Olen alkanut miettiä, että onkohan seuraava asia mielenterveydelle haitaksi. Olen pienestä pitäen harrastanut ”mielikuvitusleikkejä”, olen keksinyt hahmoja ja paikkoja, missä nämä keksimäni hahmot elävät. Olen usein keksinyt hahmon valmiiksi olemassa olevasta henkilöstä (esim. äidinkielenopettajani oli mielikuvitusmaailmassani kuuluisa muusikko tai keksin jollekin tuntemalleni ihmiselle muuten vaan uuden elämän.) Tiedän, että lapsena tuollainen on ihan hauskaa ja jos ei nyt ihan normaalia, niin melko harmitonta kuitenkin. Nyt olen kuitenkin jo 23-vuotias ja edelleen harrastan näitä samoja mielikuvitusleikkejä. Onko tämä tiedän mielestä enää normaalia vai pitäisikö huolestua? Huomaan monesti eläväni ihan muissa maailmoissa, kun kehitän pääni sisällä olevaa maailmaa nykyhetken kustannuksella. Koskaan en kuitenkaan ole sotkenut mielikuvitusmaailmaani ja todellista elämää keskenään.
Onko tää haitaksi mielenterveydelle?
mikko__89
6127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni lapsi on terve kun tämä leikkii ja mielestäni tuokin on aivan normaalia. Tosin joku varmasti tulee ja kiistää tämän ja väittää oudoksi, mutta se hänen häpeä. Jos tämä ei haittaa arkielämää niin mikäs siinä, itselläni on toisinaan pohtia jotakin asiaa liikaa ja saatan käydä kotain keskustelua henkilön kanssa pääni sisällä monta kertaa ennen itse oikeaa keskustelua.
Mutta jos se, että olet muissa maailmoissa aiheuttaa esimerkiksi vaaratilanteita muille tai itsellesi se saattaisi olla ongelma, mutta muuten toivotan vain hyvää kesää.
Kiitos vastauksesta. Ei tuo tietääkseni ole aiheuttanut vaaratilanteita, olen vaan toisinaan niin keskittynyt omaan mielikuvitusmaailmaan, että tuskin huomaan muita asioita ympärilläni. Hyvää kesää myös sulle! :)
No olipa hyvä, että vilkaisin tännekin, kuule, sinä olet romaanikirjailija, alapas kirjoittaa! Tunnen useita ja sama juttu kaikilla! Nyt kirjoittamaan ja sitten lähetät käsikirjoituksesi kustantajalle ehdolle!
Älä huolestu! Toteutat luovaa tarvettasi, jotakin kaipuuta joka asuu sinussa itsessäsi.
Itse olen yli nelikymppinen ja olen tehnyt samaa yli kaksikymmentä vuotta. Itselläni se on pääasiassa ilmentynyt erään roolipelin muodossa, jota nykyään pelataan vain silloin tällöin, mutta jonka maailmassa elän yhä silloin tällöin itsekseni ja jonka henkilöiden kautta olen kokenut asioita, jotka omassa elämässäni eivät koskaan olisi olleet mahdollisia. Harrastan samaa muutenkin harrastelijakirjoittajana.
Mielikuvitus on valtava rikkaus. Oma harmini on se, etten ole koskaan kyennyt pukemaan fiktioon sitä kaikkea mitä minä ja ystäväni pelasimme, niin intensiiviä ja hienoja kuin jaetut yhteiset mielikuvitushetket ovat usein olleet.
Kyky kuvitteluun ja kaipuu jostain muusta ovat mielestäni merkkejä ihmisyydestä sekä myös luovuuden ilmaisuja. Ihmiset jotka siihen kykenevät ovat minun kirjoissani vielä elossa.
Kiitos vastauksistanne! Olenkin joskus nuorempana kirjoitellut jotain keksimiäni juttuja ylös, mut se on sitten jäänyt. Ehkä voisi tässä kesän aikana herättää vanhan harrastuksen henkiin.. :)
Kuulostaa taiteelliselta kyvyltä, jos vielä voisit tuoda mielikuvitusmaailmasi muidenkin iloksi. Älä pidä kynttilää vakan alla, kuten sanonta kuuluu. Jos se on kivaa eikä vahingoita ketään niin siinä ei ole mitään pahaa. Ala kirjoittaa vaikka blogia ensialkuun.