Sydämeni janoaa rakkauttasi
et edes minua huomaa
Puheesi oli kuin tuulen tuomaa
jäistä talvisen maan
Näin ei ollut ennen
Kun synnytin poikasi sun
Luulin silloin että aina olet minun
Ehkä sinä niin itsekin uskoit
Mutta mulle vain aiheutit suuret tuskat
Jätit meidät kahden
Vaan minun mielestäni lähde
äläkä ikinä palaa
Vaikka sitä toivoisinkin salaa
et edes minua huomaa
Puheesi oli kuin tuulen tuomaa
jäistä talvisen maan
Näin ei ollut ennen
Kun synnytin poikasi sun
Luulin silloin että aina olet minun
Ehkä sinä niin itsekin uskoit
Mutta mulle vain aiheutit suuret tuskat
Jätit meidät kahden
Vaan minun mielestäni lähde
äläkä ikinä palaa
Vaikka sitä toivoisinkin salaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
olipa hyvää tekstiä hienoa jatka runojesi kirjoitusta tosi hyvä ihan totta.terveisin ystäväsi
ihanista sanoista, ne lämmitti.
En ole kylläkään mikään rakkausrunoilija, tää nyt oli lähinnä sitä mihkä pystyn
Sulle kanssa terkkuja, tuntuu kuin olisit
oikea ystäväni
sun ystäväsi
niinkuin oon kanssa kaikkien
mee lukeen mun kirjoitus tuolt runot puolelta nii huomaat ettei se oo helppoa kirjoittaa jostain muusta ku rakkaudesta
Hei toi oli oikeesti loistava:)
koskettava. sun elämästä?
mietin vaa ku monesti kirjotat
omasta lapsesta tai jotai..
Kaikki kirjoitukseni ei ole omaa kokemusta, tumma tämä on.
Usein kirjoitan muiden elämänkohtaloista
Kyllä jatkan jos runosuoli kukkii