huolestunut äidistä (ärsyttää)

ja lisäksi, äidilläni oli todella rasittava on-off suhde, joka pahenti hänen masennustaan ja hermostutti minua, sillä en pitänyt miehestä yhtään (asuin silloin vielä kotona äidillä)...alkoholin käyttö paheni vielä heidän jonkinsortin eronsa jälkeen, joten tilanne on paha..

Sinut olisi pitänyt ottaa huostaan jo 7-luokalla. Eivätkö paikkakuntasi sos.viranomaiset tienneet vai eivätkö välittäneet?
Saisit olla jälkihuostassa edelleen ja Sinusta kannettaisiin vastuuta eikä niin, että sinä kannat vastuuta.

Onko sinulla isääsi minkäänlaista kontaktia? Miksi et asunut hänen kanssaan, kun äitisi on holtiton?
Mitenkäs kouluterveydenhuolto; eikö tiedä vai välitä?

Sossu ei vissiin tiennyt, en ajatellut asiaa silloin...
Isääni on kontakti, mutta hän asuu kaukana (pääsen vain lomilla sinne, tulee matkat niin kalliiksi ettei vkl viitsi mennä :( ). Isälläni ei ole _ikinä_ ollut huoltajuuttani, en tiedä miksi..mutta luulen että hänelläkin on jotain luottotieto-ongelmia, eipä tuo niistä ole puhunut. Isällekin tuo alkoholi on maistunut, tissuttelee aika paljon ja tissutteli kotonakin, ennen kuin erosi äidistä. Tissuttelu taisi olla yksi syy eroon..

Muistelisin, että äiti olisi joskus sanonut, että isä ei olisi halunnut huoltajuuttani ollenkaan kun synnyin. Noh, olen vahinkolapsi,äpärä, joten ehkä isää ei kiinnostanut silloin. Olemme kuitenkin isän kanssa hyvin läheisiä, soitellaan usein ja silleen, eli välit on lämpimät ja äitikin juttelee isän kanssa silloin tällöin.

Kouluterkkarit tietävät, ja kuraattori kanssa, mutteivät tee mitään.johtuneeko siitä että olen jo 18 ja opiskelut sujuvat jotenkuten amiksessa..
kuraattorin kautta pääsin psykalle amiksen ekaluokalla, mutta psyka ei ottanut tosissaan silloin, ja jäin yksin.
hoidossa oli taukoa, mutta sitten jouduin menemään akuuttityöryhmään psykalle kun olo oli niin per*eestä. Siellä määrättiin unilääkkeitä kun nukuin huonosti, muusta ei välitetty.
unilääkkeet eivät olleet minulle soveltuvia, psyka totesi että kesäloma on tulossa eli en välttis lääkitystä tarvitse kun ei ole koulua ja hoito lopetettiin.
en enää luota ollenkaan psykologeihin, tuntuu että koittavat vaan lääkkeillä ratkaista täällä kaiken..

Olen niin väsynyt tähän. Nytkin joudun maksamaan pari äidin laskua, kun hänellä ei ole rahaa...

Niin noh, voi sen noinkin ajatella..mutta jos hänellä ei itsellään ole varaa sitä maksaa, niin minkäs teet.ei hän kyllä siis silleen juoppo ole että KAIKKI rahat menisi juomiseen, yleensä käy tilipäivänä ostamassa tai jotain...hänellä menee eniten rahaa lainanlyhennyksiin ja velkoihin, ei todellakaan viinaan.

Äiti käy psykiatrilla, mutta ei tottele juontikieltoa (hänelle sanottiin, ettei saa juoda yksin ollessa, ettei tule itsetuhoisuutta kännissä tai jotain)..
Isovanhemmat ovat elossa, mutta eivät tiedä tilanteesta, ja en kyllä heille kerrokaan..Ukki on täys kusipää ja mummo on hössöttäjä, johon menee sekä äidillä että minulla hermot. Äidillä on sisko ja veli, mutta veli ei pidä yhteyttä ja siskolla on itsellään ollut niin rankkaa etten halua häntä vaivata (hänen miehensä kuoli jokin aika sitten).

Olen kyllä yrittänyt saada apuja, mutta en enää tiedä mitä tehdä kun psykat ja koulu eivät auta.
Isäni kyllä siis auttaa rahallisesti minua ja on tukena, mutta en halua hänelle kaikesta puhua. Äitini tuppaa suuttumaan jos puhun asioista isälle..

Omista sisaruksistani ei ole apua, vaikka noita velipuolia onkin neljä kappaletta. ketään ei kiinnosta, miten minulla menee, mutta äidille kyllä silloin tällöin soittelevat.

Oho, oli tuo isekinlähteneen viesti tullut jotenkin ennen tuota aiempaa kirjoitustani, en huomannut sitä..

mutta niinsiisjoo, asiaan..
Aion tuossa syksyllä muuttaa kaverin kanssa kimppakämppään, että rahat riittävät, opiskelija kun olen. Tuntemattomien kanssa en kyllä soluasuntoon muuta, sitä kokenut jo...En kuitenkaan täydellisesti välejä äitiin katkaise, eipä hänelläkään noita kavereita erityisemmin ole.


Äiti on tätä vastaan, ja arvasinkin sen. Aion kuitenkin muuttaa, en enää jaksa olla tässä kokoajan.
Kaveri on ollut täydellinen tuki, ilman häntä olisin varmasti jo palanut loppuun.
Hänhän se sitä kimppakämppää ehdotti.




Lisäksi arvelen, että äidillä olisi anoreksia. Siis en todellakaan ole varma eikä voi niinvaan sanoa että sillä olisi, mutta....
hän on negatiivinen ruokaa kohtaan, liikkuu paljon ja on tosi tarkka painostaan ja painostaa minuakin kuntoilemaan kokoajan ja jankkaa painostani (okei, minulla on ylipainoa mutta käyn lenkillä ja yritän pitää painon kurissa). Itsetunto laskee tosi paljon, kun hän välillä sanoo suoraan että "sä oot aika lihava jo".

Ihmettelen kyllä välillä, että miten hitossa olen vielä täällä, kun omakin elämä on ollut melkoista rallia...
on ollut koulukiusaamista ja kotiongelmia ja ei ole ollut kavereita, mutta kyllä tää tästä kai pikkuhiljaa...kunhan nyt löytyisi se kiva kimppakämppä.
Se olisi jo iso askel eteenpäin.