Väitän, että introverttisuus ja ekstroverttisuus ovat osa temperamenttia. Kaikki ihmiset voidaan sijoittaa asteikolle 1-100, jossa 1 on ääri-introvertti ja 100 ääriekstrovertti.
Kautta ihmiskunnan historian toistensa seuraan hakeutuvat ekstrovertit ovat muodostaneet suuremman ja vahvemmaan yhteisvoiman kuin introvertit. Sosialisaation yleiset mielipiteet ja käsitykset ovat siis muodostuneet lähinnä ekstroverttien mielipiteiden ja käsitysten mukaan.
Ne, jotka ovat introvertti-ekstrovertti-asteikolla yli viidenkympin, ovat sulautuneet tähän kulttuuriin vailla ongelmia. Ne, jotka ovat asteikolla alle viidenkympin, mutta eivät aivan introverttisyyden ääripäässä, on jo pikkulapsena aivopesty "hanki kaveriporukka tai ole säälittävä luuseri"-käskyyn. Me, joita valtaväestö kutsuu yksinäisiksi hissukoiksi, olemme sitten niitä, joiden luku asteikolla on jokin yksinumeroinen luku ja joihin ekstroverttiaivopesu ei ole tehonnut.
Kuulostaako uskottavalta teorialta?
Kautta ihmiskunnan historian toistensa seuraan hakeutuvat ekstrovertit ovat muodostaneet suuremman ja vahvemmaan yhteisvoiman kuin introvertit. Sosialisaation yleiset mielipiteet ja käsitykset ovat siis muodostuneet lähinnä ekstroverttien mielipiteiden ja käsitysten mukaan.
Ne, jotka ovat introvertti-ekstrovertti-asteikolla yli viidenkympin, ovat sulautuneet tähän kulttuuriin vailla ongelmia. Ne, jotka ovat asteikolla alle viidenkympin, mutta eivät aivan introverttisyyden ääripäässä, on jo pikkulapsena aivopesty "hanki kaveriporukka tai ole säälittävä luuseri"-käskyyn. Me, joita valtaväestö kutsuu yksinäisiksi hissukoiksi, olemme sitten niitä, joiden luku asteikolla on jokin yksinumeroinen luku ja joihin ekstroverttiaivopesu ei ole tehonnut.
Kuulostaako uskottavalta teorialta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta tuo vaikuttaa hyvältä teorialta. Olet pohtinut ja analysoinut tiiviisti, mutta kiitettävästi ja täydellä asialla.
Se on ainakin fakta, että enemmistö on kautta historian kaikilla elämän osa-alueilla jyrännyt vähemmistöjen päältä. Joko hyvistä tai huonoista syistä, hyvin tai huonoin tuloksin.
Mutta edes enemmistö ei oikeasti hyödy siitä mitään (vaikka luuleekin), että yrittämmällä muuttaa introvertteja puheliaiksi tai kiusaamalla itsemurhaan saakka saataisiin parempi ja ihanampi yhteiskunta.
Olen lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot -kirjaa. Sosiaalisilla taidoilla ei ole muuten mitään tekemistä persoonallisuuden kanssa. Esimerkki: hiljaisella ihmisellä voi olla hyvät sosiaaliset taidot (kuuntelee, ottaa muut huomioon) ja puheliaalla ihmisellä voi olla todella huonot (puhuu aina päälle, ei jaksa kuunnella). Ja tietysti hiljaisellakin voi olla huonot ja puheliaalla hyvät, mutta ihmiset ymmärtävät sosiaalisen taidon merkityksen väärin ja siksi arvostavat enemmän puheliaita ihmisiä, koska olettavat heidän omaavan hyvät sosiaaliset taidot puheliaisuutensa vuoksi. En sitten tosin tiedä, että mistä se väärinymmärrys johtuu; ehkäpä juuri siitä, että enemmistö on puheliasta porukkaa?
Ulospäinsuuntautuneisuus on ollut kautta historian arvostuksessa, mutta etenkin nykypäivänä sitä korostetaan jo ihan liikaa. Nykyään arvostetaan rohkeaa ja puheliasta lasta rauhallisuuden ja kiltteyden sijaan. Ei rohkeudessa ja puheliaisuudessa ole vikaa, älkää ymmärtäkö väärin. Väärin on se, että hiljaisempia pidetään viallisena. Eli rohkeuden ja puheliaisuuden arvostuksen johdosta vanhemmat oikeasti vievät introverttilapsia tai ujoja lapsia psykoterapeutin tai psykologin luokse, koska ihmettelevät, että mikä lapsessa on vikana, kun ulosantia ja mielenkiintoa kanssaihmisiä kohtaan ei ole yhtä paljon kuin muilla lapsilla. On se tietysti hyvä, että vanhemmat välittävät lapsesta, mutta jos lapsesta yritetään muovata rohkeaa ja puheliasta sen perusteella, että enemmistö on sellainen, niin siinä mennään pahasti metsään (ja siinä samalla voidaan tuhota lapsen mielenterveys, mikä voi johtaa itsemurhaan, vakavaan masennukseen, paniikkihäiriöihin, sosiaalisten tilanteiden pelkoihin, jne). Hiljaisuus tai omissa oloissa viihtyvyys nähdään vikana ja se näkyy erityisesti siinä, että tällaisia ihmisiä kiusataan paljon niin koulussa kuin työelämässä.
Haluan vielä korostaa, ettei minusta ekstroverttiudessa ole mitään vikaa - vika on ihmisissä ja heidän asenteissaan.
Terveisin,
hiljainen ja ujo introvertti
Täällä maailmassa oman aseman useimmiten ratkaisee käytännössä vain se, kuulutko johonkin lahkokuntaan vai et. Että saat lahkokunnan tietouden
käyttöös tarvitessas, etkä joudu ite opiskelemaan kaikkea omien virheiden
kautta. Katos siinä vaiheessa kun oot yksin oppinut riittävän oppimäärän,
lahkokuntalaiset on menneet sun ohittes jo aikapäiviä sitten lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Lahkokunnista on myös suurta hyötyä jos meinaat jäädä
päähänpotkituksi, lahkolaiset vaan avuksi siinä tilanteessa. Jos on täysin
kykenemätön lahkoutumaan ja joutuu vielä mitä useammilla tavoilla päähän
potkituksi elämänsä alkutaipaleilta lähtien, kyllä semmoinen taitaa antaa
huonot eväät hyvälle elämälle.