Raitistuneet - Auttaisitteko?

Täydet sympatiat! Kyllä se alkoholi on sellainen kemikaali että se saa häiriötiloja aivoihin ja hermoratoihin joista voi tulla vaikka minkälaisia olotiloja. Tuo kemikaali voi muuttaa ihmisen pysyvästi vähän niinkuin ois saanut jonkun aivohalvauksen tms, eli pysyvä muutos ja selvä elämänlaadun heikkeneminen! Itse keikun myös jollain raja alueilla: olen 44 vee työssä käyvä perheen isä ja jos en lopeta viikonloppukännejä joutuu luopumaan jostain kohtaa elämänlaadustaan. Verenpaine kiipee herkästi yli hyvien arvojen, maxaarvot pikkasen koholla, outoja rytmihäiriöitä jotka kesken työpäivän tullen rupee pelottaa. Jonkinlaista pysyvämpää ahdistuneisuutta ja lievää masennusta havaittavissa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat jotenkin sumentuneet, mikään ei huvita, ainoo "onnen hetki" on kun perjantaina illalla "saa" avata viinupullon taas. Suunnuntai on enemmän tai vähemmän väsynyt krapula päivä ja alkuviikko menee töissä naama turvoksissa punaisena rasvaa tihkuen...
Mikäköhän on seuraava vaihe jos ei vähennä juomista viikonloppuisin??

Maria hyvä, meillä juopoilla on monenlaisia tuntemuksia, olo- ja mielentiloja. Minulla on omanlaiseni, sinulla omasi. Ne johtuvat siitä, että alkoholi vaikuttaa hermostoon ja aivoihin. Joillekin alkoholi vaikuttaa pieninäkin määrinä nopeahkosti, toiset tarvitsevat isomman määrän ja pidemmän ajan saadakseen pysyviä vammoja itselleen aikaiseksi. Kaikille niitä vammoja tulee varmuudella, koska alkoholi vaikuttaa meihin kaikkiin. Eikä ihminen ole raittiinakaan täydellinen.

Minulla alkoholin aiheuttama masennus lähti noin kuuden viikon kuluttua juomisen lopettamisesta. Se ei tarkoita sitä, ettenkö vieläkin olisi toisinaan vähän masentunut ja alakuloinen. Ei raittiiksi heittäytyminen kaikkia ihmisen omgelmia ratkaise, mutta väittäisin, että kaikkia se helpottaa ja jotkut jopa kokonaan ratkaisee.

Kun olin ollut 10 viikkoa raittiina, oloni oli muuttunut jo aika paljon. Uneni oli syvempi ja rauhallisemoi. Ei ollut krapulaa eikä sen mukanaan tuomaa väsymystä ja ärtymystä. Aika ajoin uneni on yhä rauhatonta enkä saa oikein hyvin unta. Ei vinan poisjättäminen sitäkään kokonaan parantanut, mutta paransi se aivan uskomattoman paljon.

Mielialalääkkeet jätin pois oltuani 12 vikkoa raitis. Oloni parani siitäkin. Olen nykyään terveesti iloinen ja terveesti toisinaan alakuloinen. En kuitenkaan masentunut.

Ahdistukseni ja maailman pelkoni puran nykyään savakävelyyn ja punttisalille. Ahdistuksen tunteet ovat hävinneet täysin. Muistan kyllä hyvin miltä ahdistus tuntuu. Masennus ja ahdistus ovat helpottaneet ehkä myöskin uudestaan löytyneen itsevarmuuden tunteen takia: Minä en olekkaan juoppo luuseri! Minä pystyn hallitsemaan omia tekemisiäni. Samalla monet entiset suuret pelon ja ahdistuksen aiheet ovat muuttuneet aika mitättömiksi. Minullahan on nyt elämä!

Toivotan paljon onnea päätöksellesi, tuntuu sinusta miltä vain. Raittiina voit hallita elämääsi ja tunteitasi. Raittiina oleminen ei tarkoita automaattisesti täydellistä rauhaa. Levottomuuden ja ahdistuneisuuden taustalla voi olla ihan puhtaasti fyysisen tekemisen puute. Ei toki välttämättä.

Onnea matkaan!

Tämä kannattaa lukea:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Alkoholin vaarallisuus on yhä tabu/a1340260841279

AIVAN NORMAALIA....
"Onko muille käynyt näin? Tuleeko näitä tuntemuksia vielä kauankin?"
niin, oletko tietoinen tälläisestä kun----->
http://www.youtube.com/watch?v=Q3i8FWeRryM :P

PARAS ILO :P

Alkoholissa on se hyvä puoli että se ei todellakaan ole välttämätöntä ihmiselle.
Kun alkaa tulla tuntemuksia että alkoholi aiheuttaa jotain ongelmia niin ei muuta kuin korkki kiinni.
Minäkin laitoin korkin kiinni toista vuotta sitten, joskus on tullut positiivisia mielikuvia juomisesta mutta niiden yli pääsee ajan kanssa.
Muistelee vain niitä synkkiä aikoja kun oli krapulassa ja kaikki toiminta pyöri viinan ympärillä, sitä ei halua vaan enään takaisin.
Selvinpäin on kaikin puolin helpompaa, välillä tietysti v''tuttaa rankasti mutta juominen ei kyllä asiaa helpottaisi.
Elämä on paljon hauskempaa kohdata selvinpäin eikä paeta alkoholiin, niin pirun yksinkertaista mutta totta.

Oma, lähes päivittäinen alkoholinkäyttöni alkoi jo seitsemisen vuotta sitten ollessani kolmekymppinen ja nykyään määrät ovat kasvaneet n. 5 annokseen päivässä. Lisäksi miedot ovat vaihtuneet ainakin osittain väkeviin.

Tietotasolla tilanne on täysin selvä eli tiedän käyttöni olevan haitallista. Riippuvuus on kuitenkin kasvanut sellaiseksi, että käytön keskellä yhdenkin raittiin illan onnistuminen on kova suoritus. Tipattomia kuukausia pystyn pitämään melko helpostikin, mutta niiden jälkeen juominen palautuu välittömästi vanhoihin uomiin.

Koen, että en sinänsä tarvitse alkoholia mihinkään. Kaikkein vaikeimmalta tuntuu sosiaalinen puoli eli lähes kaikkien ystävieni kanssa alkoholi kuuluu yhteisiin juttuihin. Osa näistä on hieman kartalla siitä, että käyttöni ei ole kontrollissa, mutta osa ei ikinä uskoisi minun juovan liikaa. Päinvastoin, he pitävät minua sinä tyyppinä joka osaa lopettaa ajoissa.

Alkoholi ei tee minusta aggressiivista, mutta riittävän paljon juotuani kontrolli häviää naisten kanssa. Jostain ihmeen syystä onnistun olemaan varsin fiksu ja huomioiva, joka johtaa toisinaan sellaiseen, jota en ylpeänä voi kotona kertoa. Jollekin tämä olisi toiveuni, mutta oma elämänkatsomukseni ei hyväksy pettämistä edes lievissä muodoissa.

Teenhenkisesti erittäin vaativaa ja kuluttavaa työtä, sitäkin tosin edelleen menestyksekkäästi. Aamuisin tai päivisin ei tule mieleenkään juoda, joten itse työtä juominen ei häiritse. Aamuisin olen toisinaan hieman pihalla, mutta muutamalla kupilla kahvia tatsi paranee. Ainakin tuntuu siltä.

Kaikki tämä tekee tilanteen vaikeaksi. Voi aina selitellä itselleen ettei tässä mitään vakavaa ongelmaa ole. Toisaalta taas tajuaa ettei tilanne voi jatkua. Ensimmäisen kerran tajusin asian jo viitisen vuotta sitten eli aivan uudesta asiasta ei ole kyse. On tässä sitten hieman ylipainoakin kertynyt, mutta muuten varsin terveellinen elämäntapa on pitänyt vielä ulkonäön ja yleiskunnon siedettävänä.

Uskon, että samassa tilanteessa eläviä on muitakin. Ja monta. Mitenköhän tätä tilannetta voisi lähteä purkamaan menestyksekkäästi?

Hyvä Maria N - 74

Mene AA-palaveriin ettei tiesi vie pidemmälle. Juominen on ovela kaveri. olet hetken juomatta ja alat uskoa voivasi juoda, olet turvassa, ei asiani ole huonosti, enkä ole "niin alkoholisti kuin ajattelin" jne. sitten joku kaunis päivä juot.
saatat voida juoda aluksi ilman ongelmaa - tämä luo kuvan että voit juoda ja juot turvallisemmin mielin. pian huomaat olevasi vielä syvemmällä kuin edellisellä kerralla olit.
Voi myös käydä niin että jos juot - lähtee juominen käsista heti ja juot kuten ennen ja siitä eteenpäin syvemmälle ja pidemmälle.

Sinulla on vaihtoehto - kipuilla yksin ja päätyä ehkä uusiin ongelmiin ennemin tai myöhemin. toinen on AA josta saat paljon. Siellä on miehiä ja naisia paljon.
Älä jää yksin ahdistuksen ja levottomuutesi kanssa. Meitä on niin paljon.