Kannattaako?

No voidaan kyllä olla montaa mieltä siitä miten olet tähänkään asti onnistunut tuossa hoitamisessa ja kasvattamisessa. Tyttäresi on saanut ensin valehtelijan kanssa pikasuhteesta yhden lapsen ja sitten jo ehtinyt uuden kanssa naimisiin ja odottaa kaksosia.

Varmaan hän apua tarvitsee juu, mutta minkälainen ja miten säädelty apu tuossa nyt on paikallaan, jotta tytär ymmärtää jotain vastuuta kantaa elämästään itsekin. Pahimmassa tapauksessa sinä vain mahdollistat tyttäresi jatkuvan huoraamisen ja vaihtuvat miehet ja lisää ja lisää lapsia, joita hän ei jaksa hoitaa eikä osaakaan, etkä sitten sinäkään...

Hänellä ei ole ollut kuin nuo kaksi parisuhdetta elämänsä aikana, myönnän kyllä sen että nopeasti on edennyt niiden kanssa ja katunut sitten myöhemmin. En kutsuisi tuota huoraamiseksi siis.

Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että olen syypää siihen, ettei tyttäreni ole saanut hyviä miehiä itselleen. Hän on itse tehnyt päätöksensä. Ensimmäinen suhde päättyi kun sai tietää miehensä olevan valehtelija. (mies oli kyllä todella kunnollinen, hyvässä työssä jne) . Seuraava suhde päättyi, kun mies itse halusi erota. Tyttäreni oli kovin rakastunut mieheen ja halusi jatkaa hänen kanssaan, mutta mies ei itse halunnut.

Hän on aina ollut vastuuntuntoinen nainen, hoitanut nuorempia sisaruksiaan ja hänellä on hyvä työ eikä mikään huligaani.

Eli teitä olisi sitten siellä pienessä (miten pienessä?) asunnossa kaksi aikuista ja kolme lasta?!

Yksin hän ei joudu elättämään lapsiaan, hän saa elatusapua ja lapsilisää, elatusapua saa sitten kyllä yksinhuoltajakorotuksen kera muualta jos isät eivät sitä maksa suosiolla. Miksi hän ei pystyisi ilman sinun apuasi käymään työssä? Päiväkotipaikka tms. vanhemmalla lapsella lienee nyt jos äiti on työelämässä. Kerrot että hänellä on hyvä työ....


Milloin hänellä on LA.?

Miksi lapsista kasvaisi ns. huligaaneja??!! Ja onhan lapsilla isätkin olemassa, ei äidin tarvitse kantaa hoitovastuuta yksin, ei vaikka erottu onkin.

Olen isovanhempi, kysymykseesi vastaan en, en muuttaisi, auttaisin muutoin kykyjeni mukaan, mutta en muuttaisi tyttäreni perheeseen. En edes kuvaamanlaisessasi tilanteessa.

Valitettavasti viesti tuntuu provolta....

Asunnossa on kaksi makuuhuonetta ja iso olohuone sekä tietenkin keittiö, kylpyhuone ja wc.

En ole missään kirjoittanut etteikö hän pystyisi yksin käymään töissä. Nykyinen tyttö on päivähoidossa ja heillä menee hyvin, mutta kun kaksoset syntyvät, niin äitiysloman jälkeen hekin menevät hoitoon ja tyttäreni palaa työelämään takaisin. En usko hänen jaksavan hoitaa kolmea pientä lasta kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen. Luonnollisesti lapset eivät voi olla koko päivää hoidossa.

Kaksosten on määrä syntyä tammikuussa, mutta useastihan kaksoset syntyvät aikaisemmin. Aikaa on kuitenkin meillä reilusti miettiä asiaa.

Tyttäreni ei halua antaa esikoista valehtelijan hoitoon (en kyllä minäkään antaisi!). Kaksosten isä asuu sen verran kaukana, että tuo ei ole mahdollista. Lapsista voi varttua huligaaneja, jos / kun äiti ei ole aina kotona kasvattamassa heitä. Edellyttää tietenkin sen, että lapsilla on hoitopaikka. Miten sellainen edes järjestyy aikaisesta aamusta ilta/yömyöhään? Minusta ei lasten kannattaisi olla melkeimpä koko vuorokautta hoidossa.

Olen hiukan samaa mieltä peilin eteen-kirjoittajan kanssa. Et ole oikein onnitunut tyttäresi kasvatuksessa, joten kannattaako enää lastenlasten kasvatukseen sotkeutua? Tukena voit olla muutoinkin, kuin muuttamalla samaan asuntoon. Mitä mieltä tyttäresi isä on?

En muuttaisi tyttärieni enkä poikienikaan huusholliin enää, koska heillä on oma tupa ja oma lupa - olisin siinä sivullinen kuitenkin. Vaikeaa olla puuttumatta toisen elämään, vaikka olisi kuinka hienotunteinen jne. Maltatko olla puuttumatta tyttäresi elämään - hän on kuitenkin aikuinen ja tekee itse päätöksensä-


Auta tytärtäsi vointisi mukaan ja kuten joku aiemmin sanoi, hän saa yhteiskunnalta kuuluvat palvelut lapsilleen. Ihanaa, jos annat apua hänelle, mutta oma koti kullan kallis - sinullekin. Parempana teidan välit pysyy omissa huusholleissanne ja ainakin minä arvostan välillä omaa rauhaani, vaikka hoidan ja autan lasteni lapsia silloin tällöin. Eri sukupolvien yhteisasuminen voi olla aika hermoille käyvääkin pitemmän päälle - näin minä ajattelen, kun joskus olemme isommalla porukalla mökillämme. Ja kuitenkin rakastan jälkikasvuamme yli kaiken.

Olen miettinyt asiaa ja todennut, että parempi kai jäädä kotiin?

Mutta mitä tarkoitatte tuolla " Et ole oikein onnistunut tyttäresi kasvatuksessa " ?

Muuttaisin tämän artikkelin niin, että kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi lapset tarvitsevat äidin ja isoäidin lisäksi myös miehenmallia.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa on kasvamassa isättömien poikien sukupolvi/1135247428585

" Mahtaneeko tarkoittaa sitä, että tyttäresi harrastaa pikasuhteita, eikä tiedä ehkäisystä? "

Siis mitä ihmettä te oikein ajattelette?
Jos yhdestä seurustelusuhteesta syntyyy lapsi, ei se tarkoita ettei tietäisi ehkäisystä! Tottakai hän tietää, herran jumala sentään! Siitä kerrottu hänen elämänsä aikana varsin monta kertaa. Ehkäisy on pettänyt. Jos ette satu tietämään, niin ehkäisy ei aina ole se varmin suoja.

Eikä hän mitään pikasuhteita harrastele. Ennen tuota "pikasuhdetta" joka kesti vain noin 2kk hän tunsi tämän toisen miehen erittäin hyvin ennenkuin he alkoivat seurustelemaan ja menivät naimisiin nopeasti. Lapsuudessa he olivat hyviä ystäviä ja ovat tunteneet toisensa erittäin hyvin pienestä pitäen. He menivät nopeasti naimisiin ja elivät onnellista perhe-elämää ja halusivat suunnitellusti hankkia lapsen. Ei tyttäreni silloin tiennyt, että mies muuttaa mielensä ja päättää erota.

Kyllä tytön täytyy nyt itsellä ottaa vastuu ja keskittyä nyt olevaan perheeseensä.EN muuttaisi yhteen asumaan jos muuttaisit vastuukin jakautuisi ja olispahan tytöllä taas aikaa etsiä uusia suhteita.Miksi tänä päivänä on niin kiire uuteen suhteeseen , näyttää ettei entisestä ole vielä erillään kun uutta jo etsitään.Eipä siinä taida paljon lapset tulla mieleen.Itsekkäästi ajatellaan vain omia mielitekoja ja haluja.kyllä on tytöllä aika katsoa peiliin ja ottaa vastuu .Suurempiakin perheitä on yksinhuoltajilla ollut ja paljon vaikeimmissa olosuhteissa kasvattaneet kunnon kansalaisia tähän maahan.

No , älä suotta pahastu , vaikka täällä joku arvelee sinua itseäsikin huonoksi kasvattajaksi , niin vaan on , että joillakin on elämässä enemmän näitä karikoita ja kun on edes hengissä , sekin hyvä , kaiken aikaa sitä ihminen oppii ja viisastuu , se on tätä elämänkoulua .
Jos olemme rehellisiä , jokainen meistä on tehnyt virhevalintoja ja katuu , mutta myöntäminen julkisesti nolottaa , eikä sitä tee .

No , lapset ovat tässä ne viattomat osapuolet ja heidän hyvinvointinsa on se tärkein .
Tyttäresi kannattaa mennä ajoissa sosiaali-ihmisten puheille ja kysyä , mitä kaikkea apua sieltä saa , taloudellista ja kotiapua , sitä on varmaan tarjolla .

Sinua en kehoittaisi ihan asumaan saman katon alle , väsyt itsekin ja kaksi aikuista , varsinkin äiti ja tytär tulevat toimeen paremmin omissa huusholleissaan , jos asut lähellä , voit ottaa aina jonkun lapsen välillä luoksesi ja mennä hoitamaan ja auttamaan , kun siltä tuntuu .
Jos asutte yhdessä , voi sosiaalitoimi katsoa sinut myös elättäjäksi ja tyttäresi tukiaiset pienenevät , en tiedä ?

On myös sellainen mahdollisuus monessa työssä , että tekee sitten aikanaan vajaata työviikkoa , esim 6 t pvä tai 4 pnä viikossa , palkka on varmaan liki sama , toki tärkeää , että tyttäresi jaksaa olisi sekin , että pysyy myöhemmin työelämässä .
Eli neuvoni, oma tupa kummallakin ,silti apua ja muista , että otat sitä itsekin vastaan tarvittaessa : )
Onnea teidän elämäänne , asioilla on tapana järjestyä .

Pitääkö sitä surkutella vuosia, ennenkuin lähtee uuteen suhteeseene? Minusta ei tarvitse. Hän ei ole mikään parikymppinen enään, hän on itse halunnut perustaa perheen miehen kanssa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Tottakai hänellä on kiire saada lapsia ja perustaa perhe kun aika loppuu kesken. Ensimmäinen lapsi oli puhdas vahinko, mutta rakkaudella ja huolella hän on pitänyt lapsestaan huolen. Älkää alkako vetämään mitään johtopäätöksiä, että hän haluaisi pikapikaa raskaaksi tai että hän ajattelisi vain itseään kun ette edes tunne häntä.

Asuinpaikossamme on n. 200km välimatkaa, joten ei onnistu että ottaisin lapsen/lapset hoitoon illaksi. Hän on johtavassa asemassa työpaikallaan, joten hän ei voi tehdä vajaata työviikkoa. Sen takia hän on usein ylitöissäkin, kun työpaikalla ilman häntä ei pärjätä.

Mitä tuota sitten enää ihmettelemään, meneekö lapset hunningolle, kun äiti ei jaksa, jos äidin tarpeiden tyydyttäminen (biologinen kello ja halu tehdä lapsia) menee ohi kaiken muun järkevän ajattelun.

Mistä te näitä vastauksia oiken keksitte?

Tyttäreni ex-mies halusi myös lasta yhtä paljon kuin tyttäreni ja he pohtivat lapsen hankintaa, eivätkä mistään hetken mielijohteesta kuten ilmeisesti luulette?. Eikö teille tule todellakaan mieleen, että lapsi on toivottu sekä isän, että äidin osalta? Ihme porukkaa täälläkin on, en uskoisi teitä edes isovanhemmiksi. tuomitteko te heti lapsenne, jos hän odottaa lasta ja mies on jättänyt? Sanotteko lapselleni, että " Ei ole ihme, että mies lähti kun ei hänen mielipidettä kysytty. "

Ylläolevalle se, että en uskoisi hänen jaksavan hoitaa kolmea pientä lasta. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kuluu vielä matkoin kaksi tuntia, eli yhteensä kymmenen. Useasti hän on vielä ylitöissäkin, joten päivä voi venyä jopa 12tuntiseksi. Hänen työnsä ei ole myöskään mitään leppoista tuolissa istumista, niin se on varsin rankkaa. Päälle vielä ne lasten hoitamiset.

Ja eikös tämä palsta ole tarkoitettu isovanhemmille nimenomaan?

Minä en käy töissäkään enään, eikä kotona ole oikein mitään tekemistä. Puhuin tänään kahvipöydässä mieheni kanssa, jos muuttaisimme yhdessä lähemmän tytärtä, mutta hän ei suostunut. Ilmeisesti muutamme siis erilleen joksikin ajaksi. Tyttäreni on iloinen, kun olen lupautunut auttamaan häntä lasten hoidossa jonkin aikaa.

Provo.
"muuttaa tyttäreni pieneen asuntoon"....Tähän tietysti jokainen tarttuu. Miten pienessä asunnossa voi olla 5 henkeä? Kaksi naista ei mahdu samaan keittiöön, se on vanha totuus.
Miksi ei tytär muuta sinun isoon asuntoosi,koska hänellä on varmasti äitiyslomaa kuten kaikilla muillakin äideillä Suomessa. Kolme vuotta.

Toinen provosoiva ajatus on, että olet lasten kanssa ja tytär viettää vapaa-aikaa kaupungilla. Se on myös punaiseksi vaatteeksi heitetty...

En tajua, miksi olet saanut niin negatiivisia vastauksia. Varmaan siksi, että tämä on niin ******** kova maa.

Mene ihmeessä tyttäresi avuksi, jos suinkin voit ja aikaa on ja tytär päästää. Mutta ole varovainen siinä, kuinka paljon kontrolloit hänen elämäänsä, kun hän on kuitenkin aikuinen.

Kaksosten kanssa tarvii varmasti apua, mutta en nyt tiedä, tarvitseeko kahdeksi vuodeksi mennä ihan asumaan. Mutta päivittäisestä käymisestä lasten- ja kodinhoitoapuna tuskin on mitään haittaa.

Nämä samat tyypit, jotka valittavat sinulle täällä, valittaisivat vielä kovemmalla äänellä, jos tyttäresi hakisi apua esim. kodinhoitoon sossusta! Älä suotta tee tyttärestäsi sossun asiakasta turhan takia, kun lähipiiristä löytyy tuollainen apu.

Muista kuitenkin, että ne ovat tyttäresi lapsia, eivät sinun.

En usko, että olet kasvattanut tytärtäsi mitenkään huonosti. Vaikutat äidiltä, joka välittää. Sen sijaan tekisi pikkuisen mieli antaa piiskaa näille haukkujille täällä.

Olisi kyllä hyvä, jos lasten isät olisivat myös jonkin verran mukana lasten elämässä, kun ovat samaa lihaa ja vertakin, mutta naisten harteillehan nuo lapset aika usein jää koko maapallolla.

Tuo ratkaisuhan on aivan ihanteellinen, kunhan muistat antaa tyttäresi elää myös aikuisen naisen elämää. Tosin pienten vauvojen äidin mieleen harvemmin pariin vuoteen kauheasti paljon muuta mahtuu kuin vauvat. Mutta silti.

Älä mene päällepäsmäröimään vaan auttamaan, äläkä muuta pysyvästi asumaan (synnäriltä kotiutumisen aikaan on eri asia).

Monelle naiselle se oma äiti on kaikkein luontevin lastenhoitoavun antaja - ei sitä yhteiskuntaa tarvitse aina joka asiaan sotkea.

Ja noille huorittelijoille tekisi mieli antaa tukkapöllyä niin kuin ennen vanhaan kurittomille kakaroille tehtiin.

Miten pienessä asunnossa voi olla 5 henkeä?
- Asunto on tilava, mutta makuuhuoneita vain kaksi. Kyllä sinne mahtuu kaksi leveää ahteria ja kolme pienempää temuamaan hyvin. Mutta siis pieni kuitenkin.

Miksi ei tytär muuta sinun isoon asuntoosi,koska hänellä on varmasti äitiyslomaa kuten kaikilla muillakin äideillä Suomessa. Kolme vuotta.
- Tyttäreni ei halua muuttaa takaisin kotiinsa vuodeksi. Hänellä on n. vuosi siis vapaata.

Toinen provosoiva ajatus on, että olet lasten kanssa ja tytär viettää vapaa-aikaa kaupungilla. Se on myös punaiseksi vaatteeksi heitetty...
- Vaikka muuttaisinkin tyttäreni taloon asumaan joksikin aikaa, niin se ei tarkoita, että tyttäreni luuhailisi kaupungilla " huoraamassa " kuten monet ovat väittäneet. Hän hoitaa lapsiaan yhtäpaljon kuin minä heitä.

Kiitos ihanasta vastauksesta 20 16 ! Juttelin tänään tyttäreni kanssa asiasta ja hänestä olisi mukavaa, jos tulisin auttamaan edes puoleksi vuodeksi mikä on minunkin suunnitelmana ollut.

Minusta ongelma ei ole tässä tytöllä vaan äidillä.Päästä irti tytöstä ja anna ottaa vastuu elämästään.hänellä on ikääkin ja työpaikka ja hyvin toimeentuleva kun ei vielä lapsen isältäkään tarvitse apua.Huonommissakin olosuhteissa pärjäävät valittamatta.Kun on täysi vastuu itsellä niin tekee valinnatkin harkiten elämässään.

. Pieni asunto muuttuikin tilavaksi, vuosi tai kaksi lyheni puoleksi vuodksi, ja lainaamani sanat" tytär viettää vapaa-aikaa kaupungilla" kirvoitti vuodatuksen, jollaista ei alkup. mielipidekirjoituksessani ollut, ei edes vihjailuna.

- Se on pieni asunto ( kaksi makuhuonetta ) mutta siinä on edelleen se tilava olohuone. Jos et osaa lukea, niin kirjoituksessani luki edes puolivuotta. Eli et sinä voi tietää vaikka olisinkin auttamassa häntä seuraavan 10vuoden ajan. Sinun kirjoituksessasi luki ".. ja tytär viettää vapaa-aikaa kaupungilla. "

On muuten hedelmätöntä kysyä tuntemattomilta nettikirjoittajilta neuvoja tällaiseen tilanteeseen.
Kuka teidän asioistanne voisi tietää!

- Niin, minä ja minun perheeni tietävät tästä tilanteesta hyvinkin. Täällä on muutkin kyselleet kokemuksia ja mietteitä asiasta, niin miksen minäkin nyt hieman. Ei olisi näköjään kannattanut.

Päivähoito kuuluu sinun lapsenlapsillesi aivan yhtä tarkkaan kuin muillekin.

- En ole missään muuta väittänyt. Lapset menevät hoitoon, mutta kyllä sitä apua tarvitaan ensimmäisen vuoden ajan, kun tytär on kotona. Vai pistäisitkö itse heti vauvat hoitoon?

Päästä irti tytöstä ja anna ottaa vastuu elämästään.hänellä on ikääkin ja työpaikka ja hyvin toimeentuleva kun ei vielä lapsen isältäkään tarvitse apua.

- Hän ottaa vastuuta elämästään. Minä vain autan häntä lasten hoidossa ja hän on iloinen asiasta, kun saa apua ja tukea.

Toivoisin nyt, että tänne tulisivat ne isovanhemmat asiasta juttelemaan. Tämä on isovanhemmille tarkoitettu palsta, niin ihme ja kumma kun tänne eksyvät muitakin.

Kaikille, jotka eivät oman tyttärensä huusholliin itse muuttaisi tai ole muuttaneet tyttären lastenhoitajaksi ja jokapäiväiseksi avuksi yhteistalouteen, olet esittänyt syitä, jotka taas puoltavat hyvinkin muuttoasi. Etköhän siis ole päätöksen jo tehnyt, josta tytärkin jo kirjoittamasi mukaan iloitsee. Mitähän juteltavaa asiassa enää on, päätös on yksinomaan teidän.

"En ole missään muuta väittänyt. Lapset menevät hoitoon, mutta kyllä sitä apua tarvitaan ensimmäisen vuoden ajan, kun tytär on kotona. Vai pistäisitkö itse heti vauvat hoitoon? "

En pistäisi vauvoja hoitoon, tuskin niin kukaan tekisi. Miten tuollainen asia edes tulee mieleesi? Äidillähän on oikeus hoitaa vastasyntyneitä ja esikoistaan kotona.

Käsittääkseni et usko, että tyttäresi voi mitenkään selvitä yksin lastensa hoidosta ja siksi muutat asumaan hänen luokseen. Jos vauvat ovat terveitä, uskon että pääset parin kuukauden kuluttua palaamaan miehesi luokse. Eihän tämän nyt luulisi olevan mikään elämää suurempi asia?

Itse en olisi perheeseeni halunnut ketään ulkopuolista silloin, kun tulin vastasyntyneen kanssa kotiin. Vaikea oli omakin tilanteeni tuolloin, mutta ymmärrän, että joillekin kaikki tuki voi tulla tarpeen. Tuskin avusta haittaa on, jos se kerran halutaan ottaa vastaan.

Äidin ja lasten suhde on niin tärkeä, että itse pelkäisin olevan häiriöksi tämän suhteen kehittymiselle, mutta päätös on teidän kahden.

Olisko niin, että tämä avaus on vain mummon ja nämä kaikki muut sekoilut on jonkun provoilevan teinin, joka ei edes viitsinyt lukea avausta kunnolla? Minusta on ainakin sen verran ristiriitaisia nuo jatkohöpinät?

Toki tämä voi olla kokonaisuudessaankin keksitty juttu. No, siinä tapauksessa avaaja on saanut hupinsa.

Lukisitte minun tekstit kunnolla.
Tyttäreni pyysi minua, että edes puoleksi vuodeksi auttamaan lasten hoidossa. Lapset eivät ole hoidossa, kun tyttärelläni on äitiysvapaata, vaan tietenkin kotona. Joku kirjoitti, että "Päivähoito kuuluu sinun lapsenlapsillesi aivan yhtä tarkkaan kuin muillekin." niin vastasin siihen, etteivät pienet lapset sinne hoitoon mene.

Niin, se on ollut suunnitelmanani ja taitaa tulla suunnitelmaksi uudelleen.

Minusta äiti ei voi selvitä yksin kaksosten ja vielä yhden isomman hoidosta. Mummin apu on ehdottomasti tarpeen vauva-aikana. Joudut luultavasti ainakin osittain asumaankin tyttärelläsi. Se, sovitteko pitemmäksi ajaksi samaan huusholliin riippuu paljon luonneasioista.

Isomman lapsen välit "valehtelijaan" = omaan isäänsä on saatava pikaisesti kuntoon ja tapaamiset rullaamaan (jos isä ei ole jotenkin väkivaltainen tai vakavasti häiriintynyt). Äidillä ei ole oikeutta evätä tapaamisia, jos niistä ei ole lapselle haittaa, ja lapsen etu on nähdä isäänsä ja myös päästä joskus lomalle kirkuvien vauvojen luota. Tapaamiset on parasta aloittaa heti, ei vasta sitten kun vauvat ovat syntyneet.

Isomman lapsen isänpuoleiset isovanhemmat olisivat myös kullanarvoinen hoitoapu, mutta lienevät iäkkäitä, jos mieskin on. Onko kaksosilla isovanhemmat kuvioissa mukana?

Kaksosten isän on otettava vastuu lapsistaan ja autettava niiden hoidossa sekä rahallisesti että työpanoksellaan. Mikä mies se sellainen on, joka menee naimisiin ja laittaa vaimon paksuksi ja sitten odottaa muiden hoitavan kaiken? Pistää oikein vihaksi ajatella. Tulkoon viikonloppuna päiväksi hommiin vaihtamaan vaippoja. Sitten kun lapset osaavat kävellä, niin viemään niitä ulos leikkimään. Isompina voivat sitten mennä isän luo joka toiseksi viikonlopuksi. Rahalliseen puoleen ainakin voi yhteiskunta myös pakottaa.

Tyttäresi on kannettava vastuunsa lasten isäsuhteista, kun on kerran lapsia laittanut. Tosin jos isä kieltäytyy tapaamisista, niin sille ei voine mitään. Kyllä jos ihmisillä on yhteisiä lapsia, niin kummankin pitäisi osata laittaa lapsen etu oman navan edelle.

Isoin lapsi voi myös olla äitiysloman aikana osapäiväisesti hoidossa. Tuon tyttäresi "vapaa-ajan kaupungilla" voitte todennäköisesti unohtaa.

Jos ongelma on
esikoinen alle 2 v. ja kaksoset, perheessä vain äiti.
Asut 200 km päässä.

Ainakin Tampereella sai 1980-luvulla kodinhoitajan kerran viikossa, kun oli kaksoset muita sisarruksia..

Jos kodinhoitajaan ei ole mahdollisuutta, ottaisin itse "paikan" viettäisin 2 päivää ja niiden välisen yön tyttöni luona.
Siivous ja pyykinpesu hoidettaisiin tällöin, samoin tehtäisiin ruokaa ja leivottaisiin pakasteeseen.

Kodinkoneet menisivät vaihtoon:
pyykkikone ainakin 7 kg kuivausrumpu.
Pakastinta ainakin 340 litraa.
Astiapesukone ehdottomasti.

Kun laitat pyörät pyörimään, asiat hoituvat rutiinilla.
Äiti nukkukoon yön korvatulpilla, jos ei muuten onnistu, näin viikkoon tulee yksi täysi pitkä yöuni.
Onko isoisällä mahdollisuus autoilla tuota 200 200 km tuomaan hakemaan.
Entä lastenlastesi isän puoleiset isovanhemmat. Jospa hakisivat vauvat päiväkävelylle vaikka kerran viikossa, jolloin äiti voisi huoletta nukkua päiväunet.

Lapsenlapsillasi on kaikkiaan kuudet isovanhemma, jos kaikki elävät entä tätejä setiä ja enoja..

Et mainitse lapsenlapsesi sukupuolta, samoin kokonaiskuva on hämärä, ehkä kuitenkin on provo, Suomi24 käyttää palstan aktivoimiseen.

Hommat ovat nyt selvitetty ja teidän apuanne ei enää tarvita :)
Menen ainankin puoleksi vuodeksi tyttären luokse auttamaan lasten hoidossa ja sitten katsomme miten jatketaan. Kaksosten isä ja isovanhemmat ovat mukana kuvioissa. Vanhemman lapsen isä ei halua tavata ollenkaan ja isovanhemmatkaan eivät ilmeisesti.

Kiitos näille asiallisesti vastanneille. Luulin kirjoittamani kiitoksen aiemmassa tekstissä, mutta en näköjään. Pahoittelut siitä.