Yksinäisetkin pelkäävät

Ihminen, joka ei ole oppinut kohtaamaan ihmistä, ei osaa kohdata ihmistä; ja ajatuskin ihmisen kohtaamisesta saa pelästymään, hämmentymään, ja keksimään tekosyitä välttää kohtaaminen. Pelko on tekosyy.

On kahdenlaisia ihmisiä: on minä, ja on muut. Ja on kuilu, joka meidät erottaa. Kuinka rakentaa silta yli kuilun? -Ojentaa kätensä pimeään ja katsoa kuka siihen tarttuu? tuskin kukaan... pimeys on kuilun yllä. Ensin olisi oltava silta, kohtaaminen, kuin onnettomuus, joka pakottaa yhteen sen hetken, kuin varkain ja vie mukanaan...

Tai jotain tuollaista, niin monesti on tätä täällä käyty läpi, eikä järki tunnu mihinkään johtavan.

Se onkin tämän palsta (vähän koominenkin) ominaispiirre. Yksinäisyys on kauhea kirous ja ongelma, mutta toisaalta ollaan valmiita tekemään kaikki sen eteen, että yksinäisyys jatkuisi.

Mutta kyllä minä kieltämättä jossain määrin saatan pelätä yksinäistä ihmistä. Tai tarkemmin sanottuna tiettyjä ilmiöitä.

Yksi asia jota pelkään on se, että yksinäinen henkilö takertuisi minuun liikaa. Niin on käynyt. Koska toinen oli ollut yksinäinen ja syrjäytynyt niin pitkään, hän ei paljonkaan tiennyt sosiaalisista normeista. Että kuinka monta tekstaria on sopivaa laittaa per päivä ja ehtiikö toinen tapaamaan ihan koko ajan, vaikka sillä toisella (minulla) kuitenkin on harrastuksia ja pari muutakin kaveria...

Toinen asia jota pelkään on se, että jotkut odottavat että juuri vastakkaisen sukupuolen edustaja saapuu ja ratkaisee kaikki ongelmat. Se on aika paljon odotettu, ja siinä on potentiaalisella kumppanilla aikamoiset paineet! Joskus näkee niitä viestejä, joissa henkilö on selvästi syrjäytynyt ja on jo vaikeitakin elämänhallinnan ongelmia, ja siihen sitten odotetaan vain ja ainoastaan parisuhdetta. Jos yksinäisyys on päässyt pahasti, voisi olla hyvä saada kavereita ihan muutenkin ja elämää kuntoon muutenkin. Eli tässä on lopulta sama ongelma kuin tuossa yläpuolen esimerkissäkin, kaikki kaatuu yhden ihmisen varaan ja siltä yhdeltä odotetaan liikoja.

Sellaista. Ei ihmisiä tarvitse pelätä, yksinäisiäkään, mutta joskus on syytä olla varuillaan. Pätee niin ei-yksinäisiin kuin yksinäisiinkin. Eihän se yksinäisyys toisaalta ole mikään tae siitä että henkilö on luotettava ja empaattinen tai mitä nyt toiselta toivookaan.