Tuli mieleen, kun iltalehdessä

oli otsikko "Kun äiti ei jaksa enää lastaan".

Monesti syy on siinä, ettei suomessa kehtaa hakea apua kun väsyy lasten kanssa. Suomessa se katsotaan häpeäksi. Äitien on jaksettava ykisn vaikka paasataan että kaikkea ei kenenkään tarvi tehdä yksin.

Äitien oletetaan jaksavan. Kun kerrot siitä että olet väsynyt, tulee heti tuomio; Mitäs teit lapsia olisit ajatellut ennenkuin teit!" Tuo on yleisin syytös täällä keskustelupalstallakin, mitäs teit lapsia.

Siitä saa äidit hyvin tuntemaanhäpeää kun ei jaksakkaan. Toista se on miehillä, he ottavat lapsensa silloin haluavat, ja jaksavat. Silloin on lapset syötetty, he ovat terveitä, puhaissa vaatteissa, mies senkun hakee ja palauttaa. Hän ei elä sitä arkea mitä äiti elää lastensa kanssa. Joka päivä ei ole hyvä päivä.

Miksi on kummeja? He ovat osaltaan lasten kasvattajia, jo ristiäisissä pappi sanoo, että kummin tehtävä on tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa, mutta minne häipyy kummit kun ovat mielesensä pesti saaneet?? Synttärit muistetaan ja rippijuhlat, sitten kummilapsi unohtuu, kun ei ole pakko enää muistaa.

Nyt säästetään jo kodinhoidollisessakin asiassa, ennen sai kotiin hoitajan, kun lapsiperhe tarvitsi, nyt ei saa, eipä saa vanhuksetkaan enää. Säästetään aina sieltä, missä apua eniten tarvii, ja ennemmin laitetaan katulämmotyksiä tai maksetaan päättäjien huvimatkoja!

Äitiä on niin helppo syyllistää, yleensä niitä jotka ovat väsyneitä, eikä jaksa laittaa vastaan.