En voi loputtomiin elää epätietoisuuden rajatilassa, toinen jalka sisällä, toinen ulkona. Kumpikin maailma jää käyttämättä.
Enkä voi ottaa tätä kokonaan omille harteilleni, olisit tullut edes hiukan vastaan, niin että voisin taas luottaa. Kun teot kertovat toista.
En siis ollut tärkeä.
No sinulla ei ole ongelmaa, vain minulla.
Ja itse sen ongelman hoidan.
Hirmuinen ikävä tulee, on ollutkin, liian paljon ja liian pitkään.
Joten näin ei voi jatkua, peli on laitettava poikki.
Hyvää yötä kaikille lukijoille, ja paljon kauniita kesäöitä..
Parempaa onnea teille toivon.
Enkä voi ottaa tätä kokonaan omille harteilleni, olisit tullut edes hiukan vastaan, niin että voisin taas luottaa. Kun teot kertovat toista.
En siis ollut tärkeä.
No sinulla ei ole ongelmaa, vain minulla.
Ja itse sen ongelman hoidan.
Hirmuinen ikävä tulee, on ollutkin, liian paljon ja liian pitkään.
Joten näin ei voi jatkua, peli on laitettava poikki.
Hyvää yötä kaikille lukijoille, ja paljon kauniita kesäöitä..
Parempaa onnea teille toivon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Harmi kun tollaseen luuloon jäit...
Olit ajelehtinut jo niin kauas ettet itse halunnut silloin palata. Minä olisin tullut puoitiehen vastaan, pidemmällekin. Tulisin vieläkin.
Vain sanakin sinulta ja taistelisin meidät ehjäksi.
edes jotain niin kyllä noi silloin puhuis sille itelleen eikä bittiavaruuteen mutta se on niin kamalan helppo täällä tuntemattomille luvata kuut ja tähdet taivaalta kun tietää että mitään ei kuitenkaan tarvii oikeesti tehä.
pakoon menit, et edes tavata uskaltanut, siinä sun tekemiset, oikeesti. Mutta hyvähän täällä on uhota ja sinutella joka iikka.
Kotona koneen ääressä naputellessa kaikki on helppoa ja yksinkertaista mutta
toinen asia onkin sitten se käytäntö. Siinä kohtaa punnitaan se oikea halu tulla vastaan tai olla tulematta. Kai se niin on että 99 % täällä luvatuista asioista ei koskaan toteudu vaan jää näille sivuille hukkuakseen ajan kanssa bittiavaruuteen.
se halu on plus miinus nolla.
En tiedä kuka olet... Tuntematon ja vaarallinen..
Tee luottamus. Pikku juttu?
oletko se sinä, kisuliini?
kyki netissä tuohon aikaan, joten ohi meni.
Olenko mä kisuliini? Kysyit kai aloittajalta? Teeri nyt en siis ainakaan, ainakaan eilisen, enkä tykkää pelailla. :(
Kyse on oikean elämän oikeasta kahdenkeskisestä suhteesta.
Ongelmana se, ettei toinen halua kuulla sanottavaani, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Milloinkaan en ole karkuun lähtenyt, tai toiselle selkääni kääntänyt.
En varmasti nytkään, niin paljon toisesta pidän.
Puhumattomuudesta ja muista asioista on hiljalleen syntynyt epäluottamusta, joka kasvaa, kun en vastausta saa.
Epävarmuuksia pitää oppia sietämään, kaikkea ei voi hallita, mutta jos asia vaikuttaa liikaa jokapäiväiseen elämääni, ja halustani ja kysymisestäni huolimatta en saa vastausta..
Mitä tehdä? Viisaammat vastaavat?