Ongelmani on seuraavanlainen: Koen, että kaikki asiat joista saan elämäniloa, mielihyvää, onnellisuutta ja nautintoa ovat minulle huonoksi tai ovat tyhjän jauhantaa / eivät johda mihinkään. Jos taas alan edistämään elämääni ja tekemään oikeasti asioita jotka hyödyttävät jotakin, ja ovat minulle eduksi, tunnen itseni koneeksi, kuka on ikäänkuin asetettu jonkun toisen elämään. En tunne itseäni itsekseni, saatikka sitten hyväksi tai onnelliseksi. Saatan hokea itselleni järjen tasolla, että: "Tämä on nyt hyvä, tämä on nyt oikein, tee tätä" mutta en tunne sitä tunteena. Ja joudun kokoajan keskittymään siihen asiaan jotta saan sen tehdyksi.
Kyse on tottakai työnteosta, mutta kaikista "hyöty"asioista, siivoamisesta, liikunnasta, pyykinpesusta, ruoanlaitosta! Aivan kaikesta mikä ns. kannattaa.
Tiedän että moni ajattelee samanlailla. Kysymys kuluukin:
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Vai pitääkö asiaa vain ajatella että no, tämä on elämää ja totutella siihen että ihmisen kuuluu elää järjellä ja konemaisesti jotta pärjää. Jos näin on, tämä vääjäämättä johtaa kysymykseen, mistä onnea sitten tulee? Ja jos ei tule, mitä järkeä tässä elämässä sitten on?
Kyse on tottakai työnteosta, mutta kaikista "hyöty"asioista, siivoamisesta, liikunnasta, pyykinpesusta, ruoanlaitosta! Aivan kaikesta mikä ns. kannattaa.
Tiedän että moni ajattelee samanlailla. Kysymys kuluukin:
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Vai pitääkö asiaa vain ajatella että no, tämä on elämää ja totutella siihen että ihmisen kuuluu elää järjellä ja konemaisesti jotta pärjää. Jos näin on, tämä vääjäämättä johtaa kysymykseen, mistä onnea sitten tulee? Ja jos ei tule, mitä järkeä tässä elämässä sitten on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma.
Ei edes haittaa sekasotku tms, joten on niin heleveeetin vaikea tarttua toimeen ja tehdä esim.kotitöitä. Tuntuu että elämäänsä voi tuhlata muillakin tavoilla.
hyväksyä sitä itseäsi?
Ihmisen pitää tietää ja tuntea, mikä tuntuu hyvältä ja kasvattaa tietoisesti niiden asioiden määrää. Silloin löydät aidon elämänilon ja siivoaminen sun muut pakolliset tekemisetkin tuntuu paremmalta. Kuulostaa siltä, että suoritat elämää sen mukaan, mitä ulkopäin uskot, että sinun pitäisi tehdä ja tuntea. Lopeta se, lopeta turhat asiat, keskity antoisiin ja ota vastuu elämästäsi samalla! Muuten olet pian burnout-putkessa, etkä sitten ainakaan jaksa enää muuta kuin mennä virran mukana.
No aika raflaavasti otsikoit asian puhuessasi "rappiosta"...
Harva meistä kai mitään mahtavia kiksejä saa siivamisesta sun muista kotihommista - en itsekään niistä nauti, mutten koe niitä mitenkään elämääni rajoittavana tai pilaavana asiana. Eivät tuollaiset perusarkea olevat tekemiset ole mielestäni mitään, mitä pitäisi ratkoa järjen tai tunteiden kanttilta. Ne ovat arjen juttuja -ja olettaisin sinunkin viihtyvän paremmin esim kerran viikossa imuroidussa kämpässä ja puhtaissa vaatteissa kuin sotkun keskellä?
Jos kuitenkin tunnet itsesi onnelliseksi ilman tuollaisia "rajoitteita", sehän on kokonaan oma asiasi.
Ehkä tarvitset vain muutoksen ajatusmaailmaasi ja asenteisiisi. Haluaisit tuntea jokaisesta tekemisestäsi hyviä tunteita. Jos koet kaiken tekemisen vain pakkopullana joka täytyy tehdä koska se on välttämätöntä, et saa siitä iloa. Teet koska sinua kohtaan on odotuksia ja se on hyödyllistä. Täytyy vaan tehdä asioita joista et edes pidä.
Koeta vähitellen muuttaa ajatustapaasi. Ajattele että teet pienelläkin puuhallasi jotakin arvokasta toisten ja omaksi hyväksesi vaikka ne olisi pieniä ja jokapäiväisiä rutiinitöitä. Ilahdutat kaikella puuhaamisellasi toisia ihmisiä, näe noiden töittesi tärkeys.
Löydä tekemiseesi uusi syvyys joka tuo itsellesikin iloa. Yrität tehdä kaiken epämiellyttävänkin rakkaudesta ja rakkaudella jonka tulet saamaan vielä jossakin muodossa takaisin. Teoissa näkyvä rakkaus lisää rakkautta. Palkitse myös itseäsi hyvistä töistäsi. Etsi elämän kauneutta ja tunne onnen tunteita pienistä onnistumisista, älä elä kielteisissä tunteissa.
Antamalla ja tekemällä asioita toisille, jakamalla elämää voi itsekin saada. Aito ilo tulee lopulta siitä kun näkee toisen ihmisen iloitsevan sinusta, tekemisistäsi ja hyvyydestäsi. Kaikki elämääsi liittyvä tuo esiin sinun sisäisen kauneutesi ja hyvät tekosi. Jollakin tavalla tuo kaikki palautuu vielä sinulle takaisin ja ovat kantavana voimavarana elämässäsi.
Ihan sama ongelma.
Se että koko ajan yrittää hakea kivaa alkoi ahdistaa mua. Kivat asiat lakkaa tuntumasta kivoilta jos niistä saa yliannostuksen.
Oikeasti aikuinen ihminen osaa viivyttää kivoja asioita ja tekee tympeitä asioita, siivoaa, käy töissä, kestää rasitusta... Kulunutta tekstiä, mutta kärsimys kuuluu elämään ja aikuinen ihminen kestää ankeita asioita - ja ehkä jopa osaa yrittää edes asennoitua oikein niihin. Ja täähän ei tarkoita sitä että mitään kivaa ei elämässä ole vaan pitää olla sopivasti arkea ja sopivasti kivaa ja laiskuutta. Vaihtelua tartten ainakin mä.
Ai niin ja raatamalla ja siivoamalla ja tekemällä sitä kaikkea ankeaa tuleekin yllättäen tyytyväiseksi itseensä! Ei se (aina?) niin kamalaa ole.
Sellasta ihmettelen itsessäni, että miksi väsyn joskus niin vähästä...