Miten semmoinen ihminen joka on päässyt vihdoin eroon parisuhteestaan narsistiin menee elämässään eteenpäin?
Itsestäni tuntuu, että kaikki nyt tapaamani ihmiset ovat jotenkin rikkinäisiä ja siksi mielestäni arveluttavia. Tuntuu ettei täysipäistä vastakkaisen sukupuolen edustajaa ole olemassakaan.
Luulottelen, että vahvana ihmisenä pääsin narskusuhteestani (todella pahasta) eroon ilman itselleni koituneita suurempia henkisiä vammoja. Kuitenkin silmäni näkevät nyt melkein ihmisessä kuin ihmisessä jotain pelottavaa, ei välttämättä narsismia vaan jotain epämääräistä... joka ei herätä luottamusta. Jopa semmoinen ele tms. joka on normaalisti nimenomaan luottamusta herättävää, on nyt mielestäni suorastaan tulenpunainen varoitusmerkki jostain teennäisyydestä ja vaarasta.
Tämä tilanteeni lienee (vai onko?) aivan luonnollista seurausta kovasta kokemuksestani. En siis olekaan päässyt vammoitta... No, en tiettykään, mutta kuitenkin:-)
Netistä löytyy tuhottomasti tietoa siitä miten pitää menetellä päästäkseen narsistista eroon. Mutta mitä on sen jälkeen?
En aio jäädä tuleen makaamaan ja yksinäni kuolemaa odottamaan. Jotain pitäisi nyt osata tehdä elämän normalisoitumisen ja terveen jatkumisen eteen.
Onko elämää narsistin jälkeen ja miten sinne mennään?
Itsestäni tuntuu, että kaikki nyt tapaamani ihmiset ovat jotenkin rikkinäisiä ja siksi mielestäni arveluttavia. Tuntuu ettei täysipäistä vastakkaisen sukupuolen edustajaa ole olemassakaan.
Luulottelen, että vahvana ihmisenä pääsin narskusuhteestani (todella pahasta) eroon ilman itselleni koituneita suurempia henkisiä vammoja. Kuitenkin silmäni näkevät nyt melkein ihmisessä kuin ihmisessä jotain pelottavaa, ei välttämättä narsismia vaan jotain epämääräistä... joka ei herätä luottamusta. Jopa semmoinen ele tms. joka on normaalisti nimenomaan luottamusta herättävää, on nyt mielestäni suorastaan tulenpunainen varoitusmerkki jostain teennäisyydestä ja vaarasta.
Tämä tilanteeni lienee (vai onko?) aivan luonnollista seurausta kovasta kokemuksestani. En siis olekaan päässyt vammoitta... No, en tiettykään, mutta kuitenkin:-)
Netistä löytyy tuhottomasti tietoa siitä miten pitää menetellä päästäkseen narsistista eroon. Mutta mitä on sen jälkeen?
En aio jäädä tuleen makaamaan ja yksinäni kuolemaa odottamaan. Jotain pitäisi nyt osata tehdä elämän normalisoitumisen ja terveen jatkumisen eteen.
Onko elämää narsistin jälkeen ja miten sinne mennään?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Narsistin jälkeen olen oppinut itsekkäämmäksi pakostakin vaikka en olisi halunnut. Se vaan kuuluu tähän kulttuuriin että pitää olla itsekäs ja vetää aina kotiinpäin, pääasia että itse selviytyy, muista viis. Niin että jos se liiallinen kiltteys on kerran pahasta, niin voihan sen suunnata vain itseensä ja läheisiinsä.
Eikö tuo juuri ole jäämistä tuleen makaamaan?
Ei tietenkään, miksi olisi?
Vaikka siten, että kovettaa itsensä muulta maailmalta ja muuttuu narsistin kaltaiseksi.
Ei se minusta tee narsistin kaltaista, vaan on ihan tervettä itsekkyyttä.
Jaa no sitten! Asia OK! Oppia ikä kaikki!
Olet vain muuttunut...
Niin tai ehkä vain lähinnä sopeutunut.
Jatkoa!
Minä olen muuttunut epäluuloiseksi. Perhettä tai ystäviä minulla ei ole. Olen yksin itseni kanssa. Tokihan huolehdin itsestäni, mutta siihen sisältyy myös toive hyvästä uudesta parisuhteesta. Sen tarvitsisin. Toivoisin pääseväni elämässä eteenpäin, mutta en oikein tiedä miten.
Jossain tekstissä sanottiin, että narskun jälkeen voi taas joutua uuden narskun hampaisiin. En oikein tunnista itseäni semmoiseksi tyypiksi, mutta se lause sai minut suorastaan paniikin valtaan.
Elämä on ruvennut pelottamaan. Olen (ollut) positiivinen ja avoin ihminen. Nyt olen jotenkin lukossa.
Narisitin jälkeen tunnen olavani entistä haavoittuvaisemi. tuntuu etten uskalla enään luottaa kehenkään saati ajatella rakastuvani. Minulle narsisti jätti syvät arvet jälkeensä joita nyt yli vuodenkin jälkeen korjailen (yritän ainakin). Voisi sanoa että melkein päivittäin on mielessä kysymyksiä MIKSI hän valitsi minut? MIKSEN huomannut hänessä mitään alkuvaiheessa? MIKSI rakastuin pelkkiin sanoihin? ja isoin kysymys pohdittaa..
Voiko narsistin jälkeen elää normaalia elämää? Siis valtavasti jäi kysymyksiä ja pelkoja jäi jälkeen. Ja narsisti se vain saa jatkaa normaalia elämää unohtaen tekonsa :( sitäkään en ymmärrä.
Ja yksi asia narsisti tosiaankin teki sen mitähän halus...i hän vei elämältäni hymyn, ilon, ystävät, luottamuksen ja sydämeni. Minuun hän jätti vain pelkän ulkokuoren jälkeensä joka ei osaa elää samaa elämää mitä olin ennen häntä. Joka ei uskalla elää ilman häntäkään. Hänhän ohjali elämääni mielinsä määrin.
Surusilmä! Luulisin että olet samassa jamassa kuin minä.
Hymy on hyytynyt, ystävät kadonneet...
Entinen elämäni on vain kaukainen uni. Narskun jälkeen kaikki mennytkin elämä on niin loskaan poljettua, ettei sitä enää itsekään usko olleen koskaan olemassakaan.
On vain se elämä jota elin narskun kanssa. On olemassa vain pahoja ihmisiä ja vieläkin huonompia. Olemme tulleet narsistin kaltaisiksi siinä asiassa.
En todellakaan tiedä mistä voisin vielä löytää hyviä ihmisiä. Luottamus muihin ja myös itseeni on mennyt.
Viekö tämä vuoden vai kaksi... vai menikö koko elämän ilo?
Koitetaan vaan nyt itsepintaisesti muistella elämämme hyviä ja eheitä aikoja. Narskun tekojen jatkuva puntarointi tuskin vie eteenpäin, vaikka näyttää olevan niin että mitä tahansa teenkin, mihin katsonkin, mitä mietinkin on aina narskun pahuus tilanne tilanteelta vanhassa muistissa.
Yritetään! Taustapeilistä näkee vähemmän, kuin edessä olevasta tuulilasista.
Narsisti ei välttämättä heti näytä todellista luonnettaan. Ensin hän esittää kenties mukavaa että ihminen jonka hän on saanut niin myöskin pysyy hänen luonaan.
Tapailin sairaaloisen mustasukkaista narsisti miestä. Hän yritti tuhota minulta kaiken, ystävät, harrastukset ym. Itse kävi vieraissa sen minkä vaan ehti ja aina syytti minua pettämisestään. En saanut edes moikata vastakkaisen sukupuolen edustajia, ei edes ala-asteen aikasia koulukavereita, saatikkapa jutella kuulumisia. Lähetteli minulla panojensa alapään kuvia miten hän on kostanut siitä kun juttelin miespuolisten kavereiden kanssa. Jätin hänet.
Voi jospa joku nyt tulisi ja kertoisi hienon selviytymistarinan. Kertoisi miten pääsi jaloilleen. Kertoisi nykyisyydestään elämää suuremman tarinan. Olisi se hienoa, jos se tarina olisi kaiken kukkuraksi tosi!
No, kuitenkin epäilisin asiaa.
Vainoharhainen olet. Sinulle ei voi ihanaa suhdetta enää tulla kun et osaa luottaa. Kuitenkin ihminen on vasta parasta seuraa kun tuntee että häneen varauksetta luotetaan ja rakastetaan.
Tulevat suhteet ovat pilalla jo ennen alkuaan jos et saa ajatteluasi normaaliksi
Niin oli narskukin parasta seuraa, kun häneen varauksetta luotin ja rakastamasta päästyänikin vielä rakastin.
Itse erosin narskusta 3 kuukautta sitten. Olin suunnitellut lähtöäni pitkään. Sitten alkoi taas vaikea kausi ja tilanne oli niin räjähdysaltis, että en halunnut jäädä seuraamaan raivoa, joka saattaa alkaessaan kestää useita päiviä. Hain apua ammattilaisilta ja sukulaisilta. Asunto järjestyi nopeasti. Lähtöni jälkeen en ole puolisoani tavannut kahdestaan ja en ole päästänyt asuntooni, koska narskun kanssa ei voi olla ystävä. Avioeron ja joidenkin käytännön juttujen jälkeen aijon hiivuttaa yhteydenpidon täysin ja tarvittaessa muutan paikkakuntaa tai haen lähetysmikieltoa. Narskusta toipuminen vie aikaa ja minä en edes jaksa suunnitella uutta suhdetta. Sitten kun se aika on tulen kiinnittämään huomiota siihen miten toinen suhtautuu muihin ihmisiin. Haluan, että jos löydän uuden kumppanin hän on toisia kohtaan empaattinen ja auttavainen ja ei koko ajan korosta ja kehu itseään. Nyt aijon keskittyä kuitenkin oman itsetunnon kohottamiseen. Tällä hetkellä nautin todella elämästäni. Olen onnekas koska olen saanut ylläpidettyä joitakin ystävyyssuhteita, joka johtuu pitkälti työstäni. Olen saanut myös uuden hyvän lenkki jne kaverin. Minulla on paljon harrastuksiin ja matkailuun liittyviä suunnitelmia. Olen saanut ilon elämääni.
"Jotain pitäisi nyt osata tehdä elämän normalisoitumisen ja terveen jatkumisen eteen."
Juuri niin. Alkamalla elää sitä normaalia elämää. Sitä tavanomaista elämää, mitä se nyt pitääkin sisällään, mitä se oli ennen kaiken muuksi muuttavaa narsistisuhdetta.
Sinulla on jo tietoa narstisuudesta. Tiedät ettei kaikki ihmiset ole kaltoinkohtelijoita, vaikka narsistisia piirteitä omaisivatkin. Tapaamistasi ihmisistä hyvin pienellä todennäköisyydellä on hinkua hyötyä sinusta kaltoinkohtelevalla tavalla.
Opettele tunnistamaan itsesi; pelkosi ja toiveesi. Miksi et luota ihmisiin? Mitä haluat vastaanottaa elämältä? Mitä tulet antamaan itsellesi ja muille ihmisille?
Suhteiden aika ei ole vielä. Mikäli et luota ihmisiin, tulet ryssimään mahdollisesti hyvän suhteen juuri epäluuloisuudellasi. Mitä itse ajattelit, jos kumppaniehdokkaasi koko ajan epäili sinua jostain?
Hankkiudu puuhastelemaan mielekkäitä asioita. Keskustele ihmisten kanssa. Älä lyö siltoja kiinni menneisyyteesi, vaan herätä henkiin ne ystävät, asiat ja jutut joissa olit mukana ennen. Tulet huomaamaan, että ne lisäävät turvallisuudentunnettasi. Eivätkä toiset ole sinua hylänneet, vaikka itse olisit heidät hetkeksi hylännyt. Ole rehellinen. Ihmiset yleensä ymmärtävät, kun on avoin omia virheitään ja heikkouksia kohtaan.
Tärkein asia: etsi nauru takaisin sydämeesi. Se hymy, mikä kasvojasi on joskus valaissut. Se auttaa pitkälti. Älä katso taaksesi. Elä päivä kerrallaan ja nauti jokaisesta henkäyksestä ja hyvästä asiasta mitä sinulla on jäljellä.
Hyvää uutta elämää :)
Tässäpä on hyvät ohjeet selvitymiseen, olipa ihminen nyt narsisti tai muuten vain vaikea luonne. Tärkeintä on etsiä onnellisuus itsestänsä eikä koskaan toisesta, koska silloin vain roikkuu tai on roikkuvinaan jonkun toisen onnessa tai oikeastaan ehkä sellaisessa kuvitelmaonnessa, jonka on omien korvien väliin illusioinut. Se, että pystyy olemaan rehellinen itselleen ja siten myös valinnoilleen, on äärimmäisen vaikeaa, koska on aina niin helppoa nähdä syitä ja ongelmia siinä toisessa.
Kiitos, elisakettu!
Minä yritän.