Onko kenellekkään määrätty topimaxia epävakaaseen pers.häiriöö/rajatilapers.
Olisi mielenkiintoista kuulla auttaako miten ja kuinka nopeasti ja mitkä sivuoireet?
minulla menee500mg x 2 orfiril, lamictal 50mg ja seronil 20mg
mulla diagnosoitu myös bibo yli 10 vuotta sitten
nuo ei ainakaan tunnu helpottavan minua.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata!
Olisi mielenkiintoista kuulla auttaako miten ja kuinka nopeasti ja mitkä sivuoireet?
minulla menee500mg x 2 orfiril, lamictal 50mg ja seronil 20mg
mulla diagnosoitu myös bibo yli 10 vuotta sitten
nuo ei ainakaan tunnu helpottavan minua.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipäs ole kokemusta ko. lääkkeestä.
Itelle on kokeiltu (eihän tota epävakaa diagnoosia saanu eka kirveelläkään ja koskaan en masentunu kuiteskaan ole ollut). Suisidaalisuus voi johtua muustakin syystä, kun että "masentaisi". Enemmän mua ahdisti ja vitutti kokoajan. Mutta asiaan. SSRI-, SRNI- ja MAOi-mömmöjä on kyllä tullu lääkäreiltä saatua, tai siis ovat avokätisesti kirjoittaneet reseptin.
3 vuotta joutu melkein tappelee, et sain nuo omat bentsot (Rivatril). Kokemusta myös Xanorista ja nuo molemmat on kyl tosi hyviä medisiinejä AHDISTUKSEEN, mitä mul paljon omas epävakaas. Ja lisäks on sit sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö, ni on viimeinki jotain lääkettä, että ei tarvi jatkuvassa pyörrytysolossa olla. Ja ennenkaikkea hermot ei mene, ei oo tullukku yks raivokohtaus, ton lääkityksen aikana ja sekin oli aika lievä. Ennen nyt saatoin kuitenkin itseäni "paloitella", hakata seiniä ja vaikka hajottaa ikkunan jos siltä tuntui. Alkoholii en käytä enää, mut varmana käyttäsin jos en ois noit rauhottavia saanu. Alkoholi ei sovi etenkään epävakaille.
Myös Ketipinoria (neurolepti) on määrätty unettomuuteen joku aika sitten ja melkein kuolin siihen, ku ei voinnu niellä ja tuli hirvee paniikkikohtaus. Siltä se ainaki tuntu. Ja nimenomaan Ketipinorista se johtu, ku kokeilin muutamia kertoja sitä, ni aina sama homma. Siis pienimmällä annoksella 25mg Ketipinorii teki must ihan zombin 24 tunniks ja skitsofrenikille sitä saatetaan syöttää yli 1000mg:kin päivässä. Vanhainkodeis myös mummot ja papat pidetään aikapaljolti hiljaisina sängyn pohjal just neurolepteil.
Epävakaa o vittumainen juttu, ku sen tajuaa ja eipä mua ainakaan mitkään terapiat ole auttaneet, eikä psyk. saikkujen "hyvä, hyvä" lässytykset. On sit asenneongelma tai ei, ni eipä tuolle mitään itse maha. Bentsot o ainoo lääke ollu ittel mistä on oikeesti paljon apua melkei kaikkii mielenterveysongelmiin ollu.
Ja kärsiihän täs sitten viel ihtesä lisäksi läheisimmätki. Tulee tiuskittua millon sattuu, vaikkei välttämättä ois ees syytä, tai jos joku "vittuilee", ni sitä o heti suunapäänä raivoamispisteessä puolustamassa ihteään.
Tää nyt ei liity mitenkään loppujenlopuks tuohon sun aiheeseen. Kerroin vaan oman kokemuksen "lääkehoidosta". Noi o ihan peräröörist nuo masennus- ja mielialalääkkeet ja en ainakaa ala koskaa enää ite semmosia syömään. Ne sitä mielialaa vasta heiluttiki, tai sit oli vaan tyhjä olo. Toisinsanoen noil saadaan korkeintaan potilas helpommin "uskomaan" siihen omaan eheytymiseensä psyk. käyntien jälkeen, mut mul ainaki oli aina hirvee vitutus ku lähin psyk. polilt veks. Semmost turhanpäiväst lässytystä. Ryhmäterapiassa taas en pysty keskittymään ja kaikki menee toisest korvast sisään ja toisest ulos. Ja joka käynnin jälkeen me "potilaat" siel aina naureskeltiinkin, et missä ne työkalut on? Ei oo näkyny tosiaan joo työkaluja. Itekkö tässä pitäs muuttua taltaksi ja vasaraksi? Vai kenties kirveeksi? Millä työkalulla saa epävakaan parhaiten pois? Moottorisaha vois olla jees.
Kylhän se ikä sitä tasottaa, mut ku itekki vast 25, ni huh-huh. 30-40 vuotiailla "arvellaan" pikkuhiljaa tasaantuvan ja alkavan poistumaan nuo käyttäytymiset, vaikkei nyt persoona tietenkään koskaan vaihdu erilaiseksi, mut et ois elämä iisimpää ilman mitään medisiinejä. :)
Oon juuri herännyt, niin teksti on hieman sekavaa ja en edes tiedä miksi kirjoitin tähän aiheeseen, näin pitkän offtopicin. No on mul tosiaan joo kyl keskittymishäiriöki ja sit tuntuu, et lusikka pitää tunkee niihinki soppiin, mihin se ei kuulu, täs tapaukses tähä aiheesee.
Koittakaa epävakaat ja MUUTKIN pärjätä ja VAATIKAA kunnon lääkkeitä, eikä mitään pilipaliskoja, kele. Välil oikee vituttaa tää "hyvinvointimaiden" mielenterveyshoitoki. Ainoot lääkkeet, mitkä ihmisiä oikeesti auttaa, luokitellaan huumeiksi. Joo, joo, ymmärrän, et on väärinkäyttäjiä, mut usomes saa reseptejä vaikeiten pohjoismaista ja tääl, niit eniten käytetään väärin. Siis, niit "huumeit". Miksei alkoholiputelissa oo kolmioo etiketissä? Mul oo ainakaa koskaa tullu rauhottavista samanlaista sekavaa ja vittumaista olotilaa, ku kuningas etanoolista. Niin ja sitä ihmettelen miksei Ketipinoreis ollu kolmiota, ku niil meni pää ihan sekasi ja autol ajamisesta ei kyl ois tullu mitään.
Ei kait mul muuta.
Mullakin on epävakaa todettu n. nelisen vuotta sitten. Sitä ennen, 14-vuotiaasta lähtien syöny millon mitäkin masennuslääkettä ym. pas*aa eivätkä auttaneet yhtään. Vihdoin sitten epävakaa diagnosoitiin ja kylkiäisinä pitkäkestoinen keskivaikea masennus vaikeilla jaksoilla, paniikki- ja ahdistushäiriö ja julkisten tilanteiden pelko. Biboakin koittivat tarjota, mutteivät saaneet diagnoosia aikaiseksi, koska diagnostiikka menee niin paljon päällekkäin epävakaan kanssa.
Nyt olen melkein 26-vuotias, Valdoxan-masennuslääkkeellä (50mg) pärjännyt suhteellisen hyvin parisen vuotta (välissä olin 1½v täysin ilman lääkkeitä eikä siitä tullut mitään), mutta viimeisen puolen vuoden aikana alkanut olemaan epävakaalle tyypilliset ongelmat liian suuria. Aloitin päiväsairaalakäynnit viimeviikolla ja tohtorisetä määräsi Abilifyä (5mg aloitusannos) Valdon kaveriksi. Bad idea. Yksi ainoa tabletti aamupäivällä ja illalla olin päivystyksessä. Todella pahat sivuoireet ja kuulemma vain 1%-10% saa oireet niin rajuna ja niin nopeasti. Ensiviikolla olisi tarkoitus aloittaa topiramaatti. Pelottaa jo valmiiksi, kuinka pahat sivuvaikutukset mulle osuu. Pakkohan tähän on jotain lääkettä kuitenkin ottaa jos alkaa hajoilemaan masennuslääkkeestä, Xanorista ja muusta huolimatta. Epävakaanhullun teksti kyllä oli niin tuttua, ettei tosikaan. Taitaa meillä kaikilla rajatapauksilla olla elämä enempi tai vähempi samanlaista. Sama piparitaikina, mutta eri muotti vaan, niin sanoakseni.