Alustus runolle: Koen runossa olevan kaksi persoonaa yhdessä. isä sekä poika, jotka käyvät sisäistä taistelua mielen tasolla. Poika elää tietämättömyyden pelossa, isä kaiken nähneenä, kaikesta tietoisena. Kysessä on siis "valtataistelu" isän ja pojan välillä. Loppuhuipennus runossa kertoo isän saavuttaneen ratsullaan kartanon. Kartano ei ole mikä tahansa kotirakennus. Kartano on maallisessa mielessä kuin taivas hengellisesti miellettynä. Kun isä saavutti kartanon(taivaan) laps rinnoilla vainaa on. Juuri näin. Kun mielen tasolla itsekäs minä harhailee ja kuvittelee tuon tuosta, ISÄ kantaa sylissään vain odottaen kuoleman pakollista tapahtumista vapautuksen/pelastuksen tähden.
Joku Goethea ymmärtämätön on väittänyt runossa olevan kysymyksessä isä ja sairas poikansa.
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. "Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
Joku Goethea ymmärtämätön on väittänyt runossa olevan kysymyksessä isä ja sairas poikansa.
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon. "Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja tämä, lapset, on malliesimerkki ylitulkitsemisesta.
Isä, kokenut suojamuuri. Tietää elämää nähneenä, että ei pelolle saa antaa valtaa. Sen kanssa on hyvä elää ja sitä on hyvä ymmärtää, mutta miksi pelätä jos ei selvää, näkyvää vaaraa, vain mielikuvitusta vaanivat sumu tai varjot.
Lapsi, pieni ja kokematon. Sairaana kaipaa tukea ja lohdutusta, äidin syliä. Pelkää kipeäänsä ja miksei kovassa kuumehourussa kuolemaakin.
Sumu, pimeys.. houkutukset, ajatuksia jostakin uudesta ja tiedostamattomasta leikistä metsänsiimeksessä. Voi olla lapsen ajatus kuolemisesta. Pelottava, uusi leikki.
Ja tietenkin isä kannustaa ratsuaan, tietäessään että kovan kuumeen houreitahan nuo.. mikä onkin runon ainoa, isän todellinen pelko.
Keijujen kunkku oli Michel Tournierin "Keijurejn kuninkaassa" 1930-luvun ideologian vertauskuva.
Hitler aatteineen vei monen lapsen, koululaisen ja lukiolaisen ajatukset fasismiin, ylemmyydentuntoihin, rasismiin, juutalaisvihaan ja harhoihin.
"Se on, lapsi kulta, vain sumua suon" voimme sanoa tämän ajan nurkkakuntaisuudesta, uusnatsismista, kreikkalaistenkin äärioikeistolaisuudesta, joka nyt on tuomiolla.
On hirvittävää, jos suomalaisten lapset joutuisivat nationalismin huuruihin!
tässä vain edelleenkin puhutaan kuolemasta jonka vertauskuvana toimii nyt keijujen kuningas. ei tuota runoa tarvitse mitenkään yli tulkita.