta sitä, mitä on jäänyt omassa kasvuympäristössään vaille. Siitä seuraa melko väistämättä ongelmia.
Mukavaa, että olet löytänyt hyvän parisuhteen. Olet ymmärtääkseni saanut jo lapsesi aikuisiksi, niin että siinä mielessä tilanne on kohdallasi omanlaisensa.
Tuota, biologiaa se seksikin sekä rakkaus jossain määrin on. Samoin tarve kuulua johonkin yhteisöön on biologista. Nämä meillä toimii hormonien kautta, tunteiden kautta mutta voimme vaikuttaa niihin myös kognitiivisesti. Mihin avioliittoa tarvitaan lasten tekemisessä? Tai edes lasten hoitamisessa?
Biologiassa pysyen, meissä on vielä aika tavalla ”luolaihmistä”.
”Monissa ei-moderneissa kulttuureissa, kuten monilla metsästäjä-keräilijäheimoilla, on yleistä kiinteiden parisuhteiden puute ja perhettä kollektiivisempi tapa hoitaa lapsia. Käsitys perheestä vaihtelee yleensäkin eri kulttuureissa ja eri aikoina.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe
Joten eikö avioliitto ole kulttuurin tuote? SE nousi merkittävään asemaan vasta kun alettiin viljellä ja omistaa maata. Avioliitoissa oli kyse juuri siitä, että omaa omaisuutta voitiin lisätä aivoliiton kautta. Sillä saatiin myös lisää valtaa, kuten hallitsijoilla.
Tuota noin. Tuntuu, kuin puheeni avioliiton merkityksestä olisi sinulle kuin punainen vaate tai pikemminkin terävä kivi, jonka kierrät milloin miltäkin suunnalta tai yrität hakata säpäleiksi. Mistähän kummasta moinen?
Seksi on lisääntymistä varten. Tämäkin on sitä biologiaa. Ihmisellä vain sukupuoliset tarpeet ovat jatkuvia toisin kuin eläimillä, ja ihminen voi käyttää seksiä myös pelkäksi ilokseen. Se ei kuitenkaan poista sitä, mitä varten luonto on sukupuolisuuden luonut.
Nykyinen länsimainen ihminen ja varsinkin nainen on vieraantunut liiaksi omasta luonnostaan. Naisille on tyrkytetty modernin vapaan naisen mallia, eivätkä he naiviuksissaan ole huomanneet, että suostuvat siihen oman luontonsa kieltämällä, suostuvat rahanjauhantakoneen osasiksi. Olen itse nainen, enkä ruvennut tuohon. Hoidin esimerkiksi itse lapseni, vaikka se tiesikin kapeampaa leipää. Mutta nyt tämä juttu alkaa mennä jo minullakin asian vierestä.
En tiedä, missä määrin avioliitto tai "tuo on vaimoni, tuo on mieheni" -ajattelu syntyi maanviljelyn myötä. Siis että kuinka paljon alkeellisten heimojen jäsenet välittivät siitä, ketkä ovat heidän omia lapsiaan. Kaipa se ajattelu syntyi itsetietoisuuden kehittymisen myötä. Kun ihminen elää kollektiivin osana vailla tietoisuutta itsestään erillisenä yksilönä, ei silläkään liene väliä, keiden kollektiivin jäsenten lapsia lapset ovat. Heistä huolehditaan heimon käytäntöjen mukaisesti.
Olen pahoillani, jos suututin. Se ei ollut tarkoitus.
On olemassa parisuhde ja avioliitto. Parisuhde kertoo siitä, miten kaksi ihmistä elää yhdessä. Avioliitto on lakijuttu joka halutaan solmia tuon parisuhteen vuoksi. Se voidaan somia myös ilman minkään näköistä parisuhdetta. Avioliitto on muuttanut muotoaan aikojen kuluessa. Ennen se oli yksityisasia tai sukujen välinen asia, sitten siitä tuli yhteiskunnallinen asia.
Se että miehelle on tärkeää tietää, ketkä ovat hänen lapsiaan, perustuu vahvasti patriarkaaliselle perimysjärjestelmälle. Vain biologiset lapset saivat periä isänsä. Siitä johtuu mm. kaksinaismoraali, toiset säännöt miehille ja toiset naisille. Totta, kollektiivisemmilla yhteisöillä ei ollut niin tarkkaa, kenen lapsia kukin oli.
Avioliitosta on siis montaa eri näkemystä. Mielikuvat siitä ovat mielestäni muokkautuneet pitkälti ihanteiden mukaan. Todellisuudessa tuollaisia ihanteellisia avioliittoja ei ole olemassakaan, mutta myyttiä pidetään sitkeästi hengissä. Nyt ihanteet ovat jo niin vaativia, ettei siihen tunnuta yltävän enää millään. Odotukset ovat huikeita ja pettymys suuri, kun pudotaan todellisuuteen.
Olen hiukan toista mieltä tästä;
”…eivätkä he naiviuksissaan ole huomanneet, että suostuvat siihen oman luontonsa kieltämällä, suostuvat rahanjauhantakoneen osasiksi.”
Tuo on yksi ihannekuva, joka on peräisin ylemmiltä yhteiskuntaluokilta. Se että nainen on kotona ja mies elättää hänet sekä lapset, vaativat melkoisen hyvät ansiot. Minä arvostan suomalaista naista, joka tarttuu työhön siinä missä mieskin. Maataloudessa työtä piti tehdä aamusta iltaan. Samoin sodan aikana piti tehdä miestenkin työt. Eikä suomi olisi selvinnyt sotakorvauksistaan ilman naisten työpanosta.
Olen itse kasvanut työläiskodissa. Puutetta oli vaikka molemmat kävivät töissä. Kouluttamattoman palkat kun ei päätä huimaa. Ikävä kyllä olen myös oppinut sen, että aikuisen ihmisen tulee kyetä elättämään itsensä. Totta on että helpommalla pääsee jos vain löytää elättäjän itselleen. Siinä on vain se ikävä piirre, että tuo elättäjä myös määrää sen, kuinka ne varat käytetään. Jotkut löytävät sen hyvän puolison, suurin osa ei.
Olen saanut olla kotona, joskin tein työtä mitä pystyi tekemään kotosalla. Samoin olin kotona äitiyslomien aikana sekä työttömyysjaksoilla. Tiedän kyllä mitä se kotona oleminen on. Eivät kaikki ole samanlaisia persoonia, jotka eivät ole kiinnostuneet muusta kuin arkiaskareista. Lapset ovat minulle elämään kuuluva asia, ei mikään elämän tarkoitus. Siksi opiskelin ja tein töitä. Nyt on hienoa, kun lapset ovat kasvaneet ja elämässä on edelleen sisältöä.
Avioliitto on toisaalta varsin raadollinen asia ja toisaalta hyvin romanttinen. Eikö?
Mistähän tuollaisen käsityksen sait, että olisin suuttunut? Ei minua tässä mikään ole vihastuttanut eikä ihastuttanut. Siitäkö sen sait, kun ihmettelin kielteistä asennettasi siihen, mitä vastailin kysymyksiisi? Suhtaudut yleensäkin kielteisesti avioliittoon, vai olenko käsittänyt väärin? Ainakin sen kuvan saa.
Katson näitä asiota ihan niitten perusasioitten kannalta, jotka ovat ajasta ja kulttuurista riippumattomia, niinkuin olen jo kai useamman kerran sanonutkin. Sinä katsot niitä vallitsevien kulttuurien ja varsinkin nyky-yhteiskunnan kannalta. Siksi puhumme toistemme ohi, eikä kumpaakaan taida kiinnostaa tarpeeksi toisen näkemykset.
Minunkin kotini oli työläiskoti. Äiti oli kotiäiti, neljä lasta. Koskaan ei ollut puutetta, vaikka yhteiskunnan tukia ei ollut muuta kuin lapsilisät. Tämä perustui siihen, että kaikki mahdollinen tehtiin itse plus tietysti tarkkuus talouden hoidossa. Työtä kun on muukin kuin ansiotyö. Siitä isän palkasta myös koulutettiin lapset.
Se on minusta hullutuksen huippu, että omien lasten hoitamista ei pidetä työnä, mutta heidän hoitamistaan tarhassa pidetään. Se kertoo tämän yhteiskunnan arvoista. Raha on tärkeämpää kuin lapset.
Se aika, kun lapset ovat pieniä, vie lyhyen pätkän ihmisen elämästä. Sitä ennen ja sen jälkeen ehtii halutessaan vaikka mitä.
Näet avioliiton romanttisena tai raadollisena. Itse en näe sitä kumpanakaan. Elämänä vain, mihin kuuluu kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Jos huonoa kasaantuu liikaa, asiat menevät pahasti pieleen.
eikö oo muorillakaan muuta tekemistä näin kesällä kuin pohtia homojen liitostumista. Sitähän kuitenkin ajat takaa.
Niinkö?
Olen tässä viettänyt juhannusta kyllä. Nyt sataa, joten on hyvää aikaa käydä täälläkin.
Sinua kiinnostaa näkemykseni homoseksuaalien avioliitosta. No, avioliiton merkitys muuttuu koko ajan. Enemmän se on edelleen taloudellinen sitoumus johon kuuluu emotianaaliset tarpeet. Se mikä avioliittoa eniten muokkaa, on yhteiskunnan muuttuminen ja etenkin sen markkinatalouden tarpeet. Samoin avioliitto on valtion asia ja lainsäädännön kysymys. Muuttuuko lainsäädäntö käytännön mukaan vai ei.
Homot voivat toimia perheenä siinä missä muutkin. Se millaisia olemme kasvattajina ja vanhempina, ei mielestäni riipu siitä, millaista seksiä harrastamme. Siinä en näe mitään ongelmaa. Ongelman näen siinä, että avioliitosta on tullut enemmän individualistinen asia, että myös heteroilla se ei enää toimi.
On eri asia ajaa idealismia kuin toimia realiteettien mukaan. Nyt voi itse jokainen päättää, millä perusteilla menee avioliittoon tai millaisen parisuhteen solmii. Jos on uskova, joka haluaa toteuttaa jotain omaa käsitystään siitä, mikä on ”klassinen” avioliitto, ei sitä kukaan estä. (Mitä sinusta on klassinen avioliitto).
Jos kirkolla ei olisi lupaa vihkiä, olisi mahdollista että ne papit, jotka eivät hyväksy homoliittoja, eivät niitä solmisi eivätkä siunaisi. Samoin voitaisiin vaikuttaa niihin heteroliitoihin, joita pyritään solmimaan hetken hurmassa. Nämä lienevät huomattavasti suurempi ongelma?
Mihin sinä katsot nykyaikana avioliittoa tarvittavan?
Pitikö mummomuorin katsoa wikipediasta mitä tarkoittaa "klassinen"?
Niin, no .. olen kai omaksunut huonon keskustelu kulttuurin? Koetan vain perustella ja avata ne termit, mitä käytän. Mihin omat johtopäätökset tai mielipiteet nojaa. Vain siksi, että muutkin ymmärtäisivät sen. Onko se jotenkin väärin?
Ei. Kunhan kysyin.
Itselläni on käsitys että perinteinen avioliitto, siis jossain vihitty pari, menettä merkitystään ja tilalle tulee kumppanuus liitto.
Siinä on se hyvä puoli että molempien tulee enemmän rakastaa ja huomioida toista, muutoin laukku pakataan ja se on menoa se.
Näin ollen rakkaus pitää liiton koossa, jos on pitääkseen.
Se on fakta että seksi on enenevässä määrin myös koossa pitävä voima.
Ihminen on seksuaalinen olento ja on sitä varmati ja uskovaisuus ei sitä tosiasiaa poista.
Yhteiskunta on jo huomioinut tuon kumppanuus liiton ja kum pari asuu yhdessä 5 vuotta ja mahdollisen eron tullessa molemmilla on yhtäläiset oikeudet mahdolliseen omaisuuteen. Ja hyvä noin, muutoin heikompi osapuoli jää tyhjän päälle.
Hei, Aviolitto on Jumalan asettama ja meille ihmisille iloksi ja turvaksi luotu. Yhteiskuntakin on antanut siunauksensa avioliitolle turvaten mm. avioparejen yhteisomistuksen vaikkapa toisen kuolessa aivan erilailla kuin avoliitossa. Avioliitossa syntyneitä lapsia ei tarvitse tunnustaa toisin kuin avoliitossa.
Jumala itse tulee kolmanneksi säikeeksi avioparejen liittoon, antaa sille siunauksensa. Ja miten kutkuttavaa onkaan läheistensä ja Jumalan kasvojen edessä tunnustaa tahtovansa rakastaa elämänsä rakastaan. Emmehän osta avokaupassa taloja, emme autoja. Miksi sitten ottaisimme avokaupassa puolison itsellemme ja palauttaisimme sen, jos emme olisikaan tyytyväisiä.
Onnenenkelit lyövät taivaassa käsiään, kun me papit vihimme avioliittoon pareja. Melkein sen voi kuulla ja ainakin aistia.
t. Maarit-pappi
Kun yhteiskunta alkoi kontrolloida jäseniään, luotiin lait entisten käytäntöjen mukaiseksi. Kun naisella ei ollut oikeutta omaan omaisuuteen, pyrittiin hänen tilanteensa turvaamaan puolison kuoleman ja hylkäämisen varalta. Nykylaki ei enää tunne yhteistä omistusta muuten kuin jos mm. asunnon kauppakirjaan on merkitty molemmat omistajiksi. Silloinkin se on jaettu puoliksi.
Avioehdolla voidaan rajata eron tai kuoleman jälkeen puolison omistusoikeutta omaan omaisuuteen. Toisaalta uusi laki antaa oikeuden myös avoliitossa tasinkoon.
Ainoat erot ovat oikeastaan juuri tuo, että lapset ovat aina suoraan molempien nimellä. Samoin on eläkkeen laita, vain vihityt voivat saada leskeneläkettä.
Vertauksesi avokauppaan oli vähän ontuva, ikävä kyllä. Kauppa on aina avokauppa. Jos myyjä rikkoo lakia tai sopimusehtoja, samoin jos ostaja ei toimi velvollisuuksien mukaan tai tuote on viallinen. Tuotteen voi palauttaa, pyytää alennusta tai koko kauppa voidaan purkaa. Kuten jos talossa on hometta tai auton kunto ei ole sitä mitä on vakuuteltu.
Kun nykyään avioliitto perustuu romantiikkaan, niin siinä mielessä on aivan sama, ollaanko avioliitossa vai avoliitossa. Avoliitossa tosin vaaditaan suurempaa rehellisyyttä, sillä se perustuu vapaaehtoisuuteen. Liian moni vain leikkii parisuhdetta, ja särkee tyhjää itsensä näillä leikeillä.
Nykyään avioliittokin on muodostunut vähän samanlaiseksi. Nyt eroaminen on yhtä yksikertaista, laitetaan vain eropaperi maistraattiin. Ei tarvitse syytä eikä edes toisen puolison suostumusta. Kaikkein yksikertaista se niillä, joilla ei ole yhteistä velkaa. Ikävä kyllä avioliitto ei suojaa hylkäämiseltä. Se ei suojaa pahoinpitelyltä eikä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Siitä vastaa ihmiset, jotka ovat luvanneet elää yhdessä.
Mielestäni tulisi perustaa avioliittokouluja. Siinä käytäisiin läpi kaikki ne realiteetit, mitä pitkään ihmissuhteeseen kuuluu. Samalla siinä voisi tutustua toiseen paremmin, ettei tulisi siinä rakkauden huumassa tehtyä töllön päätöksiä. Mikä toiselle on oikeasti tärkeää. Mitä hän tavoittelee avioliitosta? Mitä hänen mielestään siihen kuuluu? Jne. Lupa annettaisiin vain niille, jotka pääsevät jonkinlaiseen yhteiseen sopimukseen.
Hei, Mummomuori. Kirjoitit täyttä asiaa. Allekirjoitan kirjoittamasi.
Avioliittonvihkimiset ovat muutteet papillekin harviniseksi herkuksi. Kyl se ensimmäinen lapsi nykyään lähes puolessa kastamistani perheistä syntyy avoliittoon. Ja toisin soisi olevan. Yritän itse rippikoulu- ja nuorisotyössä opettaessani korostaa avioliiton merkitystä, mutta oma esimerkki lienee parhain saarnaaja. Kohta vietän jo 25 vuotis eli hopeahääpäivääni, vaikka olen vasta 45 vuotias.
t. Maarit-pappi
Onneksi olkoon!
Hienoa että olette saaneet olla yhdessä nuo vuodet.
Avioliitto elää nyt melkoista murrosvaihetta. Se ei enää ole sitä, mitä se on joskus ollut. Nykyään se perustuu niin vahvasti parisuhteeseen, etteivät kaikkien kyvyt, osaaminen eikä aina voimatkaan siihen riitä. Siksi toivonkovasti että nuoret saisivat ohjausta ja opastusta ennen kuin aloittavat seurustelun vakavasti. Eikä ohjaus tee pahaa jo avioliitossa olevillekaan.
Miksi luterilaisen edes tarvitsisi solmia kirkollista avioliittoa, kun oppimme mukaan avioliitto on yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin kuuluva asia eikä sellaisena oikeastaan kirkolle kuulu. Kirkkovihkiminenhän tuli käytännöksi vasta 1700-luvulla. Aikaisemmin avioliitoksi riitti, että pari muuttaa yhteen ja aloittaa sukupuolielämän. Tässä (kai sitten mummomuorin kuuluttamassa "klassisessa") mielessä nykyiset avoliitot ovat avioliittoja.
Itse lähden siitä että se on rakkaus joka pitää liiton, ja soisin että se olisi niin vahva side että se pitää liiton koossa koko elinajan.
Nyt yhteiskunta haluaa turvata myös avoliitossa olevien yhtäläiset oikeudet mahdolliseen yhteiseen omaisuuteen ja kun pari on asunut samassa huushollissa tuon 5 vuotta, niin kertynyt omaisuus on mahdollisen eron tullessa tasattava ja hyvä niin.
Itse en näe noilla kirkon tai srk siunauksilla muuta merkitystä kuin juhlistamisen merkityksen, sillä valitettavasti ne eivät pitkälle kanna.
Ja kun sanotaan " Jumalan ja seirakunnan ........" niin sekin on mielestäni
( sorry vaan) menneen maailman kaavoja.
Seurakunnissa on se paha pinttymä että parin tulisi avioitua mahdollisimman nopeasti, ( taustalla ettei sekstailla ), mutta siinä on se paha vika ettei pari ehdi tutustua kunnolla toisiinsa ja kun pieni vasttuuli tulee, vene on karilla ja hajall.
Siksi parille olisi jo nykyisin hyväksyttävä myös seksuaalinen tutustuminen. ( taitavat kaiketi jo sen homman )
Tuosta seksuaalisuudesta sanoisin sen verran, että ensin tulisi tutustua siihen omaan seksuaalisuuteensa ja vasta sitten toisen. Nykyään tuntuu, ettei ole asiallista tietoa tai neuvontaa vaan pornografinen teollisuus on vallannut koko areenan. Niiden oppien mukaan mennään kyllä metsään niin että rytisee.
En ole kyllä ikinä kuullut puhuttavan klassisesta avioliitosta. Jos jotain sillä voisin ymmärtää, niin sellaista, mitä vaikkapa roomalaiskatolinen kirkko avioliitolla tarkoittaa. Lainaan tähän toista keskustelua, http://keskustelu.suomi24.fi/node/10691071 :
"Pätevän avioliiton edellytyksiä ovat mm. kummankin todellinen aikomus solmia avioliitto eliniäksi ("kunnes kuolema erottaa") ja se, että kumpikin on astumassa avioliittoon vapaana (ei ole ollut aikaisemmin avioliitossa, josta liitosta puoliso on edelleen elossa), omasta tahdostaan, ei pakotettuna eikä kiristettynä. Ja että kumpikin on valmis ottamaan vastaan lapsia aviollisen yhdyselämän seurauksena."
Ja jos avioliitto on solmittu pätevästi, se on myös erottamaton. Jos klassinen määritellään noin niin luterilaisten avioliitot harvemmin taitavat olla klassisia? Lestadiolaisilla ehkä ovat, mutta entäs me muut?
Klassiseen avioliittokäsitykseen ei ainakaan kuuluisi luterilaisten suosima sarjapolygamia, eli eron jälkeen uudelleen avioituminen. Senhän luterilainen kirkkokin siunaa. Klassisen käsityksen mukaan ihanne olisi korkeintaan yksi sukupuolikumppani koko elinajaksi. Leskeksi jäätyäkin olisi parasta pysytellä loppuikä naimattomana. (Esim. ortodoksit kyllä sallivat lesken avioitua uudelleen, mutta hääseremonia on toisenlainen, katumuksen sävyttämä, ei niin ilojuhla.)
Sitä en usko että avioliitto olisi sen seksikeskeisempi kuin koskaan ennenkään. Seksiähän on nykyään sallittua hankkia avioliiton ulkopuolellakin. Kyllä se on se klassisuuden katoaminen avioliitosta, joka siinä myös seksin merkitystä vähentää. Avioliitto on nykyään ennen muuta henkilökohtaiseen tunnesiteeseen perustuva liitto, josta on helppo lähteä, jos tunteita loukataan tai ne muuttuvat.