8kk koira ärähtelee ja näykkää vieraita :(

Neuvoton

Koira murahtelee myös perheen lapsille. Pari kertaa on vihaiseen näykkäissytkin kun lapsi on tullut liian lähelle koiran herkkua tai petiä. Vieraille ja etenkin lapsille on samanlainen. Jos koiraa pitää esim. siirtää kun se makoilee, niin minä saan kyllä siirrellä koiraa, mutta muille ärärisee.

Omia lapsia (6-10v) olen opettanut ja kouluttanut heistä jonkinlaisia auktoriteettejä että koiralle olisi selvää etteivät he ole samalla viivalla. Silti välillä kun koira leikkii lasten kanssa niin yllättäen saattaakin ärähtää. Vielä vaikeampaa kun kyseessä on muut lapset. Koira tykkää lasten kanssa leikkimisestä, haluaa syliin (kääpiökoira) yms. mutta jossain kohtaa ärähtää ja saattaa napata hampailla.

Miten olette päässeet eroon tällaisesta?

Muuten koira on tottelevainen narttu, heittäytyy selälleen jo pelkästä vihaisesta katseestani jos on tehnyt pahojaan. Koira ei nuku vieressäni, lapset hoitavat ruokinnan ja pääosoin ulkoilutuksen jne. Toinen ongelma on myös toiset koirat joille haukkuu ja räyhää. Yhtään kaverikoiraa ei ole vielä löytynyt, En tiedä johtuuko siitä että puolustaa meitä muita vai mistä. Koirassa on myös hieman terrieriä, johtuisko ärhäkkyys siitä? Muita ongelmia on vielä eroahdistus, joka ilmenee koiran selvänä hätääntymisenä ja ulinahaukkuna, tosin useinmiten pärjää hyvin yksinkin jos lähtetään tietyn kaavan mukaan ja jätetän jokin herkullinen puuha koiralle lähteissämme.

Ongelmat ei ole vielä hirveän pahoja, mutta pelkään että tilanne pahenee.

Kiitos jos jaksatte vastaamaan ja antamaan neuvoja tai vertaistukea.

27

876

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • .Minävain.

      Moi! Teillä on kuitenkin aika monta ongelmaa jo, niin suosittelisin että ratkotte niitä jonkin kouluttajan kanssa ihan kasvotusten. Ei ne varmaan tuosta nettineuvoilla hellitä, paras on kun joku asiantunteva näkee koiran livenä. Missäpäin asutte? Tuon sorttiset ongelmat, näykkimiset ja ärähtelyt ottaisin kuitenkin aika vakavasti. En myöskään antaisi lasten ulkoiluttaa koiraa ennenkö remmikäytös on hallinnassa. Ihan jo siitä syystä ettei satu mitään, vaikka koira ei ole iso niin saattaa tulla tilanteita joissa lapsi ei pärjää ja pahimmassa tapauksessa joku vahinko vaikka itse ei syypää edes olisi. Semmoset tilanteet eivät ole lapsille sitten kivoja. Ja noissa räyhäystilanteissa homma monesti sitten etenee siihen ettäkun heikon auktoriteetin omaava alkaa kiihtynyttä koiraa komentamaan niin se näykkäseekin. Mitäs jos koira pääsee tässä tilanteessa irti ja vastassa on iso koira? Tappelu menee teidän piikkiin vaikka pikkukoira saisi selkäänsä ja lapset eivät tässä tilanteessa mahda mitään ja kauheeta jos näkevät kun oma koira riepotellaan. Mutta tsemppiä! Ensimmäinen askel on kun hakee ongelmaan apua! :)

    • looney-

      Nukkuuko koira lasten vieressä? Näyttäisi vähän siltä että koira huomioidaan ehkä liikaakin. Tottakai lapset haluavat touhuta koiran kanssa mutta varsinkin kun koira selvästi luulee olevansa lapsia ylempänä niin olisi parempi että koiraa huomioitaisiin vähemmän ja leikkiinkutsumiset tulisivat vain lasten toimesta. Jos koira ärähtää, leikki loppuu siihen ja lapset jatkavat muissa puuhissa. Ei mitään huomiota sen jälkeen. Ulkoilutusongelmakaan ei ikävä kyllä korjaannu ennen kuin koira alkaa näkemään lapset ylempinään.

      Kuinka paljon koira saa ylipäätänsä olla omissa oloissaan vai touhotetaanko sen ympärillä jatkuvasti? Koira voi olla stressaantunut ja kokea että siltä vaaditaan paljon.

      Koirakavereita ei löydy koska koira nähtävästi kokee muut uhkana. Voi olla että puolustaa mutta niin ei nimenomaan saisi olla. Koiran pitäisi luottaa että ihminen on se joka hoitaa tilanteet.

    • weeehaaa

      Olet ajoissa liikkeellä, koiranne saadaan vielä "ojennukseen". Murrosikä on alkanut, ja silloin alkavat myös joillakin koirilla nämä isottelut. Sitähän se on, että koira on ruvennut komentamaan lapsia, kiipimään hierarkian portaissa ylöspäin.

      Koiran käsittely ja koulutus nyt aikuisten hommaksi, ettei tilanne pahene. Lapset on myös puremalla helppo säikyttää, toivottavasti te aikuiset ette reagoi pelästymällä. Vaan annatte näykkijälle tylyn palautteen.

      Ehdottomasti suosittelisin teille pevi-kouluttajaa: http://www.koiraneuvola.fi
      Omistaja opetaan käyttäytymään niinkuin johtajan kuuluu, ja koiran aggressiivinen käytös loppuu nopeasti. Koiranne käytös on ihan tyyppitapaus pomottavasta koirasta.

      • pr_

        Koiran käytös on ihan tyyppitapaus... hetkonen, koirasta. Pomottamisella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan koira käyttäytyy sille normaalilla ja pääkoppaan sisäänrakennetulla tavalla vartioidessaan resursseja kuten ruokaa tai lepopaikkaa. Sen lisäksi käytöstä on vielä vahvistettu: joka kerta kun koira on päässyt tavoitteeseensa murisemalla ja lapset tai vieraat ovat väistyneet, on käytös ollut palkitsevaa sille.

        Ongelma on, että tätä käytöstä ei ole ennaltaehkäisty, tai siihen sittemmin puututtu ensimmäisten merkkien oltaessa nähtävistä. Olen samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että kun yhtälössä on puremalla reagoiva koira, lapsia sekä omistajat jotka eivät enää tiedä miten lähteä korjaamaan tilanneetta, on syytä hankkia ammattiapua. Tähän lisäisin kuitenkin, että jos kouluttaja alkaa suoltamaan jotain johtajuuspuppua, niin etsikää uusi. Pahimmillaan nimittäin käytöksen todelliset syyt (koira kokee ihmiset uhkana esimerkiksi syödessään) jäävät korjaamatta: vaikka oire rangaistuksen kautta ("nyt näytetään kuka on pomo!") varmasti saadaankin katoamaan, saattaa lopputulos olla vielä ikävämpi jos vaikka pieni lapsi päätyy jostain syystä ilman valvojaa koiran lähelle ja tavoittelee sen ruokaa.

        Muu käytös pitäisi päästä itse näkemään, että siitä osaisi esittää jotain muuta kuin pelkkiä arveluita.

        Yllämainittu PEVI-koulutus on protokolla, jossa johtajuusajattelu on viety äärimmilleen. Sen perusteella mitä herra Vilander kirjassaan kertoo, tavoitteena on saada koira peloteltua niin pahasti ettei se (hyvin vähän) kärjistettynä uskalla hiiskahtaakaan ilman omistajien lupaa. Eikun hitsit, se olikin sitä johtajuuden takaisinottamista – ihan unohdin.
        Vaan itselle ei ainakaan koskaan ole tullut vastaan vakavissaan koirien käyttäytymistä opiskellutta henkilöä – tutkijaa tai kouluttajaa – joka olisi enää sitä mieltä, että käsitys koiran ja ihmisen välisestä tiukasta hierarkiasta olisi millään tavoin paikkaansapitävä.

        Jos sopivan kouluttajan löytämisessä on vaikeuksia, voisi olla hyvä idea tehdä tiedusteluja Suomen eläintenkouluttajat ry:n kautta. Sitä kautta pitäisi löytyä ammattitutkinnon suorittaneita ongelmakoirankouluttajia.


      • weeehaaa
        pr_ kirjoitti:

        Koiran käytös on ihan tyyppitapaus... hetkonen, koirasta. Pomottamisella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan koira käyttäytyy sille normaalilla ja pääkoppaan sisäänrakennetulla tavalla vartioidessaan resursseja kuten ruokaa tai lepopaikkaa. Sen lisäksi käytöstä on vielä vahvistettu: joka kerta kun koira on päässyt tavoitteeseensa murisemalla ja lapset tai vieraat ovat väistyneet, on käytös ollut palkitsevaa sille.

        Ongelma on, että tätä käytöstä ei ole ennaltaehkäisty, tai siihen sittemmin puututtu ensimmäisten merkkien oltaessa nähtävistä. Olen samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että kun yhtälössä on puremalla reagoiva koira, lapsia sekä omistajat jotka eivät enää tiedä miten lähteä korjaamaan tilanneetta, on syytä hankkia ammattiapua. Tähän lisäisin kuitenkin, että jos kouluttaja alkaa suoltamaan jotain johtajuuspuppua, niin etsikää uusi. Pahimmillaan nimittäin käytöksen todelliset syyt (koira kokee ihmiset uhkana esimerkiksi syödessään) jäävät korjaamatta: vaikka oire rangaistuksen kautta ("nyt näytetään kuka on pomo!") varmasti saadaankin katoamaan, saattaa lopputulos olla vielä ikävämpi jos vaikka pieni lapsi päätyy jostain syystä ilman valvojaa koiran lähelle ja tavoittelee sen ruokaa.

        Muu käytös pitäisi päästä itse näkemään, että siitä osaisi esittää jotain muuta kuin pelkkiä arveluita.

        Yllämainittu PEVI-koulutus on protokolla, jossa johtajuusajattelu on viety äärimmilleen. Sen perusteella mitä herra Vilander kirjassaan kertoo, tavoitteena on saada koira peloteltua niin pahasti ettei se (hyvin vähän) kärjistettynä uskalla hiiskahtaakaan ilman omistajien lupaa. Eikun hitsit, se olikin sitä johtajuuden takaisinottamista – ihan unohdin.
        Vaan itselle ei ainakaan koskaan ole tullut vastaan vakavissaan koirien käyttäytymistä opiskellutta henkilöä – tutkijaa tai kouluttajaa – joka olisi enää sitä mieltä, että käsitys koiran ja ihmisen välisestä tiukasta hierarkiasta olisi millään tavoin paikkaansapitävä.

        Jos sopivan kouluttajan löytämisessä on vaikeuksia, voisi olla hyvä idea tehdä tiedusteluja Suomen eläintenkouluttajat ry:n kautta. Sitä kautta pitäisi löytyä ammattitutkinnon suorittaneita ongelmakoirankouluttajia.

        Arvostelet nyt pevi-koulutusta sanoin, jotka kertovat, ettet tiedä siitä yhtään mitään. Tällä "johtajuuspupulla" olen kouluttanut neljä koiraani, eikä ole tarvinnut omia koiria pelätä. Olen hyvin eläinrakas ja pidän koiria, koska viihdyn niiden seurassa. Meillä ainakin on hyvä luottamus ja läheiset välit. Koska koira kunnioittaa minua laumanjohtajana, se on halukas noudattamaan minun ohjeitani, ilman sen kummempia uhkauksia ja rangaistuksia. Se ei koe mitään uhkaa minun taholtani. Yliopistoihmisten paperinmakuiset esitelmät luen sujuvasti ja jätän omaan arvoonsa. Aivot on minullakin 30 vuoden kokemus.
        Jokainen saa toki kouluttaa koiransa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta jos tuloksia haluaa, kannattaa vilkaista kuitenkin myös Vilanderin ajatuksia. Koiran paras henkivakuutus on yhteiskuntakelpoinen käytös. Huonosti käyttäytyvät koirat tuppaavat olemaan lyhytikäisiä.


      • pr_
        weeehaaa kirjoitti:

        Arvostelet nyt pevi-koulutusta sanoin, jotka kertovat, ettet tiedä siitä yhtään mitään. Tällä "johtajuuspupulla" olen kouluttanut neljä koiraani, eikä ole tarvinnut omia koiria pelätä. Olen hyvin eläinrakas ja pidän koiria, koska viihdyn niiden seurassa. Meillä ainakin on hyvä luottamus ja läheiset välit. Koska koira kunnioittaa minua laumanjohtajana, se on halukas noudattamaan minun ohjeitani, ilman sen kummempia uhkauksia ja rangaistuksia. Se ei koe mitään uhkaa minun taholtani. Yliopistoihmisten paperinmakuiset esitelmät luen sujuvasti ja jätän omaan arvoonsa. Aivot on minullakin 30 vuoden kokemus.
        Jokainen saa toki kouluttaa koiransa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta jos tuloksia haluaa, kannattaa vilkaista kuitenkin myös Vilanderin ajatuksia. Koiran paras henkivakuutus on yhteiskuntakelpoinen käytös. Huonosti käyttäytyvät koirat tuppaavat olemaan lyhytikäisiä.

        Arvostelen ko. protokollaa ihan sen perusteella, mitä olen Vilanderin kirjasta ja foorumilta lukenut. Fakta on, että mikään ei viittaa siihen että koiran ja ihmisen kanssakäymistä määrittelisi johtaja–seuraaja -suhde. Olen aina erittäin kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa mikä jollain tavalla kyseenalaistaa tämän, mutta ehkä kuitenkin jotain konkreettisempaa kuin "aivot 30 vuoden kokemus".

        Kaikki ne laajasti käytetyt PEVI-metodit joista olen kuullut ja Vilanderin kirjasta lukenut, perustuvat joko koiran pelotteluun (kolinapurkki, laumasta häätäminen) tai tavoitteeseen saada koira muutoin jonkunasteiseen ahdinkoon (jääkausi) jotta se saadaan kuuntelemaan ihmistä. Ja tämä tehdään ilmeisesti myös ihan tietoisesti, ks. luku "Esimerkki kolmen viikon koirankorjauksesta" Koirankorjauskirjassa (s. 220-221): "Silloin osui. Koira säikähti, pysähtyi ja sen takajalat alkoivat täristä pelosta. Se ymmärsi, että ihmiset ovat nyt tosissaan: häntä ei huolitakaan laumaan. [--] Saksalainen ei reagoinut eikä edes katsonut vastaantulijoita. Se tapitti korva ttakana ja herkeämättä omistajiaan kuin kysyen: "Onko näin hyvä? Kuljenko nyt nätisti?""
        Että kerrassaan hienoa koirankoulutusta. Tai mikäs sen parempi idea kuin heittää yksinjäämisestä ahdistuvaa koiraa kolinapurkilla sen huutaessa (no huuto varmasti loppuu), tai kopauttaa pelkoaan ovella rähisevää riiseniä pahviputkella päähän että päästään ongelmista eroon.

        Jatkan mielelläni keskustelua aiheesta, mutta olisi ehkä sopivampaa tehdä se jossain toisessa ketjussa


      • weeehaaa
        pr_ kirjoitti:

        Arvostelen ko. protokollaa ihan sen perusteella, mitä olen Vilanderin kirjasta ja foorumilta lukenut. Fakta on, että mikään ei viittaa siihen että koiran ja ihmisen kanssakäymistä määrittelisi johtaja–seuraaja -suhde. Olen aina erittäin kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa mikä jollain tavalla kyseenalaistaa tämän, mutta ehkä kuitenkin jotain konkreettisempaa kuin "aivot 30 vuoden kokemus".

        Kaikki ne laajasti käytetyt PEVI-metodit joista olen kuullut ja Vilanderin kirjasta lukenut, perustuvat joko koiran pelotteluun (kolinapurkki, laumasta häätäminen) tai tavoitteeseen saada koira muutoin jonkunasteiseen ahdinkoon (jääkausi) jotta se saadaan kuuntelemaan ihmistä. Ja tämä tehdään ilmeisesti myös ihan tietoisesti, ks. luku "Esimerkki kolmen viikon koirankorjauksesta" Koirankorjauskirjassa (s. 220-221): "Silloin osui. Koira säikähti, pysähtyi ja sen takajalat alkoivat täristä pelosta. Se ymmärsi, että ihmiset ovat nyt tosissaan: häntä ei huolitakaan laumaan. [--] Saksalainen ei reagoinut eikä edes katsonut vastaantulijoita. Se tapitti korva ttakana ja herkeämättä omistajiaan kuin kysyen: "Onko näin hyvä? Kuljenko nyt nätisti?""
        Että kerrassaan hienoa koirankoulutusta. Tai mikäs sen parempi idea kuin heittää yksinjäämisestä ahdistuvaa koiraa kolinapurkilla sen huutaessa (no huuto varmasti loppuu), tai kopauttaa pelkoaan ovella rähisevää riiseniä pahviputkella päähän että päästään ongelmista eroon.

        Jatkan mielelläni keskustelua aiheesta, mutta olisi ehkä sopivampaa tehdä se jossain toisessa ketjussa

        Minusta on oikeasti hienoa, että aggressiivisesta, kaikkia purevasta remmiräyhästä sakusta saadaan hyväkäytöksinen, omistajiensa hallinnassa oleva eläin. Kolmessa viikossa. Eikös ohitustilanteissa jokainen siihen pyri, että koira on kontaktissa?

        Kun en millään usko, että hetkellinen ankaruus selkeässä tilanteessa tuottaisi pysyviä pelkotiloja kenellekkään(siis tämä 30 vuoden kokemus). Kyllä koiran pitääkin ottaa omistajansa tosissaan, uskoa kun kielletään.

        Mistä oikein kumpuaa tämä nykyajan muotivillitys, että VAIN positiiviset metodit ovat hyvää koulutusta, kaikki muu huonoa? Ei ihmisenkään lapsi pelkillä kiitoksilla yhteiskuntakelpoiseksi kasva. Rajat täytyy olla, ja pitää kanssa. Siitä on kysymys. Kun koiran kasvattaa pennusta saakka kunnioittamaan ihmistä, ei se silloin pure.


      • kopskops
        pr_ kirjoitti:

        Arvostelen ko. protokollaa ihan sen perusteella, mitä olen Vilanderin kirjasta ja foorumilta lukenut. Fakta on, että mikään ei viittaa siihen että koiran ja ihmisen kanssakäymistä määrittelisi johtaja–seuraaja -suhde. Olen aina erittäin kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa mikä jollain tavalla kyseenalaistaa tämän, mutta ehkä kuitenkin jotain konkreettisempaa kuin "aivot 30 vuoden kokemus".

        Kaikki ne laajasti käytetyt PEVI-metodit joista olen kuullut ja Vilanderin kirjasta lukenut, perustuvat joko koiran pelotteluun (kolinapurkki, laumasta häätäminen) tai tavoitteeseen saada koira muutoin jonkunasteiseen ahdinkoon (jääkausi) jotta se saadaan kuuntelemaan ihmistä. Ja tämä tehdään ilmeisesti myös ihan tietoisesti, ks. luku "Esimerkki kolmen viikon koirankorjauksesta" Koirankorjauskirjassa (s. 220-221): "Silloin osui. Koira säikähti, pysähtyi ja sen takajalat alkoivat täristä pelosta. Se ymmärsi, että ihmiset ovat nyt tosissaan: häntä ei huolitakaan laumaan. [--] Saksalainen ei reagoinut eikä edes katsonut vastaantulijoita. Se tapitti korva ttakana ja herkeämättä omistajiaan kuin kysyen: "Onko näin hyvä? Kuljenko nyt nätisti?""
        Että kerrassaan hienoa koirankoulutusta. Tai mikäs sen parempi idea kuin heittää yksinjäämisestä ahdistuvaa koiraa kolinapurkilla sen huutaessa (no huuto varmasti loppuu), tai kopauttaa pelkoaan ovella rähisevää riiseniä pahviputkella päähän että päästään ongelmista eroon.

        Jatkan mielelläni keskustelua aiheesta, mutta olisi ehkä sopivampaa tehdä se jossain toisessa ketjussa

        Ja jos lisää haluat lukea, niin mene Pevipalstalle tai Kitin palstalle.
        Siellä saa lisää kolinatietoa.


      • weeehaaa kirjoitti:

        Minusta on oikeasti hienoa, että aggressiivisesta, kaikkia purevasta remmiräyhästä sakusta saadaan hyväkäytöksinen, omistajiensa hallinnassa oleva eläin. Kolmessa viikossa. Eikös ohitustilanteissa jokainen siihen pyri, että koira on kontaktissa?

        Kun en millään usko, että hetkellinen ankaruus selkeässä tilanteessa tuottaisi pysyviä pelkotiloja kenellekkään(siis tämä 30 vuoden kokemus). Kyllä koiran pitääkin ottaa omistajansa tosissaan, uskoa kun kielletään.

        Mistä oikein kumpuaa tämä nykyajan muotivillitys, että VAIN positiiviset metodit ovat hyvää koulutusta, kaikki muu huonoa? Ei ihmisenkään lapsi pelkillä kiitoksilla yhteiskuntakelpoiseksi kasva. Rajat täytyy olla, ja pitää kanssa. Siitä on kysymys. Kun koiran kasvattaa pennusta saakka kunnioittamaan ihmistä, ei se silloin pure.

        "Mistä oikein kumpuaa..." Niin,miten kukakin ajattelee.Ihan samoin,voisi ihmetellä,miksi esim.peviä kannattavat pitävät vain sitä ainoana oikeana tapana...

        Rajat täytyy olla,samaa mieltä,mutta se onkin eri asia,miten ne opetetaan.Minä lähden siitä,että ne nimenomaan pitää opettaa.Ei niin,että ensin odotellaan virheitä,joita sitten pakotteilla korjataan,kuten esim.hihnassa liikkumisessa.
        Ja minusta,kun oikein mennään,niin ei koiraa tarvi mitenkään kasvattaa kunnioittamaan ihmistä.Se oppii sen ihan itsestään,kun sitä käsitellään oikein ;)

        Monenlaisia tuloksia myös saa...Mutta jos puhutaan nimenomaan hyvistä :D,niin ei niihin tarvi kenenkään metodeita,saati Vilanderin ajatuksia.
        Se sitten,miten kukakin haluaa tuloksia tehdä,on oma lukunsa.

        Dominanssia ja kovuus tuntuu olevan päivän muotisana,ainakin tietyssä metodissa...
        Suurimmassa osassa/melkein aina,ei ole kyse mistään muusta,kuin että on asiat riittävän hyvin jääneet opastamatta koiralle,ja kunnolla.

        "Pomottamisella ei ole..."(lainaus pr-). Juuri näin.

        Itse en sano,että "VAIN positiiviset koulutukset..."Minä jätän tuon VAIN sanan pois.
        Mutta itse en myöskään pidä tavasta kasvattaa koiria virheiden ja epäonnistumisen kautta.Tai että pakotteet olisi itseisarvo.Millään muotoa.


    • ongelma perheessä

      Koiralle kuuluu ruokarauha ja leporauha. Miksi lapsia ei vaadita kunnioittamaan sitä? Eläinkin on väsynyt ym ja kuten ihminen, siltäki palaa käämit. Murahdus on varoitus, idiottihan koira olisi, jos sietäisi kaiken. On näykkäisyjä ja "näykkäisyjä". Millainen tilanne, kun niitä sattunut? kYSY kasvattaja, neuvoo taatusti mielellään, koska oma kasvatti kyseessä. Jos et saa lapsillesi kuria, koiralle kannattaa etsiä kunnollinen koti.

      Koirassa ei ole mitään vikaa, sen pitäisi vaan sietää siellä kaikki. Miksi se hankittiin?

      • pr_

        Ruoka- ja leporauha tärkeitä pointteja, mutta on kuitenkin syytä ottaa huomioon että lapset on vain lapsia ja ongelmatilanteita saattaa ohjeistuksesta huolimatta syntyä. On myös jo hälyttävää, jos koira kokee jo pelkän ihmisen läheisyyden uhkana levätessään tai syödessään – tähän erittäin todennäköisesti löytyy syyt ihmisten käytöksestä pentuajalta.

        Siispä oli kyseessä sitten pelkkä kyllästyneen koiran varoittelu tai isompi resurssivartiointiongelma, on koiran ja ihmisten edun mukaista että koiralle opetetaan, etteivät ihmiset ole sille näissä tilanteissa koskaan uhka. Erityisesti kun kyseessä on pieniäkin lapsia, jotka saattavat leikin lomassa unohtaa koiraa koskevat ohjeet tuosta vain. Melkein olisi syytä siedättää koira – sitten kun ylenmääräinen resurssivartiointi on opetettu pois – kestämään ongelmitta esimerkiksi lasten tunkeilevaakin käytöstä.
        Ei siis siksi, että sitä pitäisi lapsilta sallia, vaan että vaaratilanteilta vältytään jos näin kuitenkin pääsee käymään.


    • ödfigöjgö

      Olen joskus jossain palstalla (en muista oliko täällä) jossain ketjussa tuonut esiin sellaisen asian, että kun pentu tulee taloon, niin sitä pitää härkkiä ruoka-aikana.

      En tarkoita kiusaamista vaan sitä että ihminen on lähellä kun se syö ja liikkuu siinä koiran ympärillä, koskee välillä koiraan ja kuppiin, laittaa kädet kuppiin, syöttää koiraa kädestään, ottaa kupin pois ja lisää siihen ruokaa ja antaa takaisin kupin pennulle. Näin pentu oppii, että vaikka ihminen liikkuu ympärillä sen syödessä, koskee koiraan ja sen ruokaan, se ei tarkoita sitä että ruoka vietäisiin pois siltä. Eikä se siis koe tarvetta puolustaa ruokaansa.

      Tämä ohjeeni ei saanut oikein paljon kannatusta osakseen, vaan vastaukseksi tuli jotain höpinää ruokarauhasta. Omille koirilleni olen kuitenkin näin tehnyt, ja yksikään ei ole puolustanut ruokaansa tai luitaan yms. vaan niille on ollut alusta lähtien selvää, että minä saan koskea niiden ruokaan ja niihin itseensä, ja ottaa vaikka ruuan niiden suusta pois, jos haluan.

      Kun perheessä on lapsia, jotka eivät kuitenkaan pysty muistamaan kaikkia sääntöjä, kuinka pitää hipsiä varpaisillaan seiniä myöten koiran syödessä, niin parempi opettaa koira siihen että sen läheisyydessä voi liikkua vaikka nopeastikin ja sekään ei haittaa, jos esim. housun lahje hipaisee koiraa sen syödessä - ei ole tarvetta heti iskeä hampaita kiinni sääreen...

      Sitten taas koiran levosta olen sitä mieltä, että sen pitää antaa nukkua rauhassa ja aikuisten tehtävä on valvoa, että näin myös tapahtuu, mutta silti sen vuoteenkin pitäisi olla paikka johon ihminenkin saa mennä. Minusta ei ole ihan ok. että koira puolustaa mitään asiaa tai paikkaa kodissa, sillä ihmisen pitää pystyä menemään sen lähelle ja koskea sen vuoteeseen ja koiraankin jne. paikassa kuin paikassa. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään jatkuvaa härkkimistä, eikä todellakaan koiran härnäämistä, vaan kevyttä ja rauhallista silitystä.

      Ulkoilutuksista olen sitä mieltä, että vaikka koira olisi kuinka pieni ja hankittu ehkäpä lasten lemmikiksi, niin silti ulkoilutukset kuuluu hoitaa aikuisten. Tai ainakin pitäisi olla niin, että vaikka lapsi taluttaisi koiraa, niin mukana on aina aikuinen. Koira rähisee luultavasti siksi, että se pelkää, eikä koe saavansa turvaa lapsista jotka sitä taluttavat. Myös jos tulee joku yhteenotto toisen koiran kanssa, lapset saattavat panikoida tilanteessa ja siitä voi seurata jotain hirveää kaikkien osapuolten kannalta.

      Jo tämän ketjun ensimmäisessä vastauksessa sait parhaan mahdollisen neuvon - eli etsi joku ongelmakoirankouluttaja. Hän tulee paikan päälle, ja näkee mistä on kyse ja miksi koira reagoi niin kuin reagoi, ja hän osaa antaa parhaat neuvot. Koira on niin nuori vielä, että sen käytös on helppo muuttaa, ja tämän jälkeen teille on luvassa monta mukavaa yhteistä vuotta. Ei kannata antaa tuon käytöksen pahentua enää enempää.

      • Nyt täytyy kyllä ihan täysillä kompata ödf...jotain kirjoitusta.

        Ja lisäisin,että opetetaan,siis opetetaan,heti alussa kaikki kunnolla.Ei oleteta mitään,että itse oppisi,saati odoteta virhettä rangaistavaksi.
        Kaikki voi tehdä alusta heti mieluisalla tavalla koiralle.Jos halutaan pakotteita/rangaistuksia käyttää,niin jätettäisiin ne ihan vaan viime tarpeiksi.Jos sellaista tulee.


      • Joobax

        Iso komppi täältäkin :) Tein monenmoista kommervenkkia ruokakupilla, kun koirani oli pentu. Olin siellä jopa itse "syömässä" ja sitten annoin koiralle "loput", kun jostain olin lukenut, että se vahvistaa asemaani ja koira alkaa kunnioittamaan minua :D Turhaa tai ei, ei siitä ainakaan haittaa ollut.

        Nartuille on tyypillistä olla v-mäisiä ämmiä ruuan suhteen. Oma haukku on sellainen vielä muita eläimiä kohtaan, eikä sitä tahdo saada millään pois. Ihmiset sentään on asia erikseen.

        Paljon riippuu koiran tyypistä, miten tätä kannattaisi lähteä ratkomaan. On oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko ehdollistetaan, että herkkuja lähestyvä lapsi tarkoittaa lisää herkkuja TAI herkku lähtee pois, jos ei osaa käyttäytyä.

        Näin tekstitse kuulostaa siltä, että koira on oppinut komentelemaan. Se on oppinut, että ärähtämällä pääsee pois sylistä, ärähtämällä saa pitää ruuan, ärähtämällä lapsi perääntyy. Vertaa: Itse pidin pentua niin kauan sylissä, että se lopetti rimpuilemisen -> se ei koskaan saavuttanut haluamaansa epätoivotulla käytöksellä. Kerran on oma koira 4kkn iässä mulle murrannut tuoreluun kanssa ja menetti sen välittömästi. Se ei ehtinyt kulmakarvaa nostaa, kun luu oli otettu sen kidasta ja nostettu ulottumattomiin. Sai sen hetken päästä takaisin, eikä ole sen jälkeen murrannut.

        Joka tapauksessa tarttuisin ongelmaan erittäin hanakasti nyt, kun pentu on vielä nuori ja erityisen sopeutuvainen. Kokeneissa kouluttajissa on se hyvä puoli, että heillä on kymmenen konstia takataskussa ja yleensä sieltä löytyy helposti sopiva. Itse ei osaa ilman vuosikymmenien kokemusta ajatella ratkaisuja niin monipuolisesti. Ja monesti ratkaisu on hyvin simppeli ja helppo toteuttaa. Kyllä mä siitä maksan ilomielin mitä-se-nyt-oli 80e, jotta oma elämä ja arki helpottuu olennaisesti.


    • Jepulistataas

      Nyt kertakaikkiaan homma haltuun omistaja!
      Koira välittömästi niskasta ilmaan jos mitään, siis mitään ärinöintiä lapsille on. Tiukka ( naama kuin petolinnun peppu ) kielto, ja eleet sellaiset että heikkopäistä hirvittää..... kerrasta on tehtävä selväksi että tulee maailmanloppu jos ei ärinät lopu. Sitten kun saadaan herranpelkoa vähän, lapset tekemään samaa juttua, esim pieni sanomalehtitollero ja sillä takamuksille jos ei sana riitä.
      Ja kertarytinä on sitten parempi kuin jatkuva kitinä. Kora rähisee, koska annatte sen sitä tehdä.
      Koira nukkuu omalla petillään, ei sängyssä, jos se sinne on pakosta päästettävä, liukastakin liukkaampi lähtö koko kammarista jos ei olla kunnolla.
      Ja ruoka on saatava ottaa vaikka koiran suusta, siitä aiheesta ei kertakaikkiaan koiran kanssa keskustella. Vahdit itse kun lapset ovat lähellä koiraa kun se syö, ja jos tarvitset, pikainen lähtö koiralle kupilta.
      Nyt on sääli sairautta, joka johtaa siihen ettei teillä enää vuoden päästä koiraa ole, tai se on sellainen piina josta jokainen kärsii.

      Ja vaikka vähän reippaasti keinoista kirjoitankin, ne eivät ole mitään väkivaltaa, kyse on asenteesta, noin ei kertakaikkiaan, missään oloissa tehdä, jos ei kielto auta, otetaan keinot käyttöön.Kyseessä on pieni koira, jota on vähän hellanlettasmeinigillä kohdeltu, kannattaa muistaa , että koira on aina valta-asemaansa parantelemassa, jos sille annetaan sille siihen lupa. Koira on nyt sen luvan saanut. On kurssin muutamisen paikka.

      • ödfigöjgö

        No älähän höpötä... Koira ehkä voi yrittää parannella asemiaan perheessä, ehkä ei - sitä ei voi kukaan tietää, jos ei ole nähnyt ja mehän emme ole nähneet mistä siellä kyse on. Toisinaan rähinät saattaa johtua pelosta, siitä että koira ei vain ymmärrä ihmistä, ja ihminen vielä vähemmän koiraa.

        Ei todellakaan pidä alkaa niskasta roikottamaan, tai ruokakupilta pois ajamaan ja väkivaltaa käyttämään. Vihaista ihmistä koira ei tottele, sillä sellainen ihminen on tasapainoton, ja sellaista ihmistä koira vain pelkää ja puree vielä varmemmin ja puolustaa myös ruokaansa vielä varmemmin.

        Kaikkein paras, kun aloittaja ottaa ja etsii omalla paikkakunnallaan toimivan kotikäyntejä tekevän ongelmakoirankouluttajan. Tai aloittaja voisi kertoa mistäpäin on kotoisin, niin ehkä joku tätä palstaa lukeva tietää jo hyvän kouluttajan ja voi suositella häntä.


    • JepJep ja Jne

      Just.HöpöHöpö!

      Kuka on puhunut vihaisesta ihmisestä.

      Just, ottaa vaan yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, saahan sitä rahansa sinnekin menemään. Nykyajan ihminen ei vissiin kohta osaa vessaankaan mennä ilman terapeutia, kouluttajaa.

      toinen, viheliäinen yleistys on että koira on arka, ja sitten se pelästyy niiiin mahdottomasti, ja menettää luottonsa, ja lopuksi syö omistajansa.
      Asia ei todellakaan ole näin. Ja että vihainen ihminen on tasapainoton....
      Voi mitä puhetta.
      Mutta, on olemassa sanonta, älä vasta typerälle hänen typeryyteensä, ettet ole hänen kaltaisensa sinäkin.
      Joten kukin tyylillään. Minä en ole ikinä ajatellutkaan mitään koirankouluttajaa, kun omani on julmistellut. Osa asettuu kiellolla, osa vaatii jotain muuta. Mutta kun asiat on selvitty, hienosti on tultu juttuun, yleensä yli 10 vuotta.
      Kummallista, omistajaansa pelkäävältä, ja purevalta koiralta...

      • ödfigöjgö

        Usein noilla pienillä koirilla on syynä rähisemiseen ja näykkimiseen pelko... Tällä palstalla ei kukaan voi tietää mikä aloittajan koiralla on syynä käytökseensä, sillä se pitäisi paikan päällä nähdä. Todella typerää alkaa neuvomaan mitään niskasta riepotteluja ja ruokakupilta pois ajamisia, jos ei tiedä mikä käytökseen on syynä. Ylipäänsä vaikka koira haluasikin kalifiksi kalifin paikalle, niin silti ei pidä alkaa pää punaisena huutamaan ja irvistelemään petolinnun perseen näköisenä, ja niskasta roikottamaan - sillä ei muuta saada aikaan, kuin sekaisin mennyt koira.

        Jos ei ihmisellä ole taitoa kouluttaa koiraansa, on aina parempi että ottaa yhteyttä ammatti-ihmiseen. Se ei ole rahantuhlausta, vaan sillä kenties jopa säästetään koiran henki, sillä jos se perheen lapsukaisia puraisee tarpeeksi kovasti, tai lasten ystäviä niin senhän tietää että se on koiralta henki pois. Sitten vain ajatellaan, että koirassa oli vika, vaikka vika oli kokemattomissa koiranomistajissa. Pahimmillaanhan se johtaa siihen, että otetaan uusi pentu ja taas koira onkin "luonnevikainen" ja tapetaan kun se puree, ja kierre jatkuu niin kauan kunnes katsotaan peiliin ja tajutaan että "kappas, minähän se olenkin jossa vika on, ja joka ei osaa... Mitäpä jos veisin koiran vaikka kouluttajalle!"

        Ja vihainen ihminen ON tasapainoton juuri sillä hetkellä kun reuhaa, ja koira ei sellaista tottele. Ja tosiaankin tuota sanontaasi lainaten "älä vastaa typerälle hänen typeryyteensä, ettet ole hänen kaltaisensa sinäkin" olisi pitänyt jättää vastaamatta sinulle, sillä selkeästi olet typerys. Nyt minä palaan taas omaksi älykkääksi itsekseni, ja lakkaan vastaamasta sinulle.


    • JepJep

      Nimenomaan, se pitää lennättää kupiltaan örisemästä heti ekalla kerralla, ja nyt en tosiaankaan tarkoita koiran väkivaltaista kohtelua, enkä itseasiassa huutamistakaan. Ihmisen elekieli ja ääni kertoo koiralle kylla asiaa aika selvästi. Ja koira ei oikea-aikaisesta rankaisusta, esim niskasta roikottamisesta mene sekaisin. Mutta nykyään vallankin nuoret koiranomistajat, ja kyllä sen osaa vanhatkin, menee sekaisin näistä nykyisen koirankoulutustapojen sekamelskasta, ja kymmenistä vaihtoehdoista jota kaikille tarjotaan. Ihan tavallinen maalaisjärki riittää aika pitkälle.
      Tilanne, pieni lapset ja ärisevä koira, ( tässätapauksessa onneksi pieni) on erittäin huono yhdistelmä. Siinä sanoit tasan oikein, että usein tuossa tilanteessa, koiran tulevaisuus perheessä on lyhyt, Tullee muutto tai kuolema. Ja näitä vaihtoehtoja vasten kiukkuinen ilme, ääni, ja niskasta nostelu ei liene pahinta mitä voi tapahtua. Mutta mikään, niin mikään ei estä käyttämistä pehmeitä keinoja, mutta arvelen niitä on tässä jo kokeillun, ja tulos on mitä aloittaja kirjoittaa....

      Jos olen väärässä, olen siitä vain hyvilläni, ihan oikeasti toivon että tilanne pian saadaan kuntoon.Perheen ja lasten takia. Mutta ihmettelemällä se ei muuksi muutu. Ja jos ei itse kykene, parempi sitten hankkia se kouluttaja. Itse en joka koiran örinään lähde kouluttajia etsimään. Mutta jos se on tarpeen, se on hyvä ratkaisu sekin.

      • pr_

        Kannatan maalaisjärjen käyttöä suuresti – tehdään niin vaikka ihan esimerkin kanssa. Koira murisee lähestyvälle ihmiselle ruokaillessaan. Tätä motivoi koiran käsitys ihmisen muodostamasta uhkasta sille, i.e. pelko siitä, että ihminen ottaa ruuan pois. Tästä varmaan ollaan samaa mieltä.
        Tilanteessa koira näkee siis ihmisen uhkana, ja ilmaisee asian murisemalla. Seurauksena se lennätetään lattiaan. Mihinhän suuntaan mahtaa muuttua koiran käsitys ihmisen uhkaavuudesta ruokailutilanteessa?

        Käytös saattaa hyvinkin katketa saman tien riittävän kovalla rangaistuksella, mutta auta armias jos koira päätyy joskus vaikka lapsen kanssa tilanteeseen, jossa tilanteen uhkaavuus onkin sille liikaa.

        Mielummin poistaa käytöksen syyn kokonaan ja perusteellisesti.


    • JepJep

      Nutta jospa kyse ei olekaan varsinaisesta pelkoon perustuvasta uhasta, vaan siitä että sinulta (ihminen) on kielletty tänne tulemasta, koska minä (koira) syön, luu on minun, alue on minun. Minä olen tämän aterian pomo ja häädän sinut tästä pois.Kärjistettynä, käännettynä tavallaan, koira on uhka ihmiselle kun koira syö.
      Jos suhde on muuten kunnossa, rankaisu ruuan yhteydessä ei vie koiran luottoa omistajaan, saati ihmisiin.Se vain oppii, että ruuasta ei rähistä.
      Tasapainoiset koirat eivät koe lasta ruokakupilla niin suurena uhkana pidä, vallankin jos lapset eivät yhtään ole kiusanneet koiraa sen ruokaillessa. Jos koiraa vähääkään ruokaillessa kiusataan, tilanne on täysin toinen.
      Mutta jos tavallisella ruokailutialnteella koira rupeaakin häätämään omistajaansa, ihmistä pois, minä en näe syytä miksi sille ei voi napakastikin osoittaa että niin ei tehdä.

      Kuten sanoin, ja sanoit itsekin esimerkissäsi että koira näkee uhkana sen että ihminen ottaa ruuan pois, miksi siitä on tullut koiralle uhka ? siksikö että koira ei tykkää siitä, vai siitä että sitä on juuri härnätty ruuan poisottamisella..

      Tämä ero muuttaa toimitantatavat täysin toiseksi. Itse en koskaan härnää koiran ruualla, eikä muukaan perhe. Tilanteessa koira käsketään istumaan, sanotaan odota, viedään kuppi hetkeksi pois, ja tuodaan sitten takaisin, ja luvan saatuaan saa taas jatkaa rauhassa ruokaiulua. Jos se siinä tilanteessa urahtaa, meillä nouseepi ukkospilviä....................

      No, tämä olkoon tässä

      • pr_

        Joo, tässä on varmaan molemmat kannat tulleet jo esille, mutta selvennän vielä sen verran etten edellisessä kommentissa tarkoittanut pelolla mitään erityistä kauhua tai kammoa, vaan yksinkertaisesti sitä, että koira yhdistää ihmiseen sen mahdollisuuden että ruoka viedään pois, tai että sen ruokailua häiritään. Koiralla on ruokaa, koira ei halua lopettaa syömistä, ja aiempien kokemusten perusteella se yhdistää nyt ihmisen siihen mahdollisuuteen että ruoka viedään pois.
        "Aterian pomo" on taas aika hupaisa ajatus. :D Siihen on myös syytä huomauttaa, että useimmissa koiraeläinyhteisössä (koirat, sudet, nyt ainakin) eläimen syömä ruoka yleisesti ottaen kuuluu sille asemasta riippumatta. Tästä poikkeuksena varastelu ja vähäisten resurssien aikana vahvempien yksilöiden harrastama opportunistinen ("because I can") ruuan omiminen.

        Resurssivartioinnin taustalla on siis olennaisesti se että koira, yllättäen, tykkää syömisestä aika paljon… Ja vartioinnin alkamiseen ihan oikeasti voi riittää vain se, että koiralta otetaan jokuseen otteeseen jostain syystä ruoka pois "väärässä paikassa väärään aikaan" – ruuan puolustaminen on erittäin luonnollinen käytösmalli, ja siksi sen aikaansaamiseen ei monilla koirilla vaadita paljon.
        Lisäksi totta kai lasten usein harrastama härnääminen, tahatonkin, on varmasti iso tekijä tässä tapauksessa.

        Rankaisulla nostetaan koiran kynnystä reagoida ärsykkeeseen, mutta nyt rangaistus on niin sidoksissa ihmiseen, että oikeastaan samalla myös kasvatetaan ärsykkeen suuruutta koiran silmissä. Samasta syystä on myös mahdollista, että koira lopettaa käytöksen rankaisijan läsnäollessa (erityisesti jos käytöstä ei saada kerrasta poikki), mutta oppii jatkamaan sitä muuten (ne pienet lapset..).
        Minusta tähän lähestymistapaan liittyy iso riski (vaihtelevan epätodennäköinen, mutta vakava), ja jo pelkästään siksi ratkaisisin ennemmin ongelman poistamalla sen syyn kokonaan koulutuksen kautta.


    • JepJep

      Jaahas, minulla on vain pari kokemusta moisesta, saku ja laumanvartija. Saku örisi luusta, luulla koopautettiin otsaan ja tehtiin ilmiselväksi ettei kannata noin tehdä, seuraus, koira oikeastaan isännälle lähes tarjosi luuta, ja lapset saivat ottaa siltä ruokakupin pois, ja luunkin. ei koskaan ongelmia. Laumanvartija vain urahti ohikulkijalle, se muistaaksen pistettiin kyljelleen, ja kysyttiin että kuulinko min väärin ????????? sekin jäi siihen.

      Molemmat koirat olivat kyllä tasapainoisia, hyvän hermorakenteen omaavia koiria.

      Mutta tarkentaakseni, tuossa aloittajahan puhui myös siitä että koira napsii lapsia ja vieraita mistä milloinkin syystä. Ja en kerrassaan näe muuta syytä kuin sen että sillä on sellainen käsitys että niin saa tehdä. Lapsille ja vieraille. Omistajalleenhan se ei näitä temppuja tee. Jos vieraat ei kiinnitä siihen niin mitään huomiota, se suojaa koiraakin siltä, että jos koira sattuu kuitenkin olemaan vähän arka, siltä ettei vieraat koske siihen ja tule niitä puremia. Ja suhteessa lapsiin on aikas tarkkaan muisteltava sitä onko lapset joskus tehneet jotain että koiran on syytä olla niiden kanssa vähän *varuillaan*

      Summa summarun, koiran ei voi mistään, niin mistään syystä napsia lapsia.
      Ja olen ikävä peruspessimisti, että namut, tai ei esim se niskanostokaan yksistään sitten tehoa, jos koira mentaliteetti on vähän niin ja näin.
      Mutta jos kyse on vain nulikoinnista, annos herranpelkoa voipi asettaa nuoren ja uljaan koirateinin asettumaan mukasti pahnanpohjimmaiseksi.
      Näin olen toiminut omieni kanssa, ja ei ole tarvinnut murehtia tai vahtia koiria tuon asian tiimoilta.

      • ..,

        Se on aloittajan oma käsitys, että koira napsii lapsia ja vieraita milloin mistäkin syystä, tai kai oikeastaan ilman syytä... Koiran kannalta katsottuna sillä vamaan on omasta mielestään syy käytökseensä. Tässä tullaan siihen, että paikalle pitäisi kutsua joku kokenut koira-ihminen tai mielellään koirankouluttaja, joka osaa lukea koiran elekieltä ja näkee miksi koira toimii niin kuin toimii, ja miten käytös saadaan loppumaan... Itse en tykkää ollenkaan siitä, että koiria otetaan ja niistä ei oikein ymmärretä tuon taivaallista ja sitten kun koira murisee ja puree se onkin hullu ja luonnevikainen, vaarallinen rakki, joka joutaa kiertoon tai piikille. Yleensä se kuitenkin on niin, että koirassa ei ole mitään vikaa, vaan ihmiset eivät vain ymmärrä sitä ja mitä se yrittää "sanoa" ja omalla vääränlaisella toiminnallaan ja tulkinnoillaan pahentavat tilannetta, ja kenties jopa vahingossa tietämättömyyttään opettavat koiran käyttäytymään ei toivotulla tavalla.


    • yksinkertainen upea

      Kun koira pyrkii syliin itsenäisesti niin se käskytetään pois. Kun koira pyrkii rapsutettavaksi niin se käskytetään pois. Vasta kun koira on lakkaa pyytämästä syliin tai vaatimasta rapsutuksia, se kutsutaan luokse. Jonkun hetken päästä koira käsketään pois.

      Ei anneta lasten "ryömiä" alistuneesti koiran luokse. Koira aina kutsutaan luokse. Kun lapset leikkii keskenään niin koiran voisi käskeä silloin omaan petiinsä. Ruuat ja herkut on sellaisia, että laittaisin ne riittävän syrjään, ettei lapset niiden lähelle ajaudu.

      Koiralle on tällaisissa tapauksissa selkeämpää kun se ei saa mennä kenenkään sänkyyn. Jos se ei sängyssä kellekään huom. kellekään ärhetele niin sitten ei ole väliä.

      Kun koira ärhentelee niin sitä voi riittävän napakasti käskyttää. Lapsilla ei ehkä riitä auktoriteetti, joten vanhemman täytyy osoittaa koiralle, että lapset on vanhempien suojeluksessa. Lapsellekin voi kuitenkin opettaa napakkuutta.

      Tämä melkoisen normitouhua monissa pienten ja vähän usein suurten koirienkin kanssa. Pientä pentua ei tohdita kieltää mistään tai ei osata opettaa kieltosanaa. Sitten jossain vaiheessa koiraa väistellään ja varotaan ja... sitten hoetaan yhtenään tätä, että koira pelkää, no jos ei osata hallita kieltoa ja omaa vihaisuutta niin sitten.

      Juuri olen tässä koulutellut tuttavan koiraa kohta viikon. On kuulemma pelokas ja siksi puree ja diipadaapa. Ihan hyvin on kestänyt napakat kieltoni, auktoriteettia ääneen ja pikku tökkäsy takaosaan jos ei räkytys lopu, on loppunut. Koira on silti iloinen ja tulee luokseni häntä heiluen. Myös puremisesta tulee palaute heti. Kunnon ärähdys, koira pois sylistä tai sohvalta tai missä se nyt onkin. Ei siinä tarvitse itse olla mitenkään raivoissaan. Ei se ole mikään hallitsematon tilanne paitsi silloin jos ei tiedä mitä tekee ja on neuvoton ja koira ei tottele.

      Voin ajaa agressiivisen koirankin pois karjaisemalla. En jää mihinkään raivoamistilaan vaan olen heti sen jälkeen kuin viilipytty. Omat koirat kiittää kun suojelen niitä. Eipä tarvitse millekään palstalle kirjoitella itkien tai raivosta täristen, kun se ja tämä moppe oli vapaana ja tuli päälle.

    • looney-

      Hyviä pointteja 'yksinkertainen upea' tekstissä.

      Sellaista koiraa ei saisi olla joka ei minkäänlaista komentamista kestä.

      Kyllä jokainen koira tietää milloin ihminen on tosissaan. Auktoriteettikin on energiaa ja koiralle viestii paljon omalla energiallaan. Ihminen komentaa ja rauhoittuu sen jälkeen. Jos taas ei niin negatiivinen mielentila jää päälle. Vihainen ja turhautunut on paljon pahempi kuin hetken vihainen ja varma. Ei koiralle merkitse niinkään suullisen palautteen sisältö vaan miten sen suullisen palautteen ilmaisee. Esim. siinä vaiheessa kun ihminen karjaisee perkele! tilanteessa joissa muut kiellot eivät ole auttaneet tai koiran toimet pitää lopettaa kerrasta (alkava tappelu tms vaaratilanne), on hän yleensä niin tosissaan että se sisältää valtavan tunnelatauksen joka tuskin keltään jää menemättä perille.

      Mun koirille rauhallinen mielentila itsessään on palkinto ja todellakin vaadin niiltä sitä. Varmat ja hyvinvoivat koirat toimivat niin kuin niiden halutaan toimivan eivätkä kyseenalaista laumanjohtajan päätöksiä.

      Ennen kuin joku älähtää laumanjohtaja nimikkeestä niin annan tällaisen näkökulman: virallisesti olen koirieni omistaja, helliessä koirieni mamma ja kasvattaessa koirieni laumanjohtaja aina. Mikään näistä ei poislue toisiaan, mutta koiralle niillä on hyvinkin erilainen merkitys.

    • ghljklö

      tuollainen koira joko kuriin tai loptettavaksi

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe