Mikä on ero näissä HR,Najad,X-pursissa jne. verrattuna näihin pursiin kuten Jeanneau,beneteau,bavaria jne. muu kuin hinta?Ovatko erot dramaattisia vai pieniä?Hinta on ainakin noilla "laatupursilla" monesti jopa kaksin tai kolmen kertainen.
Esimerkiksi Jeanneau 379 hinta on 144 000e kun taas XC-38 hinta on 360 000 uutena.Molemmat ovat suurin piirtein saman kokoisia.
Esimerkiksi Jeanneau 379 hinta on 144 000e kun taas XC-38 hinta on 360 000 uutena.Molemmat ovat suurin piirtein saman kokoisia.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Mitä eroa on Toyota Corollalla
http://www.nettiauto.com/toyota/corolla/4831756
ja Mercedes Benz C-mallilla
http://www.nettiauto.com/mercedes-benz/c/4816007
Molemmat ovat saman ikäisiä ja uuden veroisia!
Miksi yhdellä Mercedeksellä saa kaksi Toyota Corollaa?!?!
Auttoiko tämä yhtään?
Ei auta kauheasti. Mersun ja Tojotan hintaero on n. 25 000 euroa, eli kutakuinkin keskivertopalkansaajan nettovuosiansio. XC:n hankintaan tarvitaan lisärahaa melkein kymmenen kertaa enemmän kuin vertailuveneeseen.
Siis keskivertopalkansaajan vuosiansiona.
Saattaapi olla hieman huono vertaus. Toyota on laadukkaampi, kuin mersu vikatilastojen suhteen, (tosin tämä on vain osa laatua). X-veneet taas todennäköisesti aiheuttavat vähemmän reklamaatioita, kuin Jeanneaut.
X-myös hoitaa reklamaatiot paremmin eli korjaa mutisematta virheensä.
Toyotan hinta putoaa vähemmän suhteessa Mersuun ja veneiden kohdalla voisin väittää, että ns. laatuvene pitää hintansa paremmin. Toyota myös hoitaa reklamaatiot paremmin, kuin mersu/muut saksalaismerkit.
Nämä nyt ihan tilastojen valossa eli ajan kyllä itse mielummin Mersulla kuin Toyotalla. Kuitenkin jos haluan statuksen ja parempien ajo-ominaisuuksien sijasta edullisia, huolettomia kilometreja, niin valinta olisi ehdottomasti Toyota.
Kaiken lisäksi Toyota saa autoistaan katetta noin 700€/auto ja MB noin 4000€/auto. Eli mersun ostaessasi maksat pelkästään tehtaan katteena 5-kertaisen summan, (toki keskiverto MB on keskivertoa Tojoa 2xkalliimpi eli %-katetta on vain noin 2,5 kertaa enemmän). Lieneekö X:n kohdalla sama (en ole koskaan nähnyt tilastoa venevalmistajien katteista).
Noiden kahden veneen kohdalla lienee kuitenkin tosiasia se, että Jeanneaun kohdalla saanee hieman enemmän vastinetta rahalle eli kate / vene on X-veneiden kohdalla moninkertainen.Älkää Mersu- / Toyotamiehet ottako herneitä nenään. Tämä oli puhdasta tilastoa ja siihen liittyvää spekulaatiota.
Hyvää purjehduskesää kaikille vene- tai automerkistä riippumatta!
Mihin perustat väitteesi, että X hoitaa paremmin reklamaatiot kuin Jeanneau?
Mihin perustat väitteesi, että mersu hoitaa reklamaatiot paremmin kuin tojo?
Olen ostanut käytetyn mesen Saksasta. Autossa oli tehtaan takuu vielä voimassa ja se maksoi mukisematta yhden sähkölaitteen vian. Samaten olen saanut määräaikaishuollon yhteydessä tehtaan järjestämän ylimääräisen komponentin vaihdon takuun jälkeen ilman ongelmia. Tojosta ei ole kokemuksia.
Erot ovat samaa luokkaa kun Fiatilla ja Ferrarilla. Molemmilla pääsee pisteestä A pisteeseen B. On oma valinta mihin elämässä haluaa panostaa.
Paitsi että Ferraria joutuu huoltamaan tiheämmin. Samaa italialaista paskaa. Buahahahahaaa.
Suomalaisessa liikenteessä, jonoineen ja nopeusrajoituksineen, ovat Fiat ja Ferrari perillä yhtaikaa.
Olen itseasiassa miettinyt ihan samaa; olen pohdiskeluissani päätynyt siihen, että kalliimmat veneet ovat vankkatekoisempia, materiaalit laadukkaampia ja ylipäätään parempia. Näin saattaa jopa ollakin, koska tupla- tai triplahintaa ei varmaan selitä pelkkä merkki ja/tai maine.
Mutta suurempi kysymys onkin, että jos otamme esim 85% suomalaisista purjehtijoista, niin vaikka he ostaisivatkin ns laatuveneen, pääsevätkö he ikinä itse käytännössä totetamaan, että nyt tuli sille (halvempaan veneeseen nähden) 120 000 euron lisäkululle vastinetta. Ehkä 15% veneilijöistä voikin olla niitä, jotka tosissaan vaativat ja tarvitsevat veneeltään "kunnon laatua" tai kestävyyttä/muuta hyvyyttä, mutta luulisin että keskivertopurjehtijalle on hyvin harvassa ne kerrat kun sijoitettu rahamäärä näkyy tai tuntuu jossakin. Toisaalta olisikohan tässä syy miksi niitä bavarioita/yms näkyy niin paljon ;-).
Minulla itselläni on tällainen laatupursi (joskaan nyt ei uusi). Se on 15 vuotta vahna, ja se oli esim bavarioihin nähden aika kallis. Samalla hinnalla saisin nyt samankokoisen bavarian joka on vain muutaman vuoden vanha tai sitten 20 vuottava vanhan puolella nykyisen hinnasta. Monta kertaa olen miettinyt juuri tätä, että on tietysti hyvä että minulla on laatuvene, mutta mistä tiedän (varsinkaan kun en ole Bavarialla purjehtinut) että oli fiksua ostaa tämä eikä halvemmalla bavariaa...olen tietysti veneeseeni tyytyväinen, mutta tiedä sitten kuinka paljon olen nauttinut siitä veneen hyvyydestä..
Niin...ja samassa saunassa sitä sitten istutaan...huolimatta vaikka olis uusi Najad tai vuoden 79 Murena...
Se on aika hyvä kysymys että onko se yhden "laatuveneen" hyöty sitten 2-3 kertainen verrattuna vaikka jos hankkisi normi veneen.Luulen että suuremmalle osaa purjehtijoista se ei tuo huomattavaa lisäarvoa se onko ns. laatuvene vai normi vene,ei ainakaan 2-3 kertaista.Ehkä siinä tapauksessa jos purjehtii valtamerillä kuukaisia pitkiä retkiä ja omistaa sille huomattavan osan elämästään niin miksei sitten tai jos on kovat tulot ja omaisuus niin ettei rahalla ole älytöntä merkitystä.Silti uskon että ns. normaalipurjehtija ei kuitenkaan näe huomattavaa lisäarvoa onko ns. laatuvene vai esim. Jeanneau.
Kysehän on puhtaasti varakkuuden esittelystä. Jos keskiluokalla olisi varaa "premium" luokan veneisiin/autoihin niin niiden hintaa nostataan riittävästi että ei moista ilmiötä tapahdu. Asiallahan ei ole mitään tekemistä laadun kanssa.
Erot on oikeasti detalja joiden arvoa ylikorostetaan vaikka niiden kustannusvaikutus on marginaalinen.
Autopuolellahan oli ongelma kun alemmalle keskiluokalle kohdistetun Skodan laatu alkoi olla parempi kuin volkkarin niin tietoisesti heikennettiin Skodan laatua ettei keskiluokkainen ostajakunta vaihda laadun perässä halvempaan.
Kyse oli aivan marginaalisista asioista kuten äänieristyksestä. Halvimpaankin autoon voitaisiin tehdä halvalla erinoimainen äänieristys mutta sitä ei oikeasti haluta tehdä.
Noin yksisilmäisesti voi kirjoittaa vain sellaisen "normaalin veneen" omistaja, tai henkilö, joka luulee käsittävänsä tuotantokustannuksia tietämättä mitään aiheesta. Silloinhan ne marjat on happamia ja marjapensaan omistaja omistaa sen vain näyttämisen halusta. Huomattakoon, että minä en omista "laatuvenettä", siihen ei varat riittäisi.
En tosin omista sitä "normaalia venettäkään", vaan sanoisiko sitten "epänormaalin". Kun rakenne on tavallisesta poikkeava ja lähinnä one-off -mallia, saa normaalin hinnalla jopa sitä nurkan taakse ulottuvaa laatua. Mutta sen laadun ylläpitokin maksaa. Päivitettävää varustusta on paljon enemmän kuin normaaliveneessä ja kaikki on numeroa isompaa ja kalliimpaa, vaikka olisi samat valmistajat kuin normaaliveneen härpäkkeissä. Niiden detaljien kustannusvaikutus on kaikkea muuta kuin marginaalinen. Asia erikseen on sitten se sisustuksen näyttävyys.
Vastaavien laatuveneiden ja normiveneiden runkojen painoissa ei ole oleellisia eroja. Raaka-aineet ovat samoja, joten materiaalikustannukset eivät selitä hintaeroa alkuunkaan, jos jätetään pois ne todella eksoottiset hiilikuiturungot ja -mastot. Voisitko antaa esimerkkejä 35-40 jalkaisten laatuveneiden isommista ja kalliimmista härpäkkeistä, joita ei normiveneistä löydy, niin voitaisiin arvioida niiden kustannusvaikutuksia ja onko niiden ylläpidossa jotain erityisen hintavaa. Aloita vaikka tuosta XC 38:sta.
Painon tekeminen on halpaa, keveys maksaa. Siis nimenomaan rungon ja kannen osalta, kokonaispainohan ei sitä kerro. Mutta mikä on se verrokki?
Suomessa sosialistisessa markkinataloidessa eläneet eivät voi ymmärtää että euroopassa on tärkeää osoittaa taloudellinen status. Sen takia on luotu eri tasoille tuotteita joihin on varaa vain varallistuutensa mukaan.
Suomessahan varakkuutta tulee piilotella ja on harhainen kuvitelma että jokin HR on oikeasti ylivertaisen laadukas. Kyse on vain tuotemerkin ympärille rakennetusta hypestä.
Puhelin puolellahan tämä on ollut oikein kouluesimerkki siitä miten suomalaiset ei ymmärrä markkinoita. Kaikki Applen tuotteet on tarkoituksellisesti hinnoiteltu niin että niihin on varaa vain ylemmän keskiluokan kakaroilla. 600 euroa puhelimesta, joka on kasattu Kiinassa.
Tuote johon ei ole varaa on paljon kiihoittavampi kuin sellain johon on varaa.
Kyllä kevyt on kallista, mutta keveys ei ole kovinkaan monen laatuveneen ominaisuus. Ei ole X, FG, Arcona ole keveitä puhumattakaan HR ja Najadista, jotka ovat todella painavia (runsaasti ylipainoisia myös esitetietoihinkin nähden).
Nykyiset FinnFlyerit ovat yksi harvoista kevyistä laatuveneistä. Niiden runkorakenne on poikkeuksellisen kevyt, mutta kyllä sisustuksessakin näkyy keveys verratuna moneen muuhun C/R-veneeseen. Myös Baltic on kevyt,mutta Swanit eivät perinteisesti ole.
Raaka-aineissa on suuriakin eroja, mutta eivät suinkaan kaikki laatuveneet ole tehty parhaista raaka-aineista. Monessa laatuveneessä koko runko on tehty pintakerrosta lukuunottamatta ortoftaalihartsista, joka on kaikista halvinta ja ominaisuuksiltaan ylivoimaisesti huonointa "kuraa". Sama pätee kuituvalintoihinkin. Moni laatuvene on pääosin katkokuitua. FinnFlyerin ja vastaavien keveä ja kuitenkin luja runko perustuu vähintään isoftaalihartsiin (mielummin vinyyliesteri tai jopa epoksi) sekä lähes pelkästään suunnattuihin kuituihin sekä alipainemenetelmän käyttöön. Laadukas kuitu hartsi on kilohinnaltaan moninkertaista, mutta toki sitä kuluukin vähemmän, varsinkin kerrosrakenteen yhteydessä.
Purjehdusheloituksessa ei yleensä ole juuri eroa laatuveneiden ja "muiden" välillä. Enemmänkin eroa tulee C/R- ja matkaveneiden välillä. Esimerkiksi First-sarja on yksi parhaiten heloitettuja, mutta ei kai sitä laatuveneeksi lueta. Monessa laatuveneessä joutuu maksamaan lisähintaa saadakseen yhtä isot vinssit ja yhtä kattavan heloituksen kuin Firsteissä on vakiona.
HR:ien ja Najadien sisustus vie tuhottomasti työtunteja ja maksaa. Onhan niissä muutenkin tiettyä jämäkkyyttä ja vähemmän kompromisseja. Aika paljon niiden hinnasta tulee työn määrästä ja ruotsalaisesta palkkatasosta. Jos niiden hinta olisi pelkkää brändiä, veistämöt varmaan olisivat suurine katteineen hyvin tuottoisia.
Hanse tekee runkoja epoksihartsista, mutta se ei nosta hintaa kuitenkaan pilviin, joku tonni taitaa mennä lisää. Ranskalaiset veneet tarjoavat kohtalaista lähtökohtaa pohdinnalle, kun mietitään, mitä varustusten ero vaikuttaa hintaan. Nehän ovat tehneet useita mallisarjoja siten, että runko on sama, mutta rikiä, kansivarustusta ja kannen rakennetta varioidaan eri kohderyhmille. Hintaerot eivät kuitenkaan ole satojatuhansia euroja, hyvä jos kymmeniäkään.
Tv:n joltakin kanavalta on osunut silmään sarja "Unelmatehtaat" tai jotain sinne päin. Siinä esitellään mm. eri loistoautojen valmistusta. Sitä katsellessa voi ihmetellä lisää, miksi jotkut veneet maksavat niin paljon, Auto on tekniikaltaan ja rakenteeltaan huomattavasti monimutkaisempi, mutta sivistysmaissa, joissa ei autoilijoita rangaista ylettömillä lisäveroilla, saisi tuon XC:n hinnalla usemmankin messevän pelin kotipihaan. Vene on vain isokokoisempi, mutta suurimmaksi osaksi bulkkimassaa ja tyhjää tilaa.
Toisaalta sarjan perusteella ei loistoautojen ja massa-autojenkaan valmistuksessa ole mainittavampia eroja. Suurin lisäkäsityö liittyy johonkin maalipinnan viimeistelyyn ja sisustuksen nahkasomisteiden ompeluun. Loistoautojen selkein ero perusnissaniin on hyvä suorituskyky koosta riippumatta, eli voimakas moottori. Niitä kootaan käsityönä, mutta vastaavaa tehdään myös bulkkilaitoksissa. Toisaalta mm. japanilaiset ja jenkitkin ovat näyttäneet, että suorituskykyä saa vähemmälläkin rahala. Laatuveneessä hyrrää kuitenkin pilssissä sama perusdieseli kuin naapurijampan kaivinkoneessa ja riki ja purjeet ovat samanlaiset kuin kotilaiturin bavariassa. Jos ei ole, ei niin hirveästi maksa parannella, ei ainakaan satojatuhansia.
Autoissa tuotantokustannusten ero näkyy tietysti selvimmin lopputuotteenkin hinnassa. Jos tuotanto on massiivista, voidaan sitä varten tehdä yhä pitemmälle menevää automaatiota ja harrastaa yhteistyötä eri valmistajien kanssa konsernin sisällä. Mielestäni tässä on homman ydin myös venepuolella. Vene on tehty perinteisesti käsityönä ja siinä on ollut oikeasti iso homma. Ammattimiehen vuoden työ ja hinta sen mukainen. Tästä on jäänyt sellainen perinne, että veneestä "saa" pyytää kovan hinnan ja se on toiminut niin kauan, kuin sitä maksamaan kykeneviä ja suostuvia on riittänyt. Samasta asiasta kertoo myös se, että venevalmistajien mukaan on kannattavinta tehdä suuria veneitä.
Suuret valmistajat ovat kuitenkin pystyneet kehittämään tuotettaan ja tuotantoaan siihen suuntaan, että hintataso on veneen kokoon ja ominaisuuksiin verrattuna kääntynyt laskuun, johon taas kaikki pienemmät valmistajat eivät ole pystyneet vastaamaan. Ehkä markkinatkin ovat laajentuneet yleisen vaurastumisen myötä. Tekohengitystä on annettu siirtämällä valmistusta paikkoihin, joissa työvoimakustannuksista voidaan säästää. Jäljelle jää vielä yrittää pitää yllä sellaista mainetta, joka "oikeuttaa" lisähinnan pyytämiseen. Sille pitäisi kuitenkin löytyä myös substanssia, eli pystyä vakuuttamaan mahdollista ostajaa, että lisähinnalle on perusteita. Mitä konkreettisempaa, sen parempi. Tällä hetkellä sellaista on vaikea löytää, ainakaan sellaista, että aloitteleva veneilijä, jolla ei ole historiallista mielipidepainolastia vaikkapa skandiveneiden ylivertaisuudesta, sen nielisi. Isompi skuuttivinssi tai pari dorade-venttiiliä katolla eivät vielä vakuuta, jos emännälle löytyy kannen alta iso jääkaappi, suihku ja lämmin vesi sekä söpö viinikaappi ja rahaa jää vielä satatuhatta euroa vinssien upgradeeraukseen ja venttiilien asentamiseen. H-R:n sotku (oli todellisuus sitten mitä tahansa) ja lisääntyvät hyvät kokemukset vuokraveneistä, jopa katamaraaneista, muokkaavat ainakin tulevien veneilijöiden mielipiteitä siihen suuntaan, että meidän vesillämme voi veneillä mukavasti ja turvallisesti vaikka ei Swaniin oliskaan varaa.
Ei pidä paikkaansa. Päinvastoin statusta ilmaisevat veneet ovat Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä paljon yleisempiä kuin esimerkiksi täällä Hollannissa. Täällä tyypillinen purjevene on 35--40-jalkainen teräs/alumiinivene tai vastaavankokoinen Bavaria. Isoja muskelimoottoriveneitä ei ole käytännössä lainkaan. Luultavasti veneiden kokoa ylipäätään rajaa mahtuminen satamiin. 40-jalkaisia paatteja saa vielä näppärästi viisikin rinnakkain, mutta suurempien kanssa alkaisi olla hankalaa. Tukkisivat sisäänajot jne.
Halpavene = Halvempi kuin oma
Laatuvene = Oman hintaluokan vene
Yliarvostettu = Kalliimpi kuin oma vene
Varusteet eivät selitä brändiveneiden ja massatuotteiden välisiä hintaeroja. Listahinnat ovat lähes ilman varusteita. Pikemminkin massaveneiden varustelu voi olla parempi. Purjeet, septi, jääkapin kompressori, kiinnitysköydet jne voivat sisältyä ja varusteet myydään edullisempina paketteina. Jos esimerkiksi Arcona tehdään Virossa samalla menetelmällä kuin esim. Dufour tai First Ranskassa niin hintaeroa voi tosiaan pähkäillä. Tuotantokustannukset Virossa ovat halvemmat, materiaalit karkeasti saman hintaiset ja heloitus/ varusteet tuontitavaraa samoista lähteistä. Kyllä kai osa hinnasta selittyy luodun brändin perusteella. Mutta peruskysymys on ongelmallinen. Mistä tunnistaa "laatuveneen"?
Kun muutkin on heittäneet mutua, niin tässä lisää:
- Laatuveneet tehdään käsin laminoimalla, työ maksaa. Halpisveneet tehdään ruiskulaminoimalla.
-Tästä seuraa mm. se, että laautuvene on jäykempi. Halpisveneessä ei voi oikein edes nukkua sen ollessa kulussa, kun kaikki paikat elää niin että joka paikka natisee. Vielä kalliimmissa laatuveneissä on lisäjäykisteenä teräspalkisto, kuten X-veneissä ja Arconassa.
-Halpisveneen saa vaan sellasena kun sen tehdas on tehnyt. Laatuveneissä on suurempi mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin.
-Laatuveneet on tarkemmin kategorisoituja. Ne tehdään tiettyyn tarkoitukseen ja kompromiseja tehdään siksi vähemmän. Halpisveneet koittaa miellyttää laajempaa ostajakuntaa, siksi kompromisseja tehdään enemmän.
Tässä vähän alkuun keskustelunaiheita...
Käsin laminoinnilla syntyy oikeasti huonompaa jälkeä kuin ruskulaminoinnilla. Ota pikkusen selvää ennen kuin heität joutavanpäiväsiä väitteitä
Ruiskulaminoimalla ei taideta tehdä yhtäkään "halpista" enää. Moni 80-luvun halpis on ruiskulaminoitu ja nykyään jopa laatuveneenä pidetty. Esimerkkinä vaikkapa Comfortina ja useat Albin-mallit.
HR taitaa olla yksi ainoita, joka enää käyttää ruiskulaminointia purjevenepuolella. Moottoriveneissä ruiskulaminointia käytetään laajalti.
Suosittelisin samaa sinulle! Kyse lähinnä huolellisuudesta, eikä niinkään menetelmästä. Itse purjehtisin mielummin huolellisesti käsinlaminoidulla.
Tää onkin yksi kummajaisuuksia. Usein tosiaan puhutaan Comfortinoista tms. laatuveneinä, vaikka halpiksien esi-isiä ovat. Siihen aikaan vaikkapa Linjetit olivat aivan toisella tavalla tehtyjä. Ja Linjettienkin rungot ruiskulaminoitiin alihankkijalla...
Teräspalkisto ei paljoa maksa. Sen idea on siinä, että saadaan jäykempi kehikko rikin voimia vastustamaan kuin lasikuidusta ilman että täytyy kehitellä monimutkaisempia ja paksumpia rakenteita. Sitä voisi pitää jopa kustannussäästöyrityksenä Oikeastaan voisi vielä heittää epäilystä siitä, kun ovat päätyneet ratkaisuun, jossa piilotetaan kuidun siään potentiaalisesti korrosioaltista materiaalia, jonka pitäisi olla rakenteellisesti tärkeässä asemassa, mutta hyvinhän ne ovat tainneet kestää
Eipä ole erityisiä eroja räätälöinnissä, jos verrataan joitakin X:ä tai Arconoita tai HR:ä esim. Hanseen. vai pidetäänkö noita kaikkia laatuveneinä?
Miten eri tavalla XC38 on kategorisoitu eri lokeroon kuin vaikkapa esimerkissä ollut Jeanneau? Muuten kuin eri hintaluokkaan? Mitä kompromissejä siinä on tehty vähemmän? Vai tuliko teksti mainosmiehen puppugeneraattorista?
Ruiskulaminoinnilla suihkitaan lyhyttä kuitupätkää satunnaisessa suunnassa miten sattuu, periaatteella että kyllä se varmaan täyttää tuonkin kolon. Parhaimmillaan käsinlaminointi on sitä, että hallitusti laitetaan pitkiä suunnattuja kuitumattoja haluttuihin suuntiin. Kummallakohan tavalla saadaan optimaalinen rakenne lujuus-painosuhteeltaan?
Toki pätkämatosta väännetty käsinlaminointi vastaa pahimmillaan samaa tasoa kuin ruiskulaminointikin.
Niin, nämä mutu:t pitävät varmasti paikkansa. On varmasti totta että laatuvene on jäykempi, ei natise, siellä on parempi nukkua ja sen saa vain sellaisena kuin tehdas on tehnyt. Mutta missä menevät rajat näiden asioiden suhteen tavallisen kesäloma- ja retkipurjehtijan näkökulmasta? Tai kysymys aseteltuna toisella tavalla; onko nukkumiseni tuossa Jeanneau:ssa 360 000 - 144 000 = 216 000 euron verran parempaa? Voi myös kysyä, että olenko valmis hyväksymään ei-laatuveneessä tehtyjä kompromisseja jos säästän siinä tuon 216 000 euroa.
No, epäilemättä tällaiset kysymykset juuri ovat johtaneet noiden sarjatuotantoveneiden suosioon. Hinta tuntuu oelvan laatuveneisiin nähden niin alhainen että, jos puhtaan muutaman vuoden vanhemmista veneistä, on houkuttelevamaa ostaa ensin kokeeksi halpisvene; js se osoittautuukin ihan huonoksi niin rahojen menetys ei ole kovin suuri ja on todennäköisesti vielä mahdollisuus ostaa laatuvene...
" HR taitaa olla yksi ainoita, joka enää käyttää ruiskulaminointia purjevenepuolella "
Kun tehdään yhtä vahvaa, tarvitaan ruiskulaminointia paksummalti, mikä merkitsee että siitä tulee jäykempi kuin paremmin tehdystä umpilaminaatista.
Hartsinkulutus on sitten tosi suurta paksuudesta johtuen, senkö takia HR on niin kallis vene ?
" Moottoriveneissä ruiskulaminointia käytetään laajalti. "
Miksi ?
Eikö suuri hartsin kulutus nosta hintaa niissäkin ?
Vai onko työ kulujen säästö todellakin niin tärkeää veistämön kustannuksissa, vaikka veneitä voidaan tehdä halvemmankin työn hinnan maissa ?
Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen miettinyt myös asiaa eri näkökulmista ja veneen valintaa on vahvasti ohjannut myös käytettävissä oleva budjetti. Omassa tapauksessani noin 30.000. Pitkällisen harkinnan jälkeen olen päätynyt hieman yli 30 vuotta vanhaan hyvin tehtyyn umpilaminaattipurteen, joka on olennaisilta osin päivitetty (kone, purjeet, heloitukset, verhoilut).
Samalla summalla olisi saanut uudemman ja heppoisemmin rakennetun veneen. Itse arvostan kuitenkin konstailematonta rakennetta ja helppoa huollettavuutta sekä korjattavuutta. Sisätilat ovat toisarvoinen asia, tärkeintä kestävien rakenteiden lisäksi johdonmukaiset ja konstailemattomat purjehdusominaisuudet.
Aika paljon on mutu ajatuksia. Harva tuntuu omistavan todella laatuveneen. Ja ne jotka omistavat esim. Najadin, ei tarvitse tällä palstalla puolustella. Laatuveneen tunnistaa heti, merkistä välittämättä. Jos itsellä olisi esim. 400 000 e käytettävissä veneeseen, ostaisin ns. laatuveneen tottakai.
Siis mistä tunnistat laatuveneen "heti". Najad meni nurin eli ei hinta ja laatu ollut oikeassa suhteessa vaan joko laaduton tai liian kallis.
Keveys maksaa ilman muuta kun katsoo esim 40-jalkaisia Pogo , Arschambault , Akilar jne.
Liian kallis köyhälle... Lama iskee kaikkiin luokkiin. NordWest osti veistämön mutta arvelisin ettei tällä hetkellä ole millään valmistajalla jonoa yli 400k€ veneiden ostajista.
Toi paino / hinta vertailu on melko tyhmää kun toiset on hyvin varusteltuja matkaveneitä
isoilla tankeilla ja kölipainolla.
Kilpaveneeiden kölit ei paina puoltakaan.
XC:n laaduusta voi olla monta mieltä, mutta perus X-veneet ei koskaan ole ollut laadukkasti rakenneltuja.
Najadia varmasti pidetään laatuveneenä, mutta aikamoisia laatuongelmia silläkin on ollut ja ei kaikki ratkaisut suinkaan täytä kovia laatukriteereitä. Esimerkkinä vaikkapa epoksirungon päällä polyesteri gelcoat, joka ei pysy kunnolla kiinni.
Ite käyttäisin puolet johonkin järkevämpään ja ostaisin sen
379 Jeanneaun hyvillä varusteilla.
Toinen esimerkki Najadin "korkeasta" laadusta on veneen läpivientiventtiilit. Ainakin kevään messuveneessä olivat ihan samaa bulkkikamaa kuin messujen halvemmissakin veneissä, merivedessä syöpyvää messinkiä eikä pronssia.
Blakesin läpivientejä en huomannut yhdessäkään veneessä, Nauticatissa en käynyt.
hinta ei ole kallis, jos on rahaa. Eli ei ole väliä mitä jokin maksaa. Täällä ruikuttavat ne 99,5% tavikset, joille laatuvene on utopiaa loppuelämän.
Laitaa perusteluja: minkä takia "laatuveneen", tottakai"?
En kyllä koskisi tikullakaan sellaiseen...
Järjetön vertailu.. mutta laitapa ne vierekkäin niin sokeakin huomaa mistä kolmin/nelinkertainen hintaero johtuu.
20v vanha skandikin on loisteilias verrattuna uuteen tai vuoden vanhaan halpikseen.
Tuli juuri todettua kun oltiin Jenneaun vieressä.
Smör smör, ottipa se koville kun oli uusi vene rinnalla. Ennen vanhoja skadeja omistaneena ja nyt ranskalainen alla,täytyy sanoa, että en 20v vanhaa konstruktiota kaipaile. Monesti kyllä vanhojen "arvoveneiden" omistajat pitävät huolta paateistaan paremmin ja sen kyllä huomaa.
Laatua on monenlaista. runkorakenne, koneistus, varusteet, sisustus ja kansiratkaisut sekä masto ja heloitus.
On laadukkaasti suunniteltua, laadukkaasti tehtyä ja laadukkaasti myytyä merkkiä.
Näille on vaan ostajia aika vähän, koska hinta nousee pilviin.
Sitten on veneitä, joita on tehty ostajan näkökulmasta. Joissa em. asioista on tehty enemmän tai vähemmän kompromisseja, jotta vene soveltuu mahdollisimman monen kukkarolle. Itsellä on tällainen paremmin kukkarolle sopiva saksalainen ja tyytyväinen siihen.
Yhdelle laadunparannukselle löytyy hintahaarukka. Akilaria 40 epoksiversio on n.60000€ eli 20% kalliimpi. Vai onko joku eri mieltä, etteikö epoksi olisi parempi hartsi?. Miten on metallikehikot takilan ja kölin kuormien jakamisessa. Metalli ja muovi ovat ilmeisesti kovin erilaisia joustamaan esimerkiksi karille ajettaessa puhumattakaan korrosioriskistä. Onko tietoa ongelmista ja olisiko hiilikuitukehikko metallista parempi jos laatua haetaan?
Epoksi on ehdottomasti parempi hartsi, mutta on sitten eri asia mitä sillä saavutetaan. Tietysti päästään eroon osmoosiongelmista, mutta ei kai osmoosi enää muutenkaan ole suuri ongelma.
Rungosta tulee vahvempi tai kevyempi tai vähän molempia, mutta suurempi ero vaatii myös muutoksia suunnitteluun, kuituihin ja työmenetelmiin.
Epoksirunko pitäisi maalata, mikä lisää kustannuksia gelcoatiin verrattuna. Bonuksena parempi UV-kesto varsinkin tummemmissa väreissä.
Kölipalkistosto joustaa aina erilailla kuin ympäröivä runko muodon ja materiaalivahvuuksien takia. Hiiikuitu taitaa olla vielä kauempana jousto-ominaisuuksiltaan lasikuidusta kuin teräs. En ole kuullut korroosio-ongelmista teräsköipalkeissa.
Edellisessä veneessäni oli kuumagalvanoitu teräpalkisto, joka oli täysin näkyvissä ja ainoastaan liimattu kiinni. Rikikuormia se ei kantanut (no oli kannella seisovaa mastoa tukeva tolppa sen päällä). Ei tuo ollut tippaakaan ruosteessa kun veneen myin 11 vuotiaana. Kerran ajoin kivelle, jolloin liimaus irtosi takaosasta, mikä olikin ainoa vaurio veneessä. Korjaus 40 tuntia eli varmasti vähemmän kuin lasikuitupalkille.
Nykyisessä veneessä on jonkinlainen teräspalkki, joka menee köliltä rustien vetotankoihin. Se on kokonaan piilossa ja pitäisi olla ruostumatonta.
Hanse 470:n epoksiversio on n. 27 500 euroa kalliimpi kuin perusversio, hintalisä "hinnat alkaen" veneeseen n. 13,5 %. Verot mukana. 37 jalkaisen epoksiversio oli n. 9000 euroa kalliimpi.
Joakim tarttui tahallaan virittämääni syöttiin. Kölin, stringereiden, maston ja rustien kuormien jakamiseksi keskiveneeseen rakennetaan monestin palkistoja metallista, kuiduista ja "laatuveneissä" hiilikuidusta. Näillä palstoilla on paljon keskusteltu mm rakokorrosiosta. Teoriassa tällaiset olosuhteet voisivat metallipalkiston yhteydessä olla riski koska kuiturakenteet normaalistikin kostuvat pari prosenttia. Aikajanaa tarvitaan ilmeisesti enemmän kuin 10 v. Ennen kuin totuus tiedetään. Esimerkiksi peräsimen metalli>< komposiitti ei ole ongelmaton liitos mutta märät peräsimet eivät aikaisemmin olleet ongelma. Jos palkisto " liimataan" niin pidän tätäkin epäillyttävänä. Liimaaminen ilmeisesti tehdään väliin asetetulla epoksimassalla, joka vakuumilla puristetaan kiinni. Liimaamainen ja vakuumi ovat ilmeisesti käsin laminointia nopeampi valmistusmenetelmä kiinnittää sisäkuori ja muita rakenteita. Leeveneessä kyselin korjauksista niin sain "rivien välistä" vaikutelman, ettei liimausten pettäminen ole harvinainen ongelma. Ainakin omassa veneessäni liimaukset ovat osittain heti uutena pettäneet kovassa kryssissä. Laminoimalla tehdyt korjaukset ovat pitäneet. Sitten hiilikuitu? Muistelen, että on se on terästä moninkertaisesti venymättömämpää ainakin painoyksikköön nähden. Oma havaintoni perustuu kahteen katkenneeseen Diva 39 keskirungossa olevaan hiilikuitupantaan, johon rustit vetää. Omassa 39: ssä kesti tai ei kerinninnyt näkyväksi. Nostokölien ja pohjapalkistojen yhteydessä hiilikuitua lisääntyvästi käytetään ja on varmaan metallia keveämpi ja vahvempi rakenne. Mutta kotivesillä karilleajon riski on aivan eri luokkaa kuin muualla maailmassa. Osaisiko joku spekuloina miten hiilikuiturunko tai palkisto sitä kestäisi?
Nykyään käytetään liimauksessa epoksin ohella polyuretaania/uretaaniakkrylaatteja ja metakrylaatteja. Verrattuna epoksiin on etuna sauman parempi jousto. Esimerkkeinä valmistajista vaikkapa Crystic Crestomer ja Plexus.
http://www.scottbader.com/downloads/UK_PDF_Brochures/Crestomers/Crestomer Pack.pdf
http://www.itwplexus.com/UserFiles/File/Wind_Turbine.pdf
http://www.gluguru.com/Methacrylates.htm
Taittaa jo suurin osa sarjatuotantotehtaistakin käyttää rungoissa eksoottisempia kuituja antamaan parempaa kestävyyttä. Muistan lukeneeni näin mm. Bavarian ja jonkun ransakaisen veneen esitteistä.
Juurikin ranskalaisissa Class 40 veneissä plexus -liimaus ja hiilikuidut, erityisen syvät ja/tai nosto kölit, huippukevyt rakenne ym auttaa vauhdin pidossa. Rakenteet ovat avomerillä testatut. Suomessa vaan on niin kiviset ja matalat vedet että arveluttaa... Massaveneissä valmistaja ei kerro millä liimataan vaan olettaa asiakkaan uskovan injektiovalun ja vakuumiliimauksen olevan modernia ja merkitsevän hyvää laatua.
"Suomessa vaan on niin kiviset ja matalat vedet että arveluttaa..."
Jaa missä päin???
Sellaiset paikat jossa on järkevä purjehtia (ei siis mitkään umpikivikot, lahdenpoukamat ja saarten rantavedet yms) on suomessa ja ruotsissa hyvin kartoitettu ainakin itämerellä ja saimaalla.
Syväys 1 metri tai miksei kaksikin niin varmasti uskaltaa mennä kartan syvyyslukemien mukaan. Jos vielä yrittää pysy valkoisella 10 metrin syvyyksissä niin kivelle ajon tod näk. on olematon karttatietojen takia.
Viime kuussa tuli 50 vuotta purjeveneen omistusta täyteen. Tunnen kyllä kartan mutta matkaan on mahtunut karttatiedoista ja kaikulukemista huolimatta myös karilleajoja useampiakin - toki ei "valkoisella vedellä". Minun mittapuun mukaan Suomen vedet ovat maailman kivisimmät ja matalimmat. Matalaa on muuallakin esim. Tanskassakin ja Karibialla mutta ei juuri kiviä. Sitten on paljon paikkoja, joissa kaiulla ja syvyystiedoillasi ei tee mitään kun tosisyvä ja kivi tai kallioseinä ovat vierekkäin. Norja on lähin.
"Minun mittapuun mukaan Suomen vedet ovat maailman kivisimmät ja matalimmat"
Avomeren äärellä asuvat kuten hesalaiset ja oululaiset ovatkin aivan pihalla turun ja tukholman saaristoissa, vaikka olisikin veneylykokemusta 50 vuotta. Saaristonavigointi vaati muutaman kesän kokemuksen, jotta oppii hahmottamaa etäisyyksiä ja saaria; sen jälkeen vedet ovat maailman turvallisimmat, ranta on aina lähellä jos jotain sattuu.
Lisään vielä ,että enin osa turun saariston vesistä on yli 20 metriä syvää. Todella matalaa ja kivikkoista joo.
Miten syntyi ensimmäinen turkulainen?????????
No se tapahtui kauan sitten historiassa, kun saaristomerellä ajelehti ohjauskyvytön parkkilaiva. Siitä pelastautui maihin ainoastaan sika ja merimies.
" Sitten hiilikuitu? Muistelen, että on se on terästä moninkertaisesti venymättömämpää ainakin painoyksikköön nähden. "
Mitähän tuossa oli tarkoitus lukea ?
Eihän venymistä ole mitään järkeä suhteuttaa painoon eikä painoyksikköön, kun lisä paino ei venyvyyttä muuta mihinkään.
Sensijaan jäykkyyttä ja lujuutta kyllä kannattaa suhteuttaa painoon, sillä suurempi poikkipinta lisää kaikkia kolmea.
Teräksen elastinen venymä (0.2...0.5%) on selvästi hiilikuitulaminaattia (1...2%) pienempi, mutta teräksen murtovenymä (15...40%) taas oleellisesti suurempi.
Kuumagalvanoitu paksuseinämäinen teräspalkki ei ole riski umpioituna lasikuidun sisään, sillä puhkiruostuminen vie satoja vuosia.
Perusausteniittinen teräspalkki taas on jännityskorroosion ja vetyhaurauden takia riski sekä paljaana että umpioituina kohteissa, jossa palkki (tai osa siitä) on samaan aikaan suuresssa vetojännityksessä ja kosketuksissa suolaveteen.
" Hiiikuitu taitaa olla vielä kauempana jousto-ominaisuuksiltaan lasikuidusta kuin teräs. "
Millä mittarilla "jousto-ominaisuuksia" vertailet ?
Plastinen alue on kaikilla veneenrakennuksessa käytettävillä komposiiteilla hyödytön ja mitätön, kun taas teräskölipalkistolla olennainen ja hyödyllinen osa venymäkäyrää karilleajotilanteissa.
Hiilikuitupalkin ongelma tulee esiin salamaniskuissa, kaikki metallit pärjäävät siinä paljon paremmin. Käytännössä ongelma on tilastojen valossa pieni suomen oloissa, mikäli vakuutus hoitaa homman asiallisesti, mutta siitähän ei valitettavasti ole takeita, sillä hiilikuitupalkiston vauriot voivat jäädä piileviksikin.
" Teoriassa tällaiset olosuhteet voisivat metallipalkiston yhteydessä olla riski koska kuiturakenteet normaalistikin kostuvat pari prosenttia. Aikajanaa tarvitaan ilmeisesti enemmän kuin 10 v. Ennen kuin totuus tiedetään. "
Metalliveneitä on ollut vesillä paljon kauemmin kuin 100 vuotta, joten niiden korroosionkestosta tiedetään huomattavan paljon. Metalli on niissä kyljissä ohuempaa kuin kölipalkistot komposiittiveneissä, ja ainevahvuushan ratkaisee sen miten nopeasti lujuus alenee ruostumisen seurauksena. Palkistot voidaan myös kuumagalvanoida helposti, eikä se kulu pois laminaatin sisällä. Kokonaiselle treräsveneelle moinen lienee turhan vaativa tehtävä, joten ruostuminen on palkistoilla hitaampaa, vaikka kosteus olisi samakin.
Kummasti vaan niitä uusia kiviä löytyy kartoille lisättäväksi ja syvyyslukemia madallettavaksi joka vuosi "köliluotauksella".
Mulla on 45 vuotta vanha puinen avomerivene. Oli keli mikä tahansa niin ovet sulkeutuvat millilleen ja pysyvät kiinni, kaapistot ja hyllyt samoin. Mielestäni se on laatua. Samoin kuin kaikki puutyö, mikä on aivan viimeisen päälle massiivista mahonkia. Taitaisi tulla kalliiksi nykypäivänä vastaavan veneen rakentaminen.
Talvella telakointialueella katselen erästäkin 40 jalkaista ns. "ei-laatumerkkistä" venettä, joka pitää tukea todella hyvin ettei runko nitkahtele ja sitä myöten ovet irvistele. Vene on n. 5 v vanha. Mietityttää, että missähän kunnossa se on 40 vuoden päästä.
Kyllykyllä. Todennäköisesti se venen on 40 vuoden päästä käyttökelvoton, mutta kysymys kuuluu tässäkin, että kuinka monen vuoden päästä sen "sallitaan olevan kelvoton", jos hankintahintakin on halpa verrattuna veneeseen joka kestää sen 40 vuotta parempana...
Kaikkea ei tietenkään voi rahasaa mitatat, mutta olisi mukaa joskus nähdä tai tehdä itse joku laskelma siitä mikä on kannattavaa ja mikä ei...
Suuret tuotantolaitokset robottikoneineen pidettävä jatkuvassa toiminnassa jotta tuotanto on taloudellisesti kannattavaa. Kun kauppa ei käy niin hintoja on laskettava valmistamalla kulissiveneet halvemmista materiaaleista ja markkinoitava ne uusilla tieteellisen näköisillä termeillä.
halpaveneen sisusta, kaapistot lastulevyä sänky halvin mahdollinen laatuveneen sisusta kaapistot ruusu/kirsikkapuuta tai muuta kokopuuta ja sänky on laadukas 2000e sänky listaa voisi jatkaa loputtomiin mistä se hinta tulee...
Ranskan valtio tukee purjehdusteollisuutta, tanskan valtio tuskin. Tämä osaltaa selittää hintaeroa Group Beneteaun ja X-yachtsin tuotteiden välillä. Myöskin Group Beneteaun tehtaat ovat pitkälle automatisoituja ja sarjatuotanto pidemmällä kuin X Yachtsilla.
http://jeanneau.tripod.com/id304.htm
Uskoisin, että ns. laatuveneiden ja sarjavalmiste veneiden hintaeroille löytyy aitoja perusteita.
Jos verrataan mm. Swanin tai NautiCatin valmistusta Bavariaan tai vastaavaan, syntyy hintaero mm. käytetyistä sisusmateriaaleista (umpi puu vs. viilutettu) toisaalta myös runsaampi käsityönmäärä lisää hintaa, ja työn kustannukset tutkitusti ovat kalliimmat kuin esim. Ranskassa tai jopa Saksassa.
Laatuun en sinänsä ota kantaa kaikissa veneissä on ongelmia ja iän myötä ne vain lissäntyvät. :)
Itse heloituksesta tai teknisistä varusteista eroa tuskin kannattaa hakea,s illä suuri osa veneistä tuntuu olevan varustettu Harkenin, Seldenin tai vastaavien tuotteilla ja karttaplotterit ovat hankittu samalta tiskiltä.
Itse päädyin suomalaisen veistämön veneeseen ihan siitä syystä, että sisusta miellytti enemmän ja toisaalta halusin tukea suomalaista työtä. Toki olen onnekas kun saatoin näin tehdä.
Suomalaisten keskustelu värittyy aina vastaikkain asettelulla, miksi?
Hyvää kesää toivottaen
Matti
ps. Minä ainakin moikkaan tulee vastaan sitten NC taikka Bavaria :)
Ainoa esimerkki umpipuu >
Eipä suurimmalla osalla skandiveistämöistä ainakaan voittoihin siirry tuo "nimestä maksaminen". Muutama voitollinen esimerkki toki löytyy esim. tuotantonsa muualle siirtäneistä, mutta suurimmalla osalla menee aika huonosti. Finngulf ja ilmeisesti myös Najad ovat jo konkurssissa. Nautorkin on tehnyt ainakin viimeiset 5 vuotta todella raskaita tappioita. Vuoden 2011 23 milj. liikevaihdolla ja lähemmäs 8milj. tappiolla on ihme, että koko yritys on enää edes pystyssä.
Sinäänsä harmi, koska lähes kaikki skandimerkit ovat perinteisesti olleet erittäin hyviä veneitä verrattuna lähes mihin tahansa. Nykyaikainen tehdastuotanto ja muutaman tuhannen kappaleen erät taitavat vain olla liian kova pala perinteiselle veneenrakennukselle. Laatuerot ovat kaventuneet ja nykyisessä taloustilanteessa ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan moninkertaisen hinnan tuosta laatulisästä alkaa olla aika vähän.
Katsokaa vanhojen 40-44 jalkaisten Swanien ja nykyisen 42:n sisustuksia ja vertailkaa mihin suuntaa laatu on kehittynyt. Arvaan, että sarjamainen Swanien teko loppuu Suomessa lähitulevaisuudessa ja jää jäljelle sama toimintamalli kuin Balticilla.
Tuokin on harmillista sillä se käytännössä tarkoittaa pelkästään yli 60 jalkaisiin siirtymistä. Olisikohan Nautorin mahdollista saada 40-50 jalkaista mallistoa hinnaltaan kilpailukykyseksi edes muiden skandiveneiden kanssa. Siinä hintaluokassa nimellä varmasti saataisiin markkinaosuutta ainakin noilta muilta saman kategorian valmistajilta.
Venevalmistajien aseman kannalta olisikin tarkoituksenmukaista myydä veneitä jotka kestävät käyttö- ja korjauskelpoisina vain rajoitetun ajan.
Autot perinteisesti menneet korjauskelvottomiksi peltien ruostuessa ja nykyään herkän elektroniikan lisääntyessä raja korjaamishaluun tulee vastaan jo ennen.
HR:ät ja Najadit on tehty valtameripurjehdusta varten, kun taas useimmat ns. "halpikset" on tarkoitettu rannikko- ja saaristopurjehdukseen.
Tässä linkki, jossa Hallberg Rassy 46:n omistaja perustelee venevalintaansa:
http://www.mahina.com/chose.html
Ehkä aavistuksen off-topic, mutta kun niin usein mollataan juuri sarjatuotantoveneitä koneella ajamisesta: reilu viikkoa sitten seilasin Maarianhaminasta poispäin, kun vastaan tuli kaksi isohkoa venettä. Swan koneella ja puominsuojus päällä, Bavaria purjeilla. Sitä katsellessa alkoi nämä palstan Bavarianhaukkujien kliseet huvittaa.
Onhan tässä näitä perusteluja jo tullut, mutta annetaan vielä oma näkemys:
Laatuveneenä pidän itse sellaista, jossa on hyvä viimeistely. Yleensä tämä näkyy siinä, että käytetyt materiaalit ovat hyvä, paikat eivät nitise ja natise, määrätty tukevuus (ei esim ole liian rimpuloita osia, jotka meinaavat hajota jo heti käsiin)sekä mikään ei ole valmiiksi rikki. Lisäksi itseäni ärsyttää näkyvät ruuvit, vaikka veneen aukaisemisen kannalta voisikin olla kätevää.
Venemessuilla käyn usein monissa veneissä - halvemmissa ja kalliimmissa, mutta hinta ei aina tarkoita parempaa viimeistelyä: joissain kalliimmissakin veneissä on tehty liian hätäisesti sisusta ja jos sisusta on hätäisesti (ja mielestäni huonosti) tehty niin miten on muiden veneen osien laita?
Jos jotain esimerkkiä laatuveneestä pitäisi antaa niin näkemäni uudet Nauticatit ovat olleet todella hyvin viimeisteltyjä (ja hintaakin riittää) ja moottorivenepuolella Targat edustavat samaa tasoa. Onko näin hyvä viimeistely sitten tarpeen - tuskin, mutta ilmeisen moni on ollut valmis maksamaan siitä. Vastaavasti näiden veneiden jälleenmyyntiarvokin on kohtuullisen hyvä ja itse lähinnä taloudellisista syistä olen päätynyt hankkimaan omasta mielestäni laatuveneen käytettynä, koska uuteen ei olisi mahdollisuutta. Aiemmin oli myös mainittu hyvä pointti, eli laatuveneitä pidetään usein todella hyvässä kunnossa, jolloin niiden arvo myös säilyy paremmin. Toisaalta, ei heittellejätetty vanha Swan ole kuitenkaan parempi kuin hyvin pidetty Jeanneau.
Ja kuten sanottu - kun itse pitää omaa venettään tarpeeksi hyvänä käyttöönsä niin kaikki on ok, joillekin ei taas tunnu mikään kelpaavan. Hintaerolle voi miettiä syitä, mutta sanoisin, että jo pelkästään tuontantomäärät vaikuttavat ja erilaisten muutostöiden ja omistajan toiveiden toteutukset tuovat omaa tehottomuutta, jolloin ollaan aika kaukana optimaalisesta ja tehokkaasta tuotantolinjasta.
niin tuo vertaus alkupuolella mersu vs. toyota oli ihan hyvä, asia on kuitenkin mitä suurimmassa määrin omistajan korvien välissä, töissä tuli joskus keskustelua siitä että jos omistaisi amg-mersun, siinähän kone kootaan käsin ja se signeerataan, miltä tuntuisi jos mekaanikko joka mersusi koneen kokosi oli vaikka nimeltään döner kebab tulisiko sellainen tuntu että laatua on tullut oikein kunnolla.
Veneita voi verrata esim uppouma/pituus suhteella, painolastisuhteella, purjeala/uppoumasuhteella, satbiliteettikayrilla, STIX luvulla ja polaarikayrilla. Nigel Calder ja Steve Dashew kertovat: yli 90% veneista ei koskaan lahde niin kauas, etta maa katoaa nakyvista. ne on suunniteltu kevyeen ja lyhytaikaIseen kayttoon, esim 1000 nm/v. Tarkein asia on laituriasuttavuus ja kevyen tuulen ominaisuudet. Esim Itamerella on hyvat saaennusteet ja suojasatamia 24 tunnin paassa. Massatuotantoveneet on kustannussyista mitoitettu niin lahelle riskirajaa kuin on uskallettu. Kaikki on optimoitu. LauriG:n Tahiti artikkelissa venelehdessa asia oli ilmaistu niin, etta tuotantoveneet eivat kesta jatkuvaa kovaa rasitusta. Ei niin, koska niita ei ole siihen tarkoitettukaan.Mutta eihan ole jarkea ostaa pallonkiertovenetta, jos kayttaa sita vain kesalomapurjehduksilla. Eri asia on sitten saunakeskustelut Hangossa, siis status. Vieressani on laatuvene, Oyster 53.