Itse sairastan harvinaista periytyvää sairautta. Se periytyy 50% todennäköisyydellä. Ja mitä pitemmälle periytyy sen vakavampi se on. Itse olen uusi mutaatio. Eli kummallakaan vanhemmallani tätä ei ole. Olen päättänyt että kun tulen raskaaksi lapsivedestä testattakoon onko sikiö sairas vai ei. Ja j0os on päädyn aborttiin. Ja päätös pitää. Olin 10 vuotta kun ilmoitin äidilleni etten halua omalle lapselle sairautta pahempana kun minulla.
Oma sairautenikin todennäköisesti pahenee raskauden ja hormonien myötä pysyvästi astetta pahempaan suuntaan. Onko oikein synnyttää maailmaan uusi sairas lapsi.
Sairauteen liittyy kosmeettinen haitta, oppimisvaikeudet ja kasvaimet. Kuka julmuri haluaa vapaaehtoisesti lapsestansa sairaan. Eihän vastuullinen koirankasvattajakaan teetä pentuetta sairaalla naaraskoiralla. Miksi siis sairas nainen jatkaisi tietoisesti omaa vakavaa sairautta.
Eli jos tulen raskaasi, teetän tutkimukset, ja jos on sairas niin valitettavasti se on abortti. Varaudun jo alusta asti siihen että vatsassa on sikiö ei vauvaa. Äitini on kanssani samaa mieltä. Ja jos muutaman abortin jäleen ei tervettä sikiötä kuulu. On terve siskoni luvannut luovuttaa munasoluja minulle
Oma sairautenikin todennäköisesti pahenee raskauden ja hormonien myötä pysyvästi astetta pahempaan suuntaan. Onko oikein synnyttää maailmaan uusi sairas lapsi.
Sairauteen liittyy kosmeettinen haitta, oppimisvaikeudet ja kasvaimet. Kuka julmuri haluaa vapaaehtoisesti lapsestansa sairaan. Eihän vastuullinen koirankasvattajakaan teetä pentuetta sairaalla naaraskoiralla. Miksi siis sairas nainen jatkaisi tietoisesti omaa vakavaa sairautta.
Eli jos tulen raskaasi, teetän tutkimukset, ja jos on sairas niin valitettavasti se on abortti. Varaudun jo alusta asti siihen että vatsassa on sikiö ei vauvaa. Äitini on kanssani samaa mieltä. Ja jos muutaman abortin jäleen ei tervettä sikiötä kuulu. On terve siskoni luvannut luovuttaa munasoluja minulle
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikea, jokseenkin silti varmaan hankala päätös. On parempi abortoida sairas lapsi heti kun tieto sairaudesta tulee, kuin odottaa, että kivut alkavat hänelläkin ja kuolee(?) aikaisin kasvaimiin ja jättää jälkeensä surun ja tuskan.
Mistäs sä edes tiedät voitko koskaan tulla raskaaks?
Entä jos joudut yrittään sitä monia vuosia vaikkapa hedelmöityshoidoillakin, niihin ois uponnu kymmeniä tuhansia ja kun vihdoin olisit raskaana, ilmenee että lapsella on sairaus. Aborttiin vaan vai?
Entä mistä tiedät jos lapsi ois mieluummin hengissä ja eläis sen sairauden kanssa, ja suhtautuis siihen eri tavoin kuin sinä?
Olen jo päättänyt että jos en tule raskaaksi niin helmöityshoitoja ei tule. Koska kuitenkin on se 50% mahdollisuus saada se sairas lapsi. Sitten ollaan ilman omaa biologista lasta. Toivon sydämeni pohjasta että saisin oman biologisen lapsen, mutta olen jo varautunut että voi olla että olen lapseton.
Totta kai se tulee olemaan kamalaa tehdä mahdollinen abortti mutta kun olen asiaa jo sen 13 vuotta pohtinut kaikilta kannoilta päätös on aina sama en halua omaa sairauttani lapselle. Jos tulee jokin muu sairaus on asia aivan toinen hyväksyisin siis vaikka jonkun muun synnynnäisen sairauden.
Ja jos käy niin lapsivesi-testi antaa virheellisen tuloksen ja pidän sikiön ja syntyessä se osoittautuukin sairaaksi. Se on vaan elämää. totta kai järkytys, mutta mikään testi kun ei ole 100% luotettava. Sitten vaan täytyy niellä ylpeys ja vihta sairautta vähemmän.
Ehkä vihani sairautta kohtaan kumpuaa siitä että minulla on tämä sairaus niin lievänä. Minulla on sairaus mutta ei tunnu että sairastan. Minusta se ei näy ulos päin kun pitkät housut ja teepaita. Koska minulla on niin lievä koska olen se uusi taudinkantaja. Mutta fakta on että periytyessä pahenee. Mutta et tiedä onko lapsi miten sairas ja kuoleeko pois jo ensimmäisenä vuotena, vai elääkö pitkän elämän työkyisenä kivuttomana ja kärsimättä ulkonäöstään.
Osanottoni, tilanteesi on kauhea.
Sitten joskus joudut tekemään tuon, aivan taatusti itsellesi oikean päätöksen, sen jälkeen kun toivot kovasti vauvaa. Silloin ei välttämättä olekaan helppoa pitää sikiötä vain sikiönä, jos olet potenut vauvakuumetta mahdollisesti pidemmänkin ajan. Sinun täytyy olla silloin, kuten nytkin, erittäin vahva ihminen, älä anna ainakaan ajatusten siitä mitä muut ajattelevat keskeytyksestäsi horjuttaa pätkääkään...
Toivon kohdallesi parasta..
Ite olen lähdössä sairaalaan hakemaan raskaudenkeskeytykseen ensimmäistä pilleriä. Olen viikolla 23 5. Meille piti syntyä pieni tyttö lokakuussa, mutta tosin käy. Meillä on jo ennestään kaksi lasta ja toinen niistä on sairas, hänellä on harvinaiseksi luokiteltu kromosomipoikkeus. Olemme jo aikoinaan päättäneet että toista sairasta lasta ei tieten tahtoen tehdä. Torstaina saimme tietää että jostain syystä minulla ei ole lapsivettä lähes tulkoon ollenkaan ja sitä ei myös tule lisääntymään ja tästä syystä lapsemme ei voi elää jos syntyy....keuhkot eivät ole voineet kehittyä. Olisi myös hyvin todennäköistä että hän ei jaksaisi edes raskausaikaa elää kohdussa. Mulla on ihan toivoton olo, aivan kun lähtisin hirttosilmukkaa asettelemaan lapseni kaulan ympärille, ja maanantaina vetäisin sen tiukalle. Tyttö liikkuu tälläkin hetkellä kohdussani. Järki sanoo että näin on parasta ja helpointa kaikille, myös vauvalle mutta tunteet kun eivät ole samaa mieltä. Tuntuu että tukehdun.....
Voi pientä tyttöä :(
Osanottoni sinulle ja teille. Olet tosi vaikeassa tilanteessa ja ihailen rohkeuttasi tehdä päätös. Moni ei pystyisi tekemään päätöstä ja antaisi tilanteen vain jatkua eteenpäin, jotta itse ei tarvitsisi ottaa vastuuta vaikeasta tilanteesta. Tuskin mikään voi lohduttaa, mutta kyllä ainakin minä ymmärrän ratkaisunne ihan täysin. Tekisin varmaan ihan samalla lailla itsekin vastaavassa tilassa.