Kun on kyse 60-80-luvun isoista pyöristä, miten luonnehtisit kyseisiä pyöriä ja mitkä niiden edut/haitat on? BMW:llähän oli boxeri-kone, Hondaa kehuttu kestäväksi ja HD:ssa taas asennetta roppakaupakka. vai onko näin?
Kerros oma mielipiteesi kyseisistä härveleistä perustelujen kera.
Tästähän puuttuu moni muu merkki kuten mm. venäläiset ja brittifillarit, joten niistäkin voi jakaa mielipiteitä.
Kerros oma mielipiteesi kyseisistä härveleistä perustelujen kera.
Tästähän puuttuu moni muu merkki kuten mm. venäläiset ja brittifillarit, joten niistäkin voi jakaa mielipiteitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
60-80 luvun isot pyörät ovat nykymittapuun mukaan pieniä, tai keskikokoisia pyöriä, eikä kukaan noin vanhoja käyttöpyöräksi halua. Tuon ikäluokan pyörissä oli paljon enemmän heikkouksia ja lastentauteja, kuin 2000 luvun prätkissä.
Jaa ja miksei halua käyttöpyöräksi? Siis tarkoitat että niillä ei ajeta vai? Mulla on kaikki ajoneuvot ollu aina käyttöajoneuvoja. Myäs kuplavolkkari ja ameriikanrohjot.
Tollaset vanhat raadot yleensä ottaen on enemmän ja vähemmän loppuun ajettuja. Ton ikäluokan vehkeet jo ties kuinka monetta kertaa. Vaatii vähän teknistä osaamista, mutta kun kerran laittaa ajan kanssa ja kunnolla, niin toimii. Pitää muistaa että tarvikeosien laatu on ihan samaa luokkaa uusiin kuin vanhoihinkin pyöriin. Kaiken ei tarvitse myöskään olla alkuperäistä, vaan esimerkiksi jarrujen päivitys on aika helppoa, ja sähköt saa kivasti nykyaikaistettua. Merkin valinta on makuasia.
Riippuu vähän käytöstä, kyllä vanha pyörä esim. työmatka ajossa ja satunnaisessa pyörähtelyssä toimii oikein huollettuna hyvin.
Onhan vanhoilla pyörillä tehty "maailmanympäriajojakin" mutta tarkoitit varmaan mukavuuksia ja nykyajan himmeleitä. Toki nykypyörät ovat hyviä ja helppoja ajaa.
Nämä harvat vanhat moottoripyörät, jotka ovat käyttöpyörinä, edustavat suurta osaa tienpäälle levinnestä kaksipyöräisistä, joita näkee pitkin kesää. Tänäkesänäkin jo muutama onneton tapaus, eräältäkin oli moottori leikannut kiinni ja pyörän päällä täysi matkavarustus telttoja myöden. Kannattaa harkita, ennenkuin veteraanipyörällä lähtee pidemmälle reissulle.
Jos näin käy, niin ne hoidetaan kotopuoleen, korjataan ja uudestaan tien päälle. Matka on tärkeintä, ei päämäärä. Joka hiton reissulta oon kuitenkin päätynyt kotiin.
En tyrkytä tapojani, tämä on vain yksi tapa harrastaa, toisille sopii ja toiselle ei. Edelleen pidän omaani käyttöpyöränä, vaikka joskus on pakettiautolla osan matkaa taitettu.
Peace
noita veteraanipyöriä on rahdattu saksanpuolelta vaikka kuinka paljon,ja on ihan jokaisen omasta harkintakyvystä kiinni mitä haluaa.jokku on bmw ja toiset hd miehiä mut omasta mielestä ja ja nuoruudesta on jääny pari sen ajan legendaa mieleen,toinen on 750 tuutti honda joka oli tosimiesten pyörä ja toinen on 1300 möhkö suoralla kutosella mut makuasia?ehkä hankin itekin sit joskus kun veteraaneista kiinnostun.
Kyllähän se silä lailla että jos tuon ikäistä pyörää haluat luotettavaksi ja vähähuoltoiseksi käyttöpyöräksi on ainut valinta BMW.
Vanhojen japanilaisten sähköt olivat suorastaan lapsellisia lähinnä johtosarjojen osalta ja niiden ajo-ominaisuudet olivat pääosin onnettomia. Varaosien saanti on melko vaikeaa tai ainakin haastavaa. Ulkomailta löytää kuitenkin satunnaisesti. Vanhojen japanilaisten varaosiin erikoistuneita liikkeitä on lähes joka merkille. Hyvästä restauroidusta yksilöstä voi olla iloa pitkäksikin aikaa.
HD:ssä on tietenkin miehekäsät meininkiä. Ilmoittamallasi aikavälillä AMF:n ostettua tehtaan laatu putosi roimasti. Muutenkin vanhan HD:n kanssa pitää olla runsaasti teknistä tietämystä ja osaamista. Eikä nekään ajettavuudeltaan mitenkään kehuttavia ole. Varaosien saanti on hyvää runsaasta harrastaja määrästä johtuen. Suomessa tarjonta on ihan kiitettävää ja Yhdysvalloissa suorastaan ruhtinaallista. Varsinkin rakentelu mahdollisuudet ovat rajattomat. Valmista kustomointiosaa on tyrkyllä joka makuun.
Vanhat Bemarit on aina olleet luottettavia, pitkäikäisiä ja rakenne helppohuoltoinen. Parasta niissä on myös vakaat ajo-ominaisuudet, eivät ala voblata kuten useat aikalaisensa. Muuten ajettavuus ei niissäkään kovin kaksinen ollut. Parannusta tuli vasta 80-luvun alkupuolella. Bokserit olivat laiskoja eikä suorituskyvyllä pääse ylvästelemään nykypyöriin verrattuna, mutta ei niillä sentään jalkoihin jää. On ne kuitenkin Saksan autobaanoille suunniteltu. Jos vähän suorituskykyisempää Bemaria kaipaat niin K-sarjalaiset rivikoneiset ovat huomattavasti pirteämpiä. Vanhempien Bemarien varaosien saanti on edelleen kiitettävää. Suomessa tosin melko hinnakkasta. Palvelu pelaa ja erittäin lyhyillä toimitusajoilla. Hieman aikaa ja vaivaa käyttämällä Saksasta ja Englannista tilaamalla saa huomattavsti edullisemmin. Sähköt noissa on Boschin valmistetta, joten sähköosia saa edullisesti jokaisesta kyseiseen merkkiin erikoistuneesta autohuollosta. Vanhat Bemut eivät ole mitään muotoilun kukkasia, jollei suorastaan rumia. Käytännöllisiä kyllä.Tämä on tietysti makuasia.
Edelliseen liittyen valitettavan monen nykypyörän käytännöllisyyttä ja hyviä ominaisuuksia on uhrattu muotoilun alttarille
Itäblokin vehkeistä on sanottava että ovat luotettavia laitteita. Aina pääsee perille, muttei koskaan takaisin.:-) Ajo-ominaisuuden loistavat täysin poissaolollaan.
Brittipyörät ovat kuuluisia öljyvuodoistaan ja epäluotettettavuudestaan. Kaikki on suhteellista. Kiersin minä Pohjoismaita öljyä vuotamattomalla 50-luvun britilla ilman sen suurempia murheita. Näistä on todettava sama kuin HD:stä että oman pyörän tekniikka täytyy tuntea ja varmaa on että jossain vaiheessa on sormensa sotkettava. Tosin britit ovat melko hyviä ajettavia.
Lisätään tähän nyt vielä Italian ihmeet. Ajettavuus on pääsääntöisesti hyvä, luotettavuus on sitä vastoin täysin omistajastaan kiinni. Käytös on kuin naisella. Jos et jatkuvaa huolta pidä, tulee se kostautumaan. Merkistä riippuen varaosien saanti vaihtelevaa. Kahteen yleisimpään saa Suomesta hyvin, muihin yleensä tilattava itse ulkomailta. Jos johonkin moottoripyörään voi rakastua, on se italialainen. Yhden olen ostanut uutena vuonna -73. Siitä on tullut perheenjäsen. Aina kun haluan lähteä moottoripyörällä nautiskelemaan ei tarvitse kahta kertaa miettiä millä lähteä. Ei sitä enää raaski käyttöpyöränä pitää, vaikka toimi siinä virassa yli 150 000 km.
Tämän ikäisiä vehkeitä hankittaessa on aina kuitenkin muistettava että ikä tekee tepposia. Kumiosat hapertuvat, sähköliitokset hapettuvat ja useamman omistajan jäljiltä saattaa löytää mitä ihmeellisempiä räpellyksiä. Harvaa laitetta on enää huollatettu vaan kaikki on pyritty tekemään itse vaihtelevalla menestyksellä tai jätetty kokonaan tekemättä. Ei ne MP-huollotkaan mitään täydellisiä ole. Ajoneuvotekniikkaa hyvin tunteva edellinen omistaja on saattanut pitää laittestaan parempaa huolta kuin mihin kiireisessä kaupallisessa huollossa pystytään.
Eikä 60-80-luvun laiteet ole mitään veteraaneja. Nitä ovat 1900-luvun alkupuoliskon laitteet.:-)
Terveisin
Wanhain wempeleiden harrastaja
Tarkoitus olis hommaa joskus omanikäinen eli vm79 fillari, jonka pistäis museokilpiin. Ei muovia ja katteita vaan perinteisen näköinen moottoripyörä.
Hoonais talvet ja ajelis jonkun verran kesällä... rentoa ja nostalgista meininkiä. Omaa kokemusta ei omanikäisistä pyöristä ole, mitä nyt kersana keikkunu tarakalla, joten tarinoita näistä pyöristä kaivattaisiin:
BMW R 100
http://www.nettimoto.com/bmw/r/1313875
Honda Gold Wing GL 1000
http://www.nettimoto.com/honda/gold-wing/1319184
Kawasaki KZ KZ 1300:
http://www.nettimoto.com/kawasaki/kz/1329721
Suzuki GS1000E
http://www.nettimoto.com/suzuki/gs/1344899
Yamaha XS 1100
http://www.nettimoto.com/yamaha/xs/1343482