Olen aina kärsinyt moottoriajoneuvoihin liittyvistä peloista. En pidä ongelmana tuota pelkoani: mielestäni se on vain itsesuojeluvaiston aiheuttama refleksi, joka on aiheellinen ottaen huomioon suhteellisen heikon havainnointi- ja hahmottamiskykyni ja suuren onnettomuusriskin.
Tieliikenteessä nyt vaan kuolee suuri määrä ihmisiä, ja voidaan kai sanoa, että onnettomuus- ja kuolemanriskin kannalta moottoritie onkin Suomen vaarallisin paikka. Pelko tulee pohjimmiltaan mielestäni siitä, että ihminen on kuin pieni nappula suuressa kokonaisuudessa. Silmänräpäyksessä voi törmätä rekkaan, suistua tieltä ja ajaa puuta päin ja kuolla, ja näin voi käydä kenelle tahansa. Riski itseni kaltaisilla ihmisillä, joiden ajotaidot olisivat huonot, on vielä suurempi kuin muilla.
En ole itse vielä ajanut ajokorttia. Se olisi kyllä hyödyllinen ja tarpeellinen, koska ajokortittomuus rajoittaa työmahdollisuuksia ja vaikeuttaa työn tekoa useissakin ammateissa. Mutta toisaalta mietin, että onko riski sen arvoinen.
Mitä jos minulle käy näin:
"Oltiin työreissussa ja meidän edestä auto suistui tieltä ja osui kallioleikkaukseen. Pysähdyttiin siihen katselemaan kuis kävi. Autossa oli vain kuski ja oli tullut moottori syliin. Revittiin ovi auki ja näytti aika pahalle kun alapäästä tuli kuskilla suihkuamalla verta. Reisiluut oli tullut kankkujen kautta ulos ja mennyt selkänojan läpi. Oli muutaman minutin hengissä ja tajuissaan ennenkuin alkoi veri loppumaan ja alkoi pää kalpenemaan, tajunta ja elämä sammumaan. Viimeiset sanat mitä muistan hänen sanoneen oli et ei taida kesäloma alkaa."
Sitaatti tuolta:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&p=377483
Parasta olisi omasta mielestäni, että kun asutus yhä enemmän keskittyy kaupunkeihin, että joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi entisestään eikä olisi työn takia välttämätöntä ajaa ajokorttia. Samalla joukkoliikenteen hinnat laskisivat.
Mutta kysymys on, onko ajamiseen liittyvä pelko lopulta aiheetonta, vai onko se enemmänkin realistista ottaen huomioon tilastot ja kolarin mahdolliset karmeat seuraukset. Kuoleman lisäksi riskinä on vammautuminen, esim. halvaantuminen. Jos halvaantuisi vaikkapa vyötäröstä alaspäin kolarissa, kyllä sitä varmaan jälkeenpäin miettisi loppuelämänsä, että olisiko voinut toimia toisin, mennä bussilla jne. Jos pelon takia jättää ajamatta ajokortin, niin ainakin säilyy hengissä, vaikka se elämää melkoisesti rajoittaakin. Vähemmän se kuitenkin rajoittaa kuin vaikkapa halvaantuminen.
Tieliikenteessä nyt vaan kuolee suuri määrä ihmisiä, ja voidaan kai sanoa, että onnettomuus- ja kuolemanriskin kannalta moottoritie onkin Suomen vaarallisin paikka. Pelko tulee pohjimmiltaan mielestäni siitä, että ihminen on kuin pieni nappula suuressa kokonaisuudessa. Silmänräpäyksessä voi törmätä rekkaan, suistua tieltä ja ajaa puuta päin ja kuolla, ja näin voi käydä kenelle tahansa. Riski itseni kaltaisilla ihmisillä, joiden ajotaidot olisivat huonot, on vielä suurempi kuin muilla.
En ole itse vielä ajanut ajokorttia. Se olisi kyllä hyödyllinen ja tarpeellinen, koska ajokortittomuus rajoittaa työmahdollisuuksia ja vaikeuttaa työn tekoa useissakin ammateissa. Mutta toisaalta mietin, että onko riski sen arvoinen.
Mitä jos minulle käy näin:
"Oltiin työreissussa ja meidän edestä auto suistui tieltä ja osui kallioleikkaukseen. Pysähdyttiin siihen katselemaan kuis kävi. Autossa oli vain kuski ja oli tullut moottori syliin. Revittiin ovi auki ja näytti aika pahalle kun alapäästä tuli kuskilla suihkuamalla verta. Reisiluut oli tullut kankkujen kautta ulos ja mennyt selkänojan läpi. Oli muutaman minutin hengissä ja tajuissaan ennenkuin alkoi veri loppumaan ja alkoi pää kalpenemaan, tajunta ja elämä sammumaan. Viimeiset sanat mitä muistan hänen sanoneen oli et ei taida kesäloma alkaa."
Sitaatti tuolta:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=16&p=377483
Parasta olisi omasta mielestäni, että kun asutus yhä enemmän keskittyy kaupunkeihin, että joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi entisestään eikä olisi työn takia välttämätöntä ajaa ajokorttia. Samalla joukkoliikenteen hinnat laskisivat.
Mutta kysymys on, onko ajamiseen liittyvä pelko lopulta aiheetonta, vai onko se enemmänkin realistista ottaen huomioon tilastot ja kolarin mahdolliset karmeat seuraukset. Kuoleman lisäksi riskinä on vammautuminen, esim. halvaantuminen. Jos halvaantuisi vaikkapa vyötäröstä alaspäin kolarissa, kyllä sitä varmaan jälkeenpäin miettisi loppuelämänsä, että olisiko voinut toimia toisin, mennä bussilla jne. Jos pelon takia jättää ajamatta ajokortin, niin ainakin säilyy hengissä, vaikka se elämää melkoisesti rajoittaakin. Vähemmän se kuitenkin rajoittaa kuin vaikkapa halvaantuminen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärrän kyllä pelkosi, koska itsekin pelkään kaikkea, mutta olen myös aika hyvä huomaamaan paikkoja ja asioita tässä maailmassa missä ihminen voi loukata itsensä, tässä sinulle muutama esimerkki: voit jäädä auton alle, lunta voi tippua katolta niskaasi, bussi jolla matkustat voi syttyä palamaan...
Se että pelkäät ajamista on loppupelissä vaan hyvä kun ja jos menetautokouluun, sillä se tekee sinusta hyvän kuljettajan. Et varmasti tule ottamaan turhia riskejä ajaessasi ja otat muutkin liikenteessä huomioon.
Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, kukaan ei sinua autoa pakota ajamaan, mutta veikkaan että ei autokoulun käyminen huonoakaan tekisi. Voit ihan hyvin kertoa opettajalle sielä että sinua tämä ajaminen pelottaa, ja uskon että kun itse autoa ajat huomaat että pian siitä tulee rutiinia niin kuin kävelystäkin. Mutta jo autokoulun käyminen saattaa auttaa pelkoosi, jos ei niin sen jälkeen sinun ei autoa tarvitse ajaa. Onnea matkaan ja maailma ei siihen kaadu jos et halua ajokorttia ajaa.
Ei ole realistinen tämä pelkosi. Ei mene autot itsekseen puita päin ja kallioleikkauksiin, miltei joka onnettomuudesta löytyy taustalta ihmisen virhe, yleensä arvioinnissa tai nopeudesssa, usein molemmissa. Unohda kaikenmaailman murha.info-jutut, älä lue nettipaskaa. Äläkä tuijoa tilastoja. Jos haluat onnettomuuksista oppia ja tietää, hae oikeanlaista tietoa. Lue vaikka autolehtien julkaisemia onnettomuuskuvauksia, näissä selviää syyt ja vaikuttavat asiat ja niistä voi oikeastikin oppia. Hae siis tietoa pohjaksesi pelolle, pelothan ei usein perustu järkeen. Bussissakin voit joutua onnettomuuteen, kuten Konginkankaalla. Tai voit jäädä kadulla auton alle... näitä on. Ihan turhaan rajoitat elämääsi. Liikenteessä tärkein turvallisuustekijä on kuitenkin sinä itse, auton varusteet ovat vain apuna. Eli olet varovainen ja alat kehittää ajotaitoasi kortin saatuasi. Moottoriajoneuvopelkoon suosittelen suoraan asiaan käymistä eli tutustu niihin, aina löytyy joku tuttu joka jotain autoja rassaa ja varmasti kertoo niistä ja ajamisesta lisää. Voit myös tutustua moottorimaailmaan vaikkapa jonkun rallycenterin avulla, jossa pääsisit kyytiin ja ehkä koittamaankin ajoa suljetulla reitillä hyvillä turvavarusteilla olevilla autoilla. Ei ole pakollista korttia ajaa, mutta pelon vuoksi ajamatta jättäminen on jo tyhmyyttä. Jos annat periksi sen, annat pelon hallita myöhemmin myös jotain muuta aluetta elämässäsi. Eli sinä tässä päätät ajamisesta ja kortista, ei pelko. Eli mene ja tee niinkuin juuri sinä ITSE haluaisit tehtävän.
Ihanan käytännönläheinen vastaus.. =) Pelkään kaikkea mahdollista minäkin, enkä sen vuoksi ole uskaltanut ajaa korttia. Suurin pelko kuitenkin on, että jysäyttäisin johonkin eläimeen, joka jäisi kitumaan. Ihmisten päälle ajamisen voi välttää olemalla varovainen, mutta noita säntäileviä elukoita osuu väkisinkin tielle.
Tuo vastauksesi oli juuri sellainen, jonkalaisia argumentteja tarvitsisin nauhoitteena pyörimään koko ajan taustalla, että elämä olisi edes jotenkin mielekästä. Nyt haluan vain käpertyä peiton alle pakoon pahaa maailmaa. Ja tämä ei siis tosiaan ole liioittelua, en juuri muuta enää teekään kuin nukun tai tuijotan ulos ikkunasta ja haaveilen, että kykenisin elämään.
Tuskin menen autokouluun. Lähinnä kirjoitin tuon kyseenalaistakseni juuri tuon, että ihmisten aiheellisistakin peloista tehdään "epärationaalisia".
Varmaan monen kolarin takana onkin virhe, mutta jos on huono huomiointi- ja havainnointikyky ja huonot ajotaidot, esim. autolla ajamisen pelko voi olla ihan aiheellista. Pitää myös muistaa, että kun kyse on kahden auton yhteentörmäyksestä, riittää, että se toinen osapuoli tekee virheen. Ei kukaan voi muiden ajotaitoihin ja -valintoihin vaikuttaa.
Jos myöhemmin koen välttämättömäksi ajaa ajokortin esim. työn takia, voin sitä harkita, mutta niin kauan kuin pärjään ilman sitä, en tule sitä ajamaan. Mielummin annan ajokortittomuuden rajoittaa elämääni kuin otan riskin, että esim. makaan loppuelämäni halvaantuneena. Tunnen omat vahvuuteni ja heikkouteni, ja moottoriajoneuvojen hallitseminen ja ympäristön havainnointi eivät kuulu vahvuuksiini.
Kaiken kaikkiaan on järjetöntä, ettei monenlaista tekniikkaa keksinyt ihminen ole kehittänyt parempaa ja turvallisempaa systeemiä. On järjetöntä, että koko ajan menehtyy nuoria ja viattomia ihmisiä, myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, silmänräpäyksessä, kun joku rattijuoppo, rekka tai huono kuski törmää heihin. Toivon todella, että asutuksen keskittyminen suurkaupunkeihin ja niiden toimiva joukkoliikennejärjestelmä joskus tulevaisuudessa edes osittain ratkaisisi nämä ongelmat. Ongelma ei välttämättä ole autoihin ja liikenteeseen liittyvät pelot, vaan se, että liikennejärjestelmä nykyisellään on vaarallinen niin kuskeille kuin sivullisillekin.
Ehkä tosiaan on parempi sitten ettet ala ajamaan. Ei millään pahalla, mutta pinttymä sinulla on. Ja se ei ole järjellisesti perusteltu.
Mutta minä aion nauttia suuresta vapaudesta. Autoilusta. Kohta taas tienpäälle. Mutta kaikkea hyvää ja iloista kesää!
Minulla on samantapainen ongelma.
Pelkään ihan hulluna talvella ja liukkaalla ajamista, vaikka kortti on ollut jo 10 vuotta eikä koskaan ole mitään kolaria tms. sattunut.
Kesällä ajaminen ei juurikaan pelota, tietysti jos lähtee ajamaan pitkää matkaa niin ensimmäiset 50 km on sellaista puskien ja vastaantulijoiden kyttäämistä.
Mutta nämä talvikelit...en lähde ajamaan ollenkaan isommalle tielle, jossa on yli 60km/h rajoitus, suunnittelen kaikki reitit valmiiksi, puristan rattia rystyset valkoisina.
Pahin pelkoni on bussin tai rekan vastaantuleminen mutkassa, tai että itse tussutan 40km/h ja jompikumpi em. ajaa puskurissa kiinni.
Tunnen itse hallitsevani autoni, mutta pelko siitä ettei bussi tai rekka olekaan kuskin hanskassa noissa mutkissa on ihan järjetön.
Aina talven tullen tekisi meli myydä auto pois ja matkustaa vain julkisilla.
Ja tulen entistä hysteerisemmäksi, jos luen noita onnettomuusuutisia, silloin en taatusti uskalla lähteä koko päivänä rattiin.
Millähän tästä pelosta pääsisi eroon?