Hei kaikille,
Olen yli puolen vuoden ajan ollut hyvin masentunut/ahdistunut ja parin viime viikkoiset tapahtumat saivat minut käymään lääkärin vastaanotolla. Siinäpä sitten juteltiin jonkisen aikaa ja lääkäri kirjoitti minulle 0.25mg xanoria. Ensinnäkin eikö tämä ole vähän liian vahva lääkitys minulle (niin kuulin jostakin), koska en ole aikasemmin edes käynyt puhumassa muille asioistani. Toiseksi miksiköhän purkissa seisoo "1-3 tablettia päivässä unihäiriöön" vaikka unihäiriöhän ei ollu perinmäinen syy miksi sinne menin. Eli mietin teidän ajatuksia onko lääkäri tehnyt tälläisessä tilaanteessa oikein? Itselläni pelkästään nuiden lääkkeiden ottaminen niinsanotusti "kuumottelee".
T. 20 vuotias mies
Olen yli puolen vuoden ajan ollut hyvin masentunut/ahdistunut ja parin viime viikkoiset tapahtumat saivat minut käymään lääkärin vastaanotolla. Siinäpä sitten juteltiin jonkisen aikaa ja lääkäri kirjoitti minulle 0.25mg xanoria. Ensinnäkin eikö tämä ole vähän liian vahva lääkitys minulle (niin kuulin jostakin), koska en ole aikasemmin edes käynyt puhumassa muille asioistani. Toiseksi miksiköhän purkissa seisoo "1-3 tablettia päivässä unihäiriöön" vaikka unihäiriöhän ei ollu perinmäinen syy miksi sinne menin. Eli mietin teidän ajatuksia onko lääkäri tehnyt tälläisessä tilaanteessa oikein? Itselläni pelkästään nuiden lääkkeiden ottaminen niinsanotusti "kuumottelee".
T. 20 vuotias mies
Vastaukset 6
Vanhimmat
Xanoria määrätään ahdistukseen, kerrot olevasi ahdistunut. Miten masentunut olet? Miten jatko? Tapaatko psykiatrin seuraavan kerran milloin? Oliko mitään puhetta masennuslääkityksestä jos tunnet itsesi hyvin masentuneeksi kuten kirjotit? Teitkö vastaanotolla masennustestin?
Terapia?
Ei 0, 25 mg Xanoria ole vahva lääkitys. Kokeilet vaikka puolikkaalla, joskos se auttaisi (tosin se on todella matala annos....) Ja ota ainakin alussa illalla, tosin Xanor on siitä poikkeuksellinen bentzo että se auttaa depressioonkin, eli ei pelkästään rauhoita (ja mahd.väsytä).
Mitä tarkoitat sanalla "kuumottelee"???
Psykiatrille sovittiin juuri äsken puhelimitse aika ensi perjantaille. Masennus on ollu omasta mielestäni todella vakavaa mutta syitä siihen en täällä uskalla luetella (en halua kenenkään tunnistavan minua). Masennustestiä emme tehneet. Lääkäri otti esille masennuslääkkeet, mutta niistä sovittaisiin psykiatrin tapaamisessa.
Terapia ei näillä rahoilla onnistu eikä luultavasti ole mahdollistakaan tällä paikkakunnalla...
Ja tuolla kuumottelulla tarkoitin lähinnä sitä etten oikein pidä miellyttävänä ajatuksena alkaa syömään pillereitä esim. miten ne vaikuttaisi omaan käyttäytymiseen ym...
tuosta terapiasta, että ota ehdottomasti puheeksi psykiatrin kanssa, olisiko sinulla mahdollisuutta saada terapiaan tukea Kelalta. Hyvin todennäköisesti saisit, koska olet niin nuorikin, ja nuoret (alle 25-vuotiaat) saavat jopa 52e/käntikerta tukea terapiaan. Loppusumman joutuu toki kustantamaan omasta pussistaan, esimerkiksi 10-20e/kerta. Sekin voi toki jossain elämäntilanteessa olla mahdottomalta kuulostava summa, mutta kannattaa miettiä myös niitä etuja. Tuo varmasti paljon enemmän hyötyä kuin lääkitys, lähes kenelle tahansa parempi itsetuntemus on hyväksi elämässä. Se on sitten oma juttunsa, miten saatavuus paikkakunnallasi, todella ikävä homma, jos ei olisi mahdollista.
niistä pillereistä takuulla saat.
Olet mielestäni oikeilla jäljillä kun "kuumottelet". Jatka ihmeessä sitä ja tutustu vielä uudestaan ja uudestaan ihmisten kokemuksiin lääkkeiden haitoista ja kysy haluanko minä elämääni tätä.
Psykiatrille kun menet, se määrää sulle automaattisesti masennuslääkkeitä, jotka koukuttavat. Lääkäreiden täytyy saada potilaiden sairaskertomukseen jotain konreettista merkintää hoidosta, psykiatrialla ei ole muuta kuin lääkkeet. Lääkärisi ei voi lähetää sinua vastaanotolta pois ilman reseptiä. Hän luulee tekevänsä hoitovireen tai heitteillejätön jos ei määrää lääkkeitä. Muistapa tämä kun tartut reseptiin.
Itse ainakin olen saanut apua mielialalääkkeistä eikä mitään haittavaikutuksia ole ollut. Xanorista ei tosin ole kokemuksia.
sanoi kerran eräs, että jos mielialalääkkeet auttavat, eikä niistä ole haittaa, silloin on todellienen sairaus olemassa.
Mutta kun lääkärit jakavat nykyään lääkkeitä kuin karkkeja konsanaan kaikille, niin ne joilla ei ole todellista sairautta saavat niistä haittavaikutuksia.
Nykyään kaikki joille ei viitsitä etsiä oikeaa diagnoosia laitetaan masentuneeksi ja lääkkeet sen mukaan.
Minusta tämä määritelmä tuntuu oikeaan osuvalta.