Kerron tositapauksen.
Veljelläni oli kehitysvammainen poika. Veljeni erosi vaimostaan pojan ollessa kolmen vuoden ikäinen. Poika on asunut ensin äitinsä kanssa ja sitten 13 vuotiaana hän muutti isänsä luokse asumaan. Kehitysvammansa tähden poika oli teini-iässä vielä 4-5 vuotiaan asteella. Hän puhui myös hyvin vähän.
Isä matkusti usein autolla pitkiä matkoja. Poika oli mukana ja istui aina etupenkillä kuljettajaisän vieressä. Veljeni ajoi miltei aina vähän liian lujaa. Autokaan ei aina ollut niin hyvässä kunnossa kuin sen olisi pitänyt olla. Hän sai siis peljätä Poliisia. Kerran sattui näin:
Veljen oli taas kerran pitkällä automatkalla. Poika istui hänen vieressään autossa. Hän oli silloin 13 vuotias. Liikenne oli vilkasta moottoritiellä. Tultiin asutustaajamaan ja liikennevaloihin joihin veljeni joutui pysähtymään. Kun hän siinä odotti vihreää valoa, poliisiauto pysähtyi rinnalle. Veljeni tokaisi peljästyneenä ja harmissaan: "Voi vittu! Poliisi! Hänen kehitysvammainen poikansa alkoi nauramaan ihan hengettömästi toistaen: "Vittu Poliisi, vittu Poliisi, vittuPoliisi." Veljeni huomasi erheensä. Hän oli opettanut pojalle väärän sanan Poliiseista. Silloin veljeni yritti korjata sanomistaan. Hän sanoi pojalle: "Jyrki, minä sanoin: "TUTTU Poliisi, TUTTU Poliisi. Silloin poika alkoi nauramaan vielä kovemmin toistaen nyt: "Tuttu Poliisi, tuttu Poliisi, tuttu Poliisi."
Aina kun minä näen Poliiseja, minä muistan tuon veljeni kertoman tapauksen ja sanon itselleni tai autossa mukana oleville henkilöille: "Tuttu Poliisi."
Veljelläni oli kehitysvammainen poika. Veljeni erosi vaimostaan pojan ollessa kolmen vuoden ikäinen. Poika on asunut ensin äitinsä kanssa ja sitten 13 vuotiaana hän muutti isänsä luokse asumaan. Kehitysvammansa tähden poika oli teini-iässä vielä 4-5 vuotiaan asteella. Hän puhui myös hyvin vähän.
Isä matkusti usein autolla pitkiä matkoja. Poika oli mukana ja istui aina etupenkillä kuljettajaisän vieressä. Veljeni ajoi miltei aina vähän liian lujaa. Autokaan ei aina ollut niin hyvässä kunnossa kuin sen olisi pitänyt olla. Hän sai siis peljätä Poliisia. Kerran sattui näin:
Veljen oli taas kerran pitkällä automatkalla. Poika istui hänen vieressään autossa. Hän oli silloin 13 vuotias. Liikenne oli vilkasta moottoritiellä. Tultiin asutustaajamaan ja liikennevaloihin joihin veljeni joutui pysähtymään. Kun hän siinä odotti vihreää valoa, poliisiauto pysähtyi rinnalle. Veljeni tokaisi peljästyneenä ja harmissaan: "Voi vittu! Poliisi! Hänen kehitysvammainen poikansa alkoi nauramaan ihan hengettömästi toistaen: "Vittu Poliisi, vittu Poliisi, vittuPoliisi." Veljeni huomasi erheensä. Hän oli opettanut pojalle väärän sanan Poliiseista. Silloin veljeni yritti korjata sanomistaan. Hän sanoi pojalle: "Jyrki, minä sanoin: "TUTTU Poliisi, TUTTU Poliisi. Silloin poika alkoi nauramaan vielä kovemmin toistaen nyt: "Tuttu Poliisi, tuttu Poliisi, tuttu Poliisi."
Aina kun minä näen Poliiseja, minä muistan tuon veljeni kertoman tapauksen ja sanon itselleni tai autossa mukana oleville henkilöille: "Tuttu Poliisi."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirosanojen poistaja on poistanut tuon ratkaisevan sanan.
Poistettu sana on vi.ttu poliisi.
Idiootti poliisi.