Tsau, nyt on tilanne se, että AMK-tutkinto löytyy jo ennestään, ja nyt kiinnoistaisi lukea suht nopeasti maisteriksi ja sen päälle ehkä vielä dippainssiksi.
Ikää on kuitenkin siunaantunut jo 25 vuotta, ja nyt mietinkin miten tulen toimeen uudella paikkakunnalla. Viimeiset pari vuotta ovat olleet sellaista paljon parjattua itsensä etsimistä, mutta nyt olen mielestäni enemmän senkaltainen kuin olisi pitänyt olla silloin muinaisaikoina kun aloitin AMK:n. Nuo ~4 vuotta menivät omalta osaltani eräänlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä, koska olin huonossa kunnossa ja ujo, enkä kehdannut mennä mukaan mihinkään opiskelijatapahtumiin. Verrattuna tuohon olen nyt timmissä tikissä, työskennellyt ulkomailla, matkustellut sekä sivistänyt itseäni vähän kaikilla elämän aloilla.
Minua oikeasti kiinnostaisi opiskelijariennot sun muut, koska tällainen huoleton elämä on minulle vielä ikäänkuni kysymysmerkki (tein kovasti duunia opiskellessanikin, niin ei ollut mitään rentoa silloin). En halua vielä siirtyä työelämään, koska olen sitä koittanut, ja vaikka tulot ja kiintoisa tekeminen ovat toki mukavia, kaipaan sosiaalista elämää joka nyt on kadonnut, koska nohevat ystäväni (eivät ole ihme haihattelijoita kuten minä) ovat kaikki siirtyneet uraputkeen eikä niitä enää missään näe. Onko siis tästä näkökulmasta järkevää olettaa että tutustuu ylipistolla ihmisiin vähän vanhempanakin?
Ikää on kuitenkin siunaantunut jo 25 vuotta, ja nyt mietinkin miten tulen toimeen uudella paikkakunnalla. Viimeiset pari vuotta ovat olleet sellaista paljon parjattua itsensä etsimistä, mutta nyt olen mielestäni enemmän senkaltainen kuin olisi pitänyt olla silloin muinaisaikoina kun aloitin AMK:n. Nuo ~4 vuotta menivät omalta osaltani eräänlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä, koska olin huonossa kunnossa ja ujo, enkä kehdannut mennä mukaan mihinkään opiskelijatapahtumiin. Verrattuna tuohon olen nyt timmissä tikissä, työskennellyt ulkomailla, matkustellut sekä sivistänyt itseäni vähän kaikilla elämän aloilla.
Minua oikeasti kiinnostaisi opiskelijariennot sun muut, koska tällainen huoleton elämä on minulle vielä ikäänkuni kysymysmerkki (tein kovasti duunia opiskellessanikin, niin ei ollut mitään rentoa silloin). En halua vielä siirtyä työelämään, koska olen sitä koittanut, ja vaikka tulot ja kiintoisa tekeminen ovat toki mukavia, kaipaan sosiaalista elämää joka nyt on kadonnut, koska nohevat ystäväni (eivät ole ihme haihattelijoita kuten minä) ovat kaikki siirtyneet uraputkeen eikä niitä enää missään näe. Onko siis tästä näkökulmasta järkevää olettaa että tutustuu ylipistolla ihmisiin vähän vanhempanakin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
25-vuotiaana et ole mitenkään vanha. Moni on samassa tilanteessa kuin sinä etkä erotu mitenkään joukosta tuon ikäisenä, ainakaan ellet itse tee iästäsi jotain ongelmaa. Yliopistosta sinänsä ei ole kokemusta, mutta kyllähän koulu noin yleensä on aika hyvä kanava uusiin ihmisiin tutustuessa.
Voisi luulla että yliopisto opiskelia elämä on iso panopiiri jossa tapaillaan paljon estottomasti vastakkaisen sukupuolen edustajia, Mutta asiapa ei olekkaan näin, tai sitten minua ei ole vain haluttu mukaan. Yksinäistä se on kaikki haluaa valmistua nopeaa ja lukevat kaikkipäivät, poikkeuksena on erillaisia pikku opiskelia ryhmiä joihin jos haluaa liityä siis tosiaan liittyä niin että oikein tutustuu tyyppeihin ja pääsee sisään niin pitäis panostaa niin paljon sosiaalisia taitoja ja että ei sitä normaali ihminen viitsi eikä kerkeä. Yliopistolla kannattaa olla kiinnittämätä huomiota mihinkään, käydä vain harjoituksissa tenteissä ja luennoilla
Nimimekki "syvällisyyden" esittämä kuva ei vastaa omaani. Hänen ensimmäinen lauseensa on kyllä ihan totta; mielikuva "panopiiristä" on varmaan syntynyt osittain amerikkalaisten elokuvien vaikutuksesta.
Mutta kyllä ylioppilaselämää on paljon (ainakin Helsingin yliopistossa, missä opiskelen, parisataa erilaista järjestöä tarjoaa jokaiselle jotakin). Kannattaa vain mennä mukaan esim. oman ainejärjestön tilaisuuksiin, mutta ei niissä tarvitse aamuyöhön asti hillua (vaikka sekin on kokeilemisen arvoista). Tuttavuuksia syntyy niissä nopeasti, paljon nopeammin ja enemmän kuin luentojen ohessa. En pidä itseäni kovin sosiaalisena, enkä opiskelun aloittaessani ajatellut osallistua mihinkään järjestötoimintaan. Menin kuitenkin ainejärjestön juhliin yms. ja melkein vahingossa huomasin puolen vuoden kuluttua olevani järjestön hallituksen jäsen.
Monet luulevat että juhlijat ovat niitä, joite opiskelu ei innosta ja parhaat opiskelijat eivät käy juhlissa. Tämä on ihan väärä kuva, monet loistavat opiskelijat juhlivat ja monet innottomat eivät. Eivätkä järjestöt ole vain suosittujen sisäisiä seurapiirejä, vaan tilaa on kyllä kaikenlaisille.
Mitä tulee ikään, niin sillä ei ole mitään väliä. Monet nelikymppisetkin käyvät juhlissa, ei se ole sen kummampaa kuin kaksikymppistenkään kohdalla. Ja 25-vuotias on vielä aivan nuori yliopistomaailmassa!
"kaikki haluaa valmistua nopeaa ja lukevat kaikkipäivät"
Tuosta rohkenen olla hieman eri mieltä. Tai no kaikki ehkä haluavat valmistua nopeasti, mutta useimmilla se nopea valmistuminen jää haluamisen tasolle ja todellisuudessa valmistutaan sitten aika paljon myöhemmin, osa vasta n:n vuoden opiskelijoina. Ja tuostakin olen hieman eri mieltä, että kaikki haluaisivat vain lukea kaikki päivät.
n vuosilaiseksi tulee jos tekee sen virheen että yritää sosiaaliteerata ja yrittää liittyä pikku ryhmiin, ei se kannata, jos ei ole sosiaalisia taitoja tai pääomaa. Fiksu tajuaa omat rajotteensa eikä hukkaa aikaansa asioihin jotka ei kannata. Yliopistosta ei saa helposti ystäviä vai hei-moi tuttuja.
Ei tuolla yliopistossa hirveästi ikää kysellä, enemmänkin mitä vuosikurssia on ja mitä lukee pääaineena jne. Totta kai siellä voi tuntea olonsa hieman vanhaksi kun samaan aikaa opintonsa aloittaa jotkut 18v. juuri lukiosta tulleet ipanat, mutta kyllä yleensä se oma porukka löytyy kunhan jaksaa vähän etsiä. Varsinkin lukuvuoden alussa kannattaa olla aktiivinen ja sosiaalinen, koska silloin on mielestäni paras mahdollisuus tavata mahdollisimman paljon ihmisiä ja löytää se oma jengi. Kyllä se myös myöhemminkin onnistuu, mutta tuollon mielestäni helpoiten. Olen kyllä lukuvuoden edetessäkin löytänyt uusia tuttavuuksia tietenkin.
Opiskelijaelämästä voi tehdä itsellensä hyvinkin kosteaa, mutta monet vähentävät noissa bileissä käymistä kun opinnot edistyvät. Porukoilla alkaa pikku hiljaa olemaan tärkeitä kursseja ja enemmän tekemistä niiden suhteen kuin ennen, moni löytää töitä ja sielunkumppanin, jolloin aika ja kiinnostus baareissa juoksemiseen vähentyy. Myös kokemukset tietyistä tapahtumista vaikuttavat haluaako niihin mennä seuraavalla kerralla.
On myös huomattava että se opiskelijaelämä ei ole pelkkää alkoholin kittausta vaan esimerkiksi omasta ylioppilaskunnasta löytyy muitakin aktiviteetteja joihin ei alkoholi liity esim. urheilu- ja kulttuurityyppiset kerhot ja tapahtumat (saunaillat noiden porukoiden kesken on sitten oma lukunsa). Suosittelen kokeilemaan näitä ryyppäysmenojen ohessa vaihtelun vuoksi.
Pelkästään tapahtumissa käymisen lisäksi suosittelen toimintaan liittymistä, oli se sitten ylioppilaskunnan hallituksessa tai jossakin kerhossa. Se on hyvä tapa löytää ihmisiä joilla on samankaltaisia kiinnostuksen aiheita esim. jääkiekkoa harrastavien kannattaa liittyä yliopiston omaan seuraan, varmana löytyy kavereita. Lisäksi on myös hauskaa olla järjestämässä tapahtumia eikä vain käydä niissä. Sitä kautta oppii arvostamaan muiden tekemisiä.
Tuossapa oli omia ajatuksia asian suhteen. Sekaan vaan! Suosittelen.
Jees, itse 23vuotta, hain just psykologiaa opiskeleen mutta en vielä päässyt. Mietinnässä nyt ens keväälle muu pääaine ja psykan opinnot sivuaineena, järkevää?
Ammatillista koulutusta ei vielä taustalla, moni tuossa puhuu ettei siellä ikää katsota, mut enpä tiedä onko tää paha, et nyt hakemassa sitä tulevaisuuden alaa..
Saako muuten pelkillä sivuaine opinnoilla mahdollisuuden laillistetuksi psykologiksi vai siinä tapauksessa opiskella psykologiaa pääaineena?
Jees, itse 23vuotta, hain just psykologiaa opiskeleen mutta en vielä päässyt. Mietinnässä nyt ens keväälle muu pääaine ja psykan opinnot sivuaineena, järkevää?
Ammatillista koulutusta ei vielä taustalla, moni tuossa puhuu ettei siellä ikää katsota, mut enpä tiedä onko tää paha, et nyt hakemassa sitä tulevaisuuden alaa..
Saako muuten pelkillä sivuaine opinnoilla mahdollisuuden laillistetuksi psykologiksi vai siinä tapauksessa opiskella psykologiaa pääaineena?
Voihan tuota pääainetta vaihtaa yliopiston sisällä (kts. säännöt), jos aloittaa eri pääaineessa kuin missä lopulta haluaisi. Eri asia sitten että kiinnostaako se toinenkin pääaine, eikä sitä ajattele vain väylänä pääaineen vaihtoon.
Samaten, jos se haluamansa pääaine löytyy mistä tahansa yliopistosta ja saa sieltä opiskelupaikan, niin voihan sitä yliopistoihin hakemista jatkaa tulevina vuosina ja yliopistoa vaihtaa ja hyväksilukea sitten jo suoritetut kurssit siinä uudessa yliopistossa, jos siis on jotain haluja tiettyihin yliopistoihin. Ei toisaalta niin väliä missä opiskelee tai missä opintonsa aloittaa.
Ehkä tärkeintä on ettei jäisi lorvimaan kovin pitkäksi aikaa vain koska yrittää just tiettyyn kouluun, vaan on joko työtä tai paikka edes jossain kiinnostavassa koulussa ja pääaineessa, niin pääsee opiskeluihin kiinni. Samaa opetusta niistä kaikista saa päällisin puolin.
Kannattaa yrittää mutta ei odottaa ihmeitä. Oma kokemus on huono mutta monella muulla hyvä. Erot koulujen ja jopa vuosikurssien välillä ovat isoja.
Minulle viisi vuotta nuorempien seura oli liian lapsellista. Ja ryhmässä ei ollut muita vanhempia, tai he eivät ainakaan käyneet missään. Parikymppiset olivat kyllä älykkäitä ja mukaviakin mutta niin mahdottoman mustavalkoisia.
Tuolla taustalla sijoitut luultavasti vuosikurssisi mielenkiintoisimpien joukkoon. Juhlimiseen pitää panostaa heti alussa sillä suosittujen porukka muodostuu todella nopeasti, ja mukaan on vaikea päästä myöhemmin.
Mitä isompaan kaupunkiin haet, sitä paremmat mahdollisuudet ovat antoisaan opiskelijaelämään. Maalla on vähemmän "haihattelijoita" kun kouluun päästään suoraan lukiosta.