Mä olen ollut ihastunut yhteen poikaan jo muutaman kuukauden. Nähtiin ekan kerran kevään alussa - ollaan samassa paikassa töissä - mut en ihan vielä silloin retkahtanut. Vasta kun mä myöhemmin näin sen hymyilevän ensimmäistä kertaa, maa katosi mun jalkojen alta ja mä aloin leijua pilvissä.
Sellasta menoa on ollut nyt koko kesän ja mä olen ihan paniikissa, kun mä en tiedä mitä se musta ajattelee. Se on lomalla nyt, mut toisinaan se käy työpaikalla - mä olen nimittäin kesätöissä - ja mä odotan aina sydän kurkussa, milloin se taas ilmaantuis.
Juteltiin keväällä aika paljon, mut ei mistään sen kummemmasta. Sellasta mitä ihmiset nyt puhuu keskenään enkä mä ole kysynyt siltä vielä oikeastaan mitään henkilökohtaista, vaikka oon joutunu monta kertaa puremaan kieleen ollakseni tekemättä niin.
Mulla on sen puhelinnumero - pihistin sen työpaikan seinältä - ja mietin ja mietin ja mietin, että pitäiskö mun lähettää sille jonkinlainen viesti tai jotain? Vaikka nimettömänä, sillä muuten mä en varmaan uskaltais. Kun aina ennen ihastuessani, kun mä olen koettanut tehdä aloitetta, olen saanut polttaa näppini enkä usko kestäväni enää montaa kolhua.
Jos mä siis lähettäisin jotain nimettömänä, ehkä se selvittäis numeron ja sitten mä saisin odotella sen reaktiota.
Äääh! Tää on niin kauheeta! Toivottavasti joku edes osaa auttaa. Mä nostan peukkuja sille, joka jaksaa lukea mun surkean pikku tarinani loppuun asti. *heikko hymy*
Sellasta menoa on ollut nyt koko kesän ja mä olen ihan paniikissa, kun mä en tiedä mitä se musta ajattelee. Se on lomalla nyt, mut toisinaan se käy työpaikalla - mä olen nimittäin kesätöissä - ja mä odotan aina sydän kurkussa, milloin se taas ilmaantuis.
Juteltiin keväällä aika paljon, mut ei mistään sen kummemmasta. Sellasta mitä ihmiset nyt puhuu keskenään enkä mä ole kysynyt siltä vielä oikeastaan mitään henkilökohtaista, vaikka oon joutunu monta kertaa puremaan kieleen ollakseni tekemättä niin.
Mulla on sen puhelinnumero - pihistin sen työpaikan seinältä - ja mietin ja mietin ja mietin, että pitäiskö mun lähettää sille jonkinlainen viesti tai jotain? Vaikka nimettömänä, sillä muuten mä en varmaan uskaltais. Kun aina ennen ihastuessani, kun mä olen koettanut tehdä aloitetta, olen saanut polttaa näppini enkä usko kestäväni enää montaa kolhua.
Jos mä siis lähettäisin jotain nimettömänä, ehkä se selvittäis numeron ja sitten mä saisin odotella sen reaktiota.
Äääh! Tää on niin kauheeta! Toivottavasti joku edes osaa auttaa. Mä nostan peukkuja sille, joka jaksaa lukea mun surkean pikku tarinani loppuun asti. *heikko hymy*
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tässä ole muutakaan tekemistä. ;)
Jospa tosiaan kysyisit henkilökohtaisia, hieman, ja sitten enemmänkin. Ja ehkä uskaltaisit kertoa itse henkilökohtaisia asioita jos siltä tuntuu.
Parhaiten tuntuu ihminen toimivan vaistojen varassa, jos vain kuuntelisi heikkoa ääntä, moni sujuisi paremmin, itse olen tähän usein törmännyt. Ihminen on hyvä ennustamaan, ja arvioimaan, mutta yleensä aavistus on liian heikko, niin heikko että sitä ei tohdi uskoa.
Juu, olisi minunkin pitänyt reagoida huolestumiiseni, kun kuulin puun natinan, no romahtihan se kun en uskonut! :D
Mä olen vaan niin kärsimätön näissä asioissa. Kun mä ihastun, mä haluaisin heti syöksyä kertomaan siitä koko maailmalle, varsinkin tälle ihastuksen kohteelle.
Mustakin se vaikuttais parhaimmalta vaihtoehdolta, että pikkuhiljaa kyselis asioita, mutta mä en usko pysyväni nahoissani. Siitä on nyt vähän aikaa, kun mä olen sen nähnyt - peräti kaksi viikkoa! - enkä mä tiiä milloin mä nään sen taas. Ennen kuin se palaa töihin siis. Mikäli se tulee vielä käymään ennen kuin aloittaa työt.
Ja täytyy myöntää että ensihuuman jälkeen ihastus yhtäkkiä laimeni, muttei missään nimessä loppunut kokonaan. Mulla on siis vielä toinenkin syy, miksi odottaa sen näkemistä. Mä haluun tietää, tuntuuko sen näkeminen enää missään. Mä satun olemaan vähän sellainen, että ihastun kamalan helposti...
Osasyy just siihen, miksi mä haluan tuon kohteen tietävän, että hän on kohde, on se, että se sais sitten tehdä seuraavan siirron. Sais alkaa vältellä mua jos tahtoo, tai sitten sais jatkaa siitä mihin mä lopetin... Mut sekin on joskus aika rankkaa...
Ääh, pitäis vaan miettiä näitä itekseen. Mitä sitä muilta neuvoa kysymään, kun mielensisäinen taistelu jatkuu yhä, ehkä entistä kovempanakin... *huokaus*
Mutta kiitos silti, että jaksoit vastata ja ottaa osaa ongelmaani. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa kesän jatkoa.
No jos sä et uskalla mitään hirveen henkilökohtaista viestiä lähettää, niin voisithan sä kokeilla vaikka sellasta, että kysyisit tältä jätkältä jotain siihen työhön liittyvää juttua (siis esim. pomon puhelinnumeroo tms.) tekstarilla ja laittaisit nimes siihen. Sillein se poika ainakin sais sun numeron, ja jos se on kiinnostunu, niin todennäköisesti se ainakin vähän uskaltais edetä, kun sä oot tietynlaisen aloitteen tehny. =) En mä nyt oikein muuta keksi. Tai sit sun oon vaan mahdollisimman paljon osoitettava kiinnostusta sitä poikaa kohtaan siellä töissä.
Tsemppiä!!
Mahdollisimman paljon kiinnostusta, vai? :D No, se on kyllä hoidossa jo nyt, oikeastaan. Seurailen poikaa aina katseellani ja kun törmätään samaan paikkaan, hymyilen ja sillai.
Mut eniten mua pelottaa se, että hänellä onkin jo joku, ja että mä teen itsestäni vaan naurettavan. Miten vois siis kysyä hienovaraisesti: "Onko sulla tyttöystävää?"
Muistan kysyneeni sitä viime kesänä silloiselta ihastukseltani ja hän vaikutti todella huvittuneelta käytöksestäni. Molemmat pojat käyvät samaa lukiota ja mä pelkään sitä että ne on hyviä kavereita ja että tää "viime kesäinen" on kertonu musta. Olis niin noloa jos tämä kohde huomaisi minun toistavan samaa kaavaa kuin viime kesänä. Hän saattaisi pitää mua aika epätoivoisena ja naurais päälle.
Äh, kauheen sekavaa. Mutta en ole koskaan väittänytkään olevani muuta kuin sekava. Mutta nyt mä kyllä jään murehtimaan itsekseni. Tästä ei pääse puusta pitkään. Liian suuri solmu muiden aukaistavaksi.
Kiitos kuitenkin, edelleen. :)
kysy et "onks sulla tyttöystävää?", koska se on jo niin suora kysymys et voit saman tien pyytää sitä vaik leffaan tai jotain....jonne se ei tietenkään siinä tapauksessa lähe jos sillä on jo tyttöystävä. Ja mun mielest siin et oot ihastunu ja viel uskallat tehä alotteen, ei oo mitään hävettävää!!
töissä. se mies on upea. olen katsellut sitä koko kesän ja juttua kaikesta muusta kuin henk.koht jutuista meillä on riittänyt.
en vain jotenkin saa sitä kysytyksi, luulen kuitenki että hän on varattu, siksi yritän pitää matalaa profiilia vaikka sisälläni palaa:D:D
koita jaksaa.
Kun välillä tuntuu, että sekin saattais olla kiinnostunut, mut toisaalta taas mä en usko, että se olis. Mä vaan pelkään niin kauheesti ja monia asioita. *heikko hymy*
En mä sit tiiä, olisinko mä vielä edes valmis seurustelemaan. Olis nimittäin eka kerta... Tunteet on tällä kertaa niin harvinaisen vahvoja, etten mä usko kestäväni torjutuks tulemista.
Ehkä mun pitäisi unohtaa koko ihastus. Yrittää päästä siitä yli. En usko, että mun aikani on vielä. Mut sitten taas... Apua! Tää on ihan kamalaa! *repii hiuksiaan ja puree kynsiään*
Mistä tietää, jos poika on kiinnostunut? Kertooko katse tai tervehdys vielä mitään? Tai se, kun tulee ihan vapaaehtoisesti juttelemaan? Tai se, kun katsoo toisen työaikoja? Ainakin jos se mua muistuttaa yhtään, se on selvä kiinnostuksen merkki jos tarkkailee toisen työaikoja. Niin mä tein koko viime kesän...
Äh, en mä tiiä. Mä en tiiä enää mistään mitään. Mä olen ihan ulalla. Mut kiitos kannustuksesta. :) Ja tsemppiä kans sulle, venla. Koeta pärjätä sinäkin.
"Kun välillä tuntuu, että sekin saattais olla kiinnostunut, mut toisaalta taas mä en usko, että se olis. Mä vaan pelkään niin kauheesti ja monia asioita. *heikko hymy*"
Sillon vähän yli 3kk sitten, kun "aloitin" nykyisen poikaystäväni kanssa, minä olin se, joka teki alotteen. Tosin se meni ihan kivasti, koska oltiin sitä ennen kavereita jo yli vuoden.
Sä tunnut olevan aika epävarma itsestäsi. Ihmisiä on toki erilaisia, mutta mä suosittelen sulle ihan vaan vaikka kaveripohjalta tutustumista ja ehkä se ei tälle pojalle riitäkään (viimeistään sillon ainakin tiedät hänen tunteistaan) ja hän todennäköisesti tekee jotain, että suhteenne syvenisi. No jaa, eihän tämä välttämättä kaikilla toimisi.
"En mä sit tiiä, olisinko mä vielä edes valmis seurustelemaan. Olis nimittäin eka kerta... Tunteet on tällä kertaa niin harvinaisen vahvoja, etten mä usko kestäväni torjutuks tulemista."
Kerta se on ensimmäinenkin. Maailmassa ei pärjää ottamatta joskus riskejä, niin se vaan on (olet sä varmaan niitä jo aika lailla ottanutkin). Mutta jos tämä poikakaan ei tunnu uskaltavan tahdä alotetta, niin se jää ilkeästi ilmaan roikkumaan ja sitten sua ärsyttää se vielä kauan. Sinuna mä tekisin jotain.
Nimim. kokemusta on.
"Ehkä mun pitäisi unohtaa koko ihastus. Yrittää päästä siitä yli. En usko, että mun aikani on vielä. Mut sitten taas... Apua! Tää on ihan kamalaa! *repii hiuksiaan ja puree kynsiään*"
Ei todellakaan, ei ihastusta voi noin vaan unohtaa. Ja tosta sun ajastasi: minkä ikäinen olet? Toisaalta, rakkaushan ei katso ikää. :)
"Mistä tietää, jos poika on kiinnostunut? Kertooko katse tai tervehdys vielä mitään? Tai se, kun tulee ihan vapaaehtoisesti juttelemaan? Tai se, kun katsoo toisen työaikoja? Ainakin jos se mua muistuttaa yhtään, se on selvä kiinnostuksen merkki jos tarkkailee toisen työaikoja. Niin mä tein koko viime kesän..."
Katse ja tervehdys kertoo ainakin, että hän haluaa olla kaverisi yms. Ja vapaaehtoisesti juttelemaan tuleminen voi tarkottaa, että hän haluaisi tutustua suhun. Työajan katselemisista en tiedä, koska en tiedä työpaikkasi työaikalistoja tms. Mutta jos olet varma, että hän juuri sinun työaikojasi katseli, niin se on jo aika varma juttu. :)
Jooh, en tiedä oliko mitään apua. Yritin kirjottaa mahdollisimman selvästi, mutta taisikin tulla aika sekavasti. :$
Onko sulla kavereita, jotka tästä asiasta tietää/voisi ymmärtää?
Tsemppiä ja koita jaksaa.