Oksentaminen.

Olen kakstoistavuotias tyttö ja ehkä vuoden tai kahden ajan minulla on kai ollut paha oksennusfobia. Pelkään, että itse oksennan ja kun on vähänkin sellainen olo, että voi alkaa oksettaa tai on jotakin mikä voi aiheuttaa oksentamista, tärisen ja makaan vain liikkumatta paikallani kasvot pois seinältä päin ja raivaan kaikki tavarat tieltä, vaikken tämän ongelman aikana ole kertaakaan vielä onneksi oksentanut. Yksi kamalimmista asioista ja äskeistäkin kamalampi asia on, jos joku muu oksentaa tai sanoo, että hänellä on huono olo. Silloin minulle iskee hirveä paniikkikohtaus. Nyt olen ruvennut jostain syystä oikein tarkkailemaan ihmisiä ja keksimään syitä, miksi he voisivat oksentaa juuri siinä tilanteessa. Koulussa tämä on paha ongelma, koska kaikenmaailman tautejahan siellä liikkuu. Kerrankin yksi poika oli valittanut huonoa oloaan eikä edes oksentanut, ja hänet tuotiin juuri sinne, missä minä tein projektiani. Sanoin muille meneväni vessaan, ja olin siellä niin kauan että poika oli haettu. Linja-autossakaan en voi istua edessä, koska sinne matkapahoinvoivat sijoitetaan. Leirikoulussa minua pelotti koko ajan, ja jos olisin nähnyt jonkun oksentavan, minut olisi pitänyt viedä pois rauhoittumaan. Onneksi en tapauksia siellä näkemällä kohdannut, mutta kun kuulin, se kummitteli mielessäni koko ajan ja välttelin kyseisiä henkilöitä parhaani mukaan. Siskoani alkaa usein oksettaa kun hän on syönyt paljon vesimelonia, ja muutama vuosi sitten asia ei häirinnyt minua ja pystyin olemaan jopa viereisessä huoneessa. "fobiani" aikana hän ei ole oksentanut kuitenkaan KUIN kaksi kertaa, ha toinen sattui tänään.

Hän oli jälleen sitä vesimelonia syönyt, ja kuulin äidiltäni, että hän oli sanonut olevansa vähän huonovointinen. Ryntäsin heti saunaan ja vartin päästä äitini tuli katsomaan, missä olen mutten kertonut syytä. Sitten ehkä taas vartin päästä äitini sanoi, että hän on vessassa oksentelemassa ja puhkesin heti hallitsemattomaan kirkumiskohtaukseen, joka muuttui itkuun ja nikottelevaan nyyhkytykseen. En edes kuullut tai nähnyt tilannetta, pelkkä ajatus laukaisi tämän. En änkytykseltäni saanut äidille kerrottua kohtaukseni syytä ja hån suuttui minulle, koska huusin saunassa varmaan puolitoista tuntia.

Kysynkin siis teiltä, rakkaat ihmiset jotka olette koko jutun jaksaneet lukea, miten kohtauksia ja ainaista pelkoa voisi hallita ja miten selittäisin asian äidilleni ja muille? Paras ystäväni onneksi asian tajusi, muttei tiedä, että se noin paha on. Ja mitä jos satunkin NÄKEMÄÄN, kun joku oksentaa?!?!

Hyh että teki pahaa kirjoittaa tämä, "oksennus" sana toistuu niin monta kertaa. Silti tuntuu samaanaikaan hyvältä, että pääsin tunteitani purkamaan.