uskottomuutta? Jos on, miksi olet täällä? Kysyn vaan. En ole täällä ikävöinyt varsinaisesti pitkään aikaan. Enkä muita kuin Häntä ikinä. Puran ajatuksia tänne. Oivalluksia. Ne aukenevat kun puen ne sanoiksi. SydämeLLä näkee parhaiten.
Onko palstailu mielestäsi
Poistun taas.
16130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
uskottomuutta?! No ei. Nyt repesin. Anteeksi. Itsellä kyllä rajaa menee ihan muualla. Sydämellä näkee, mutta kyllä maalaisjärkikin on suotavaa.
ovat uskottomien tiet.
niin haaskoja -- )
kumpi on pahempi juttu henkinen vai fyysinen pettäminen? Jälkimmäistä en ole kokeillu, ensimmäistä kyllä yhden kanssa vaan. Se on varmasti se eka, kun toinen on mielessä koko ajan. Fyysisessä se on se kerta, kaks... miten monta lie. Ja täts it. Toinen saattaa olla mielessä vaan silloin kun panettaa. No filo sofi mie ttii... poh tii, vii sas tuu, huu haat ahan toi on..toi viisa stelu. Nut on pa kko myö ntää... pan ettaa. Mill oin ka pa ei...
Sanoisin, että henkinen pettäminen on pahempaa. Silloin toinen ei anna suhteessa sinulle sitä sisältöä ja kumppanuutta, jota todella kaipaat. Sitä loppujen lopuksi löytää hyvän, syvän yhteyden niin harvaan ihmiseen ja monien kanssa pääsee vain raaputtamaan pintaa.
Voi sattua, että rakastuu johonkuhun toiseen, ja siitä tosiaan tulee kriisin paikka. Ajatukset valtaa ihan kokonaan toinen ihminen ja omalle puolisolle on pelkkä synkkä ja poissaoleva ulkokuori. Mutta nääkin tunteet on vaan pakko käsitellä, ja ajan kanssa oikeasti voi löytää takaisin sinne oman puolisonsa kainaloon ehkä vähän erilaisena ja vahvempana kuin aikaisemmin ja ehkä myös varmempana siitä, että oma suhde on hyvä ja se perustuu syvään rakkauteen. Se tunne pitää vaan välillä kadottaa, jotta löytäisi uudestaan. Näin toivon, että ainakin joillakin menee.
Jos puoliso muistaa sen ylä- ja alamäessä -kohdan vihkivalasta, niin muistaa myös jaksaa silloin, kun toinen on synkkänä ja poissaolevana. Voi olla, että ne roolit vaihtuu taas joskus, ja kyllä ne tosiaan ehtii vaihtua pitkässä elämässä.
Molemmat. Yhtä hirveää. Toivottavasti olet rehellinen siitä henkisestä pettämisestä, etkä anna toisen uskoa, että hänellä on sinut kokonaan. Koska hänellä ei ole. Mitään.
kyllä tietoinen.... siks se skarppaakin sikana. IHAN ällöttää. Sori ukko.
se menee niin, että ensin on se KRIISI ja sitä etsii elämälleen tarkoitusta, sitten tupsahtaa se rakkaus, ihastuminen ensin. Ihastuminen on portti itsetutkiskeluun, ja jos tämä ihastus alkaa valtaa ajatusmaailmasta liikaa tai suurimman osan ajasta, on se jo rakastumista. Rakastaminen tulee sitten kun on yhdessä tämän ihmisen kanssa. Ihmiseen, toiseen voi rakastua henkisellä tasolla, jos siihen kykenee, mutta sen tulee olla vastavuoroista. Kun ihmisen sielut rakastavat toisiaan, se on kaunista, eikä tarvita sanoja. Riittää kun vaan on ja vaikka katselee toista. Hohhoijaa.... kyllä huokailen taas.
Tämäkin voi olla uskottomuutta.. riippuu siitä miksi kirjoitat.. mitä ajat sillä takaa.. Etsitkö syytä olla uskoton..
Minä olen sinkku ja kaipaan toista sinkkua.
muuten olis... tottakai mä olen uskoton. Kamoon! Hei ja sinkut, miks te täällä ootte....? Soita ja laita txt suoraan. Varatut ei kato voi ihan noin vaan.
Puoliso suhtautui tähän aluksi aika vihamielisesti, kun tajusi missä kirjoittelen, eli varmaankin epäili, että mulla on vähintään joku toinen suhde. Itse koen kirjoittelevani vaan, koska se on mun tapani ilmaista itseäni. Se miksi ja mitä kirjoitin, sitä hän ei saa koskaan tietää. Ehkä se oli uusien rajalinjojen vetämistä suhteeseen ja itsetutkiskelua. Onhan täällä välillä ihan fiksujakin keskusteluja ja ajatuksia luettavaksi, ja kirjoittaessa tulee ilmaisseeksi ajatuksia, joita ei muuten aina tajuaisikaan, kirjoittaminen on mulle ainakin ajattelua.
En ole filosofi, mutta vain kirjoittaa siitä täällä, niin eihän se mitään pettämistä ole, päinvastoin. Täällä kipeän rakkauden tunnetta voi purkaa ilman mitään ulkopuolisia vahinkoja, kai.
se on niin, että olen kaikkialla oma itseni. Kornia.. kun mun sydän on tuolla toisessa miehessä, ja koen olevani nyt kokonainen siksi kun kerrankin mun henkisyys on ymmärretty. Mun mies on nyt taas rakastunu muhun... ja mä rakastan toista. Ei ole helppoa. Tosiaisassa ihminen kun avaa sydämensä, kaikki ihastuu ja rakastuu häneen. Sen huokuu ja aistii kun ihminen on sinut ittensä kanssa, on herttainen ja kaikki pitää sinusta.. niin tässä sitä ollaan. Mä kyllä itse tiedän mitä mä elämälläni teen. Asiat vaan täytyy yrittää hoitaa tyylillä.
Ei uskottomuutta, mutta mielestäni turhaa ja ajanhukkaa.
Vastasin Leevi Laestadiukselle.
Kyllä mun mielestä kaikenlainen haikailu jonkun muun, kuin oman puolison perään on pettämistä. Siinä pettää itseään ja niitä kahta muutakin.
Kyllä ajatukset, sydän ja kehokin pitää olla sielä missä on se oma puoliso.
Jos jonkun kanssa ollaan niin sit kokonaan eikä osittain.
tässä s**tana on ollukin kyse. Mä myönnän, mä petän miestäni!! Onko se nyt tajuttu? Mä häpeän itteeni tämän vuoksi. Mut mä en voi asialle mitään. Laukut on noin 60 % sesti pakattu ja laitettu. Mä joudun lähtee tästä. En halua olla toiselle ilkee. Se on fakta. Se minne tästä menen on vielä arvoitus... toivottavasti kotiin.