Alkaa olemaan liian raskasta.

Muuta neuvoa ei ole mulla, kuin että lapsi kasvaa nopeasti ja omaakin aikaa rupeaa sitten joskus taas olemaan.

Ja kyllähän tuollaisen 1,5 vuotiaan voi ottaa mukaansa, kun lähtee kaverin tykö kahville.

Viinasta ei ole kuin haittaa tuossa tilanteessa. Juu, ja älkää tehkö lisää lapsia.

Koita kärvistellä, kyllä se siitä helpottaa, älä hitossa viunaa ala vetelee, tai huomaat et asut kohta jonku kaverin sohvalla, siitä on iloiset kahvituokiot kaukana. Oikeesti muijat on tuossa vaiheessa vähän sellasia et perheen hyvinvointi menee 6-0 sun hyvinvoinnin edelle.

nimimerkillä: kokemusta löytyy

Vaikka perhettä tulee niin pitää olla sitä omaakin elämää ja ei kukaan jaksa olla 24/7 peerheen kanssa ja urheilua ainakin pitää harrataa. Itselläkin yksi lapsi na puolisoni vuorotöissä niin aina on löytynyt aikaa omiin juttuihin ja nyt lapsi jo melkein 18v niin kun naiseni on töissä vkl niin teen omia juttuja eli prätkällä ajelee tai johonkin reisuun kun naiseni ei prätkän kyytiin tule niin täytyy itse tehdä että silleen. avokkisi yrittää hallita sinua ja jos hänellä itselllään ei ole omia juttuja tai kavereita niin ei ymmärrä jos sinulla on tai omia harrastuksia. Ei muuta kun kunnon palaveri avokin kanssa ja laitatte vaikka paperille mitä halutaan suhteeltä ja omilta jutuilta ja siitä kompromissien tekoa niin hyvä tulee. Älä ehdotteöe että meet kaverille vaan menet ja jos tulee narinaa niin sanot ihnan suoraan että olet aikuinen ja teet niinkuin haluat että silleen.

Tuleeko sitä murjotusta tai huutoa automaattisesti aina jos olisit lähdössä harrastuksiin tai kavereille? Vai onko kyse sellaisista kerroista, että avokkisi pitäisi saada nukuttua esim. yövuoron jäljiltä viikonloppuna tai levättyä, että jaksaa mennä yövuoroon? Tokihan molemmilla pitää olla mahdollisuus harrastaa, tavata kavereita ja hoitaa omalla vastuulla olevia kodin asioita rauhassa ilman lasta, mutta pikkulapsivaiheessa aikaa tällaiselle on joskus rajoitetusti, varsinkin kun työkuviotkin lohkaisevat oman osansa. Toisaalta jos kotona on sellainen tilanne, ettei vaikka harrastuksiin lähtemiselle ole esim. lapsen hoidon kannalta mitään todellista estettä, niin tarvitseeko sitä aina lupaa kysellä, sen kun menet. Avokille sitten sama mahdollisuus. Tissuttelemalla tilanne tuskin muuttuu kuin huonompaan suuntaan, parempi olisi jos yrittäisit ihan suoraan ja kaunistelematta mutta silti asiallisesti puhua avokillesi. Ja kuuntelet sitten myös hänen kantansa.

Tietysti pieni asennemuutoskin saattaa helpottaa fiiliksiä. Sen sijaan, että ajattelet joutuvasi vahtimaan lastasi, voisit miettiä, että saat viettää aikaa hänen kanssaan. Menee jokunen vuosi, niin pojalla on jo omat kaverit eikä isän seura olekaan enää niin pop. 1,5-vuotiaan kanssa voi jo tehdä monenlaista ja ottaa joskus vaikka sinne kaverillekin mukaan, varsinkin jos kavereistakin löytyy perheellisiä tyyppejä.

Sitä se on, kun perhettä hankkii. On nyt sitten vaan jaksettava elää sen mukaan.

Ymmärrän kyllä, on raskasta. Se on nyt sitä. Vastuuta, valvomista ja ahdistusta. Kestää jonkin aikaa, alkaa helpottaan kun lapsi on yli 2 v. Helpottaa koko ajan.

Nyt sun on aika tarkistaa oma asenne. Tuliko odotettua liikaa perhe-elämältä? Onko bile-aika vielä liian lähellä muistoissa? Nyt elät sellaista elämää, johon kuuluu huolta ja vanhempana olemista. Ei voi enää olla huoleton ja huolehtia vain itsestään. Sulla on vastuu sun perheestä. Samoin on sun lapsesi äidillä.

Kokeile nauttia arjesta. Siitä se elämä oikeasti koostuu. Juomisella et saa ku itselles lopun elämää pahan olon. Entisenä alkoholistina voin kertoa, että juomisella ei voita mitään, vaan parhaan olon ja rauhan saa, kun elää hetkessä. Lapset kasvaa tosi nopeasti, ne on pieniä vain hetken.

Teillä on oikeasti asiat hyvin. Kun kasvat aikuiseksi lapsesi mukana, opit huomaamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Meillä ei asiat ole noin hyvin kuin sulla.

Toivon jaksamisia sinulle.

Sinun pitää ottaa nyt miehen ote siitä perheestä, et passaa ja ole liian kiltti ja kerro sille naisellesi, että jos sinulla ei ole koskaan omaa aikaa, etkä saa koskaan levätä, niin loppu tulee ennemmin tai myöhemmin.

Olen huomannut, että monesti naiset jotka v*ttuilevat/nurisevat ja soittelevat perään ,kun miehellä on jokin täysin ansaittu oma meno, eivät omaa minkäänlaista omaa kaveripiiriä. Kateellisena ja katkerana sitten yrittävät rajottaa miehen viimisetkin menot pois. Ja edellä mainitun luonteen omaavina ei ole ihmekkään ettei ole omia ystäviä, ihmiset katsos kaikkoaa ympäriltä jos on kovin luonne vikanen. Nämä äpärät muuttuvat vain harvoin parempaan suuntaan, tahtovat katkeroitua lisää ajan myötä.

Kyllähän tuo kuulostaa ihan tutulle, mutta se on sitä vanhemmuutta. Itsellä kans saman ikäinen muksu ja päivät menee siinä että tuut töistä ja otat tenavan hoitaakses. Puolisolla on omaa menoa kuten työt... "Oma" aika alkaa kun tenava on nukkumas, se tunti tai kaks. Viikonloppuna sama homma jatkuu mutta joskus on vaan oltava itsekäs ja tehtävä ne hommat mitä täytyy.

En muistakkaan koska oon kavereita kahvin tai kaljan ohessa nähäny, tosin aika monella heistä sama tilanne.

Joskushan sitä miettii onko ollut liian kiltti tuolle puolisolle että tämä menee näin. Mutta en valita, tykkään touhata tenavan kans ja ottaa joukkoon sinne tänne. Tosin rautakaupas käynti on meleko mahdotonta ku ollaa tutkimas joka laitetta :) Mutta joo, omaa aikaa olis kiva tietysti saada enempi, eikä se puoliso saa vain löhötä siinä soffalla vaan hänen täytyy antaa tehdä ne omakotitalon vaatimat työt. Voihan ne teettää ulkopuolisellakin mutta se maksaa ja jos ne jättää tekemättä niin sekin tulee kalliiksi ajan mittaan...

Ole onnellinen että hän käy töissä, sehän on aivan ymmärrettävää että jäät lapsenlikaksi sen takia. Missä vanhempanne asuu? Voisivatko he ottaa joskus lapsen hoitoon vaikka muutamaksi tunniksi, saisitte omaa aikaa ;) Tai saisit itse tehtyä mitä täytyy.

Ja jätä se viina, sehän vaa pahentaa asiaa ja viää voimat. Pahimmassa tapauksessa vie mennessään istumaan illat kuppilas ja tekee susta poikamiehen, varmaan nyt unelmoit siitä niinkun meistä varmaan jokaisella se käynyt mielessä. MUTTA muutaman vuoden päästä mietit siinä tuopin ääressä mikset tunne lastasi ja miksei hän tahdo nähdä sinua. Korkeintaan viikonloppuna yks tai kaks sauna kaliaa..

Olet liian kiltti, ja lisäksi vahvasti tossun alla. Tuolla menolla saat kohta burnoutin. Joskus pitää saada levätä.

Minä otan aina välillä lapset autoon ja ajan vanhemmilleni kylään. Vaimoni saa jäädä kotiin lepäämään. Vanhemmillani minä oikaisen sohvalle ja annan lasten touhuta isovanhempien kanssa iltaan saakka. Kummasti piristyy kaikkien mieli. Vaimoni vanhemmat asuvat toisella puolella maapalloa, joten toisinpäin tämä jekku ei helpolla onnistu. Olisi mukavaa jäädä itsekin välillä kotiin rentoutumaan.

Risoo, poika kohta 3.
Avioliitto, yhteen muutto, lapsen odotus, yhteiset lainat. Tässä järjestyksessä, meni se 2 vuotta kivasti kun oli aina jotain isoa mitä odottaa.. sitten lapsi syntyi meni vuosi ja alkoi arki. Nyt tuntuu siltä että elän jonkun muun elämää. Lasta en halunnut, avioliittoa olisin halunnut odottaa vuoden kaksi yhdessä asumisen jälkeen.

Mitä kävi? Vaimon painostuksesta (suvun sanelemana) taivuin, ajatuksena päässäni "sama se nyt tai myöhemmin".

Nyt olen tilanteessa että en enää tiedä mitä haluan tai kuka olen. Olenko vain angsti vai oikeasti väärä ihminen väärässä paikassa?

Masentunut ja työtön. Jos ajatuksia kertoisin ääneen joutuisin pakkohoitoon.

Ihanaa aikaa. Neuvona muille sanoisin, että kuunnelkaa toisianne.