Lapsen antaminen sijoitukseen..

Nimetön80

Olen yksinhuoltaja ja oma lapseni on 4 vuotta. Meillä on ollut todella vaikeaa koko ajan. Olen miettinyt lapsen parhaaksi antaa hänet sijaisperheeseen, koska omat voimani alkavat olla lopussa. Mietinkin onko tämmöinen muutos lapselle kuitenkaan parhaaksi kun hänellä on jo ikää että ymmärtää varmasti kaiken. En missään nimessä haluaisi lapselleni jäävän traumoja että äiti hylkäsi jne.
Itselläni on ollut vaikea masennus, todettu 2 vuotta sitten. Hermot ovat koko ajan tiukilla ja tuntuu vaan että ei jaksa. Tuntuu siltä että haluaisi kovasti yrittää lapsen kanssa, mutta tiedän ettei omat voimat riitä kohta enää pidemmälle. Pelottaa vain että miten lapseni tähän suhtautuu ja miten se vaikuttaisi hänen tulevaisuuteen. Jos jollakin on omakohtaisi kokemuksia, niin haluaisin mielelläni kuulla. Haukkumisviestejä ei tarvitsi kirjoitella, niihin en edes reagoi! Kiitos jo etukäteen.

4

833

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Älä hätiköi vielä

      Masennus on sinunkin kohdallasi suurelta osin sisäsyntyinen hormonituotannon epätasapaino tila, jota ulkoiset vaikeudet voivat pahentaa, jos sellaisia on olemassa. Se vie voimat todella ja monesti myös kaiken elämänilon ja elämänhalunkin.

      Sanoit, että teillä on ollut koko ajan vaikeaa. Tarkoitatko lähinnä siis masennuksesi takia vaikeaa, vai koetko myös lapsen käytöksen raskaana ja haastavana?

      Ensimmäisen ajatus kysymykseesi on, että älä ihmeessä tee nyt masennuksen keskellä mitään niin isoa päätöstä kuin huostaanotto on. Jos teille sattuu huonot sossut, et saa lastasi ikinä takaisin, vaikka masennuksesta tulet ihan varmasti toipumaan kyllä. Pahimmassa tapauksessa joudut näkemään lapsesi kärsivän sijaishuollossa. Kestäisikö psyykesi sitä, sillä se on jotain hirveintä, mitä vanhempana joutuu läpi käymään?

      • tällaistakokemusta

        Minä aloin toipua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sillä, että pääsin monen mutkan kautta Masennuksen ehkäisy kurssille. Ei siellä mitään ihmettä tapahnut sielläkään, mutta voimia sain sen verran, että mieliala alkoi nousta vähitellen. Sen voimin aloin kunnostaa kotia sen puitteissa, että rahaa oli tosi vähän käytössä. Otin aina yhden pikku projektin kerrallaan ja voimaantuminen jatkui sitä myötä kun jaksoi puuhastella jotain mielekästä.

        Merkittävä askel oli sekin, että jaksoin töihin. Lapsen kanssa oli edelleen tosi raskasta, koska hän on erityislapsi. Hänen terapiansa vaikeutti töissä jaksamistakin, mutta olin päättänyt lapseni takia ponnistella. En sano noista vuosista jälkeen päin muuta kuin että tosi vaikeaa ja raskasta oli, lapsen tilanne huoletti jatkuvasti, koska häntä ei auttanut terapiakaan. Jälkeen päin olen ymmärtänyt että psykiatrian tarjoama terapia neurologisille lapsille on ihan yhtä tyhjän kanssa.

        En mielelläni noita vuosia muistele, niin synkkää aikaa ne olivat. Monesti töistä lähtiessä itkin väsymystäni ja nukkumaan ei koskaan ajoissa päässyt, koska lapsella oli uniongelmia. Se oli myös valtavan yksinäistä aikaa, koska voimat eivät riittäneet pitää yhteyttä oikein keneenkään. Mutta silti tänä päivänä sanon, että lapsen takia kannatti yrittää. Helppoa se ei ole, mutta varmasti kannattaa.


    • markkis_2

      Mies, joka joutui tekemään raskaan päätöksen 7v sitten. Vois yrittää tukea täällä. Ja vinkkiä antaa.. Lapsen parastahan on aina ajateltava... paiskaan ton osotteen.. Tulkoon paskaa muualta idiooteilta tohon postiin, mut lapsi on ykkönen..... markkism2@gmail.com.

      • niinkö meni

        Ja ilmeisesti seitsemään vuoteen ei ole lasta takaisin kuulunut?
        Vai etkö häntä halunnutkaan takaisin?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1998
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1037
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      877
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      763
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      751
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      13
      725
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      685
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      669
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      210
      668
    Aihe