mie vaan

Painiskelin syksyllä tuon ongelman kanssa... Tuntui siltä että olin vahvasti rakastumassa mutta olin vielä edellisen suhteen päättymisestä rikki, ja tuntui etten kertakaikkisesti uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen, varsinkin kun tunteet tätä uutta kohtaan oli niin voimakkaat että ajattelin että jos hänkin jättää mut niin en selviä siitä ikinä jaloilleni.

Mietin kauan suhteen päättämistä heti alussa ihan vain suojellakseni itseäni, mutta aikani mietittyäni päätin että en voi jättää kokeilematta juttua joka saattaisi olla SE juttu mulle.

Hassua on että vaikka olin todella epävarma päätöksestäni, heti kun vaan tein sen päätöksen että lähden täysillä mukaan niin tuntui jo paremmalta, ja luulen että mieskin huomasi minussa muutoksen, suhde tuntui lujittuvan heti.

Eikä se ole ainakaan vielä jättänyt, uhannut vaan muuttaa luokseni...Nyt en pysty käsittämään sitä että oikeasti meinasin jättää koko jutun väliin....

Eli ellei kyseessä ole olosuhteista johtuen TÄYSIN mahdoton juttu, niin herrajumala, valitse rakkaus...Se on sen pienen (tai vähän suuremmankin) epävarmuuden arvoista!

Olen vastaavassa tilanteessa. Olen piiiiitkästä aikaa erittäin ihastunut..rakastunut..Mutta kun järkeä käyttää niin homma muuttuukin monimutkaisemmaksi. Kyseessä olisi kaukosuhde yms, mutta kun kukaan toinen ihminen ei ole saanut tuntemaan samalla tavalla, niin ei siinä paljoo järki auta. Kaiken lisäksi asiaa saattaisi katua pitkään jos nyt ei koita onnea.

Niin et kerro että mitä se järkesi sanoo....Siis jos kyse on vain siitä että pelkäät niitä tunteitasi ja että jos uskallat rakastua kunnolla niin saattaa käydä huonosti, niin silloin kannattaa kuunnella sydäntä.

Mutta on joitakin juttuja joista vaan tietää että niissä käy huonosti. Esim mulla exä tuli ja meni miten halusi, aina otin sen takasin koska rakastin niin keleesti. Kunnes jossain vaiheessa oli vaan pakko päättää että kun siinä aina käy samallalailla niin se mies on pakko vaan unohtaa. Ja se oli vaikeinta mitä oon ikinä joutunu tekemään. Ainakin vuoden odotin sitä silti takas vaikka olin päättänytkin että ei enää.

Oli helpotus kun vihdoin kolme vuotta viimesen eron jälkeen näin sen ja tunteita ei ollut enää jäljellä, koska oikeasti olin kokoajan pelännyt että sorrun taas jos nähdään. Siinä vaiheessa mulla oli jo uusi mies johon olin tosi rakastunut ja jonka myötä pääsin lopulta exästä yli, mutta silti jotenkin tuntu että jos kuitenkin rakastan sitä vanhaa enemmän. Oltiin oltu yhdessä 17-vuotiaasta asti niin olin jotenkin kasvanut kiinni siihen exään.

Mutta jos sulla ei oikeasti ole järjellistä syytä uskoa että kyseinen ihminen satuttaa sua niin seuraa sydäntäsi! Mutta miksi olet vain "kai" rakastunut?

Sama homma täällä...sydäntä haluisin kuunnella.vaikka se onkin hieman pelottavaa, mut ehkä sen arvoista.

oon aatellut tavata mun tapausta ja jutella ja sit katsoa..