En oo maailman paras kirjottaja mutta väliäkös sillä, puran silti tuntojani tänne. Olen 17-vuotias lukiolainen ja mulla on vähän ongelmia oman mieleni kanssa. Saattaa tietenkin olla että olen käymässä läpi jotain omaan ikäkauteeni liittyvää identiteetti- tai muuta kriisiä, mutta olen aivan hukassa. Tai no, itseasiassa tuntuu että samaan aikaan tiedän aivan sataprosenttisesti minkälainen olen, mitä elämältäni haluan, mitä tunnen tietyllä hetkellä ja yleisestikin, tuntuu että tiedän aivan kaiken itsestäni ja elämästäni. Tuntuu että ymmärrän täydellisesti kanssaihmisiä ja maailmaa. Tuntuu melkeimpä että luen muiden ajatuksia ja tiedän mitä he minusta ajattelevat. Yhdessä hetkessä voisin auttaa vaikka sataa ihmistä kerrallaan heidän ongelmissaan, voisin olla suoranainen tehopakkaus joka saa aikaiseksi kaiken mitä haluaa. Sitten tulee niitä hetkiä, tai pikemminkin kausia, jolloin tunnen vain joko surua ja ahdistusta, tai en sitten yhtään mitään. Kaikki mitä teen, sanon tai ajattelen, on silloin turhaa. En jaksa edes ajatella mitään, nukkuisin vuorokauden ympäri elleivät pari kaveriani kannustaisi minua nousemaan ja lähtemään heidän kanssaan johonkin. Usein lähdenkin ja olen iloinen, hymyilen ja nauran, mutta kotiin päästyäni mikään ei tunnu miltään. Hyvänä kautena tykkään olla ulkoilmassa, suunnittelen itselleni kaikkia kivoja projekteja, saatan jopa ihastuakin. Huonona kautena nukun, itken paljon, mietin että kuoleminen olisi helpompi vaihtoehto vaikkei se ole, vedän karkkia 24/7. Kaikki tuntuu toivottomalta enkä jaksaisi edes välittää moisesta. Kaikkien näiden tuntemuksien ilmeneminen kausittaisina kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä, mutta kaudet ovat omasta mielestäni aivan liian eripituisia ja yllättäen "päälle_käyviä" :D En tiedä pitäisikö käydä puhumassa jollekin vai meneekö tämä kaikki itsestään ohi. Jos teillä on samanlaisia kokemuksia, kertokaa ihmeessä. Jos haluatte palavasti vain sanoa jotain, sanokaa. Ehkä löydän kommenteistanne itselleni vastauksen, hah. Kiitos kuitenkin kun jaksoitte lukea, jos ei muuta niin olo ainakin helpotti vähän.
Mieli ailahtelee, mutta kelläpä nyt ei.
lay.me.down.
5128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hormoonit hyrrää, kehityt vielä monta vuotta.
Terapiaa voida käydä ilman häpeää.
Mm, itsekin olen ajatellut näin ja arvelin että niin ajattelevat muutkin. On vaan vähän outoa että muilla ikätovereilla, läheisillä kavereillakin joiden kanssa oikeasti puhun asioista suoraan, ei vaikuta olevan näin "hankalaa". Tietty ihmiset pitävät joitain asioita aivan omana tietonaan, mutta silti. Ehkä olen vain joku HC-versio teini-ikäisestä :------D
Se voi olla "kuiva" ja "ärsyttävä" kommentti tavallaan, mutta ihminen kehittyy vielä oikeasti todella myöhään. Ei tietenkään muilla ole yhtä hankalaa, kun olet eri ihminen, eri taustoilla ja toimintatavoilla ym.
Mikä sinulla on tuo päällimmäisin robleema sitten?
Ei se oikeastaan, ymmärrän hyvin, nuorihan mä vasta oon ja justiinsa tässä iässä ne ankarat pohdinnat ja myllerrykset käydään läpi. :) Ja varmaan päänvaivaa aiheuttaa eniten ne kauheat masennuskaudet, tiedostan ite kyllä niiden aikana että elämä ei oo kokonaisuudessaan niin kauheaa ja epätoivoista ku miltä se sillon vaikuttaa, ja tiiän monia asioita mitä tehdä piristyäkseen, mut siinä on vaan niin kauhean surullinen ja väsyny tehdäkseen yhtää mitää. Tuntuu niinku koko maailma olis vaan käännetty ylösalasin. On outoo huomata että vaikka ite oon tosi utelias ja eri asioista innostuva perusluonteeltani, niin yhtäkkiä mikään ei kiinnosta ja tuntuu pahalta tai sit ei miltään. Joskus oon kokeillut psykologin kans juttelemista mut siitä en saanu irti yhtään mitään, sain kyllä kerrottua asiani jne mutta ei vaan toiminu. Uskon että jonku sortin itseilmaisu saattais auttaa mutta masentuneena sitä on vaan niin lukossa ettei esim piirtäminen, kirjottaminen tai soittaminen tunnu mitenkää luonnolliselta. :|
Olen minä itsekkin vielä nuori mutta oppinut omasta sekavasta menneisyydestä asioita.
Oletko sä ollut siinä terapiassa ihan päällä mukana kunnolla? Nuo piirtämiset, musiikki ja kirjoittamiset tekee aina hyvää.