Olen siis alle 20-vuotias nainen ja tein abortin reilu kuukausi sitten.
Tahtoisin saada keskustelua sen jälkiseurauksista, ja kuulla kokemuskohtaisia asioita kyseisestä asiasta. Olen yrittänyt käydä lueskelemassa muita foorumeita, mutta niillä on käynyt yleensä kommentoimassa naiset, jotka eivät ole itse kokeneet aborttia, mutta tahtovat kertoa mielipiteensä asiasta. Itse tahtoisin kuulla kokemuksia.
Itselleni abortin tekeminen oli raskasta, vaikka aina ennen raskaaksi tulemista olin selvästi päättänyt: jos tulen opiskellessa raskaaksi ilman vakituista suhdetta, tekisin heti abortin. Mutta kun kyseinen asia tuli kohdalle, se ei ollutkaan niin helppo päätös. Lähes kaksi kuukautta mietin asiaa tultuani raskaaksi, mutta lopulta päädyin tekemään abortin, ja koen kamalia tuskia asiasta. Niin henkisiä että fyysisiäkin. Raskaana olevat naiset näyttävät aivan erilaiselle nykyään kuin ennen, ja pikkulapset alkavat itkettämään tuosta vain. Voisiko fyysiset seuraamukset olla tulosta siitä, että henkiset paineet ovat kertyneet niin suuriksi?
Olen yrittänyt helpottaa asiaa miettimällä, että lapsella olisi tullut vaikeat oltavat kanssani. Opiskelija kämpässä 19-vuotiaana äitinä tuskin olisi ollut helppoa tehdä lapsi onnelliseksi vielä ilman isää. Mutta toisaalta, en voi olla myöskään miettimättä, että entä jos olisinkin ollut hyvä äiti? Eihän isättömyys ja nuori äitiys välttämättä tee lasta onnettomaksi.
Fyysisiä seurauksia on alkanut viime viikkoina, oksentelu on alkanut uudestaan vaikka mahdollisuutta raskauteen ei enää ole. Vatsakipuja ja heikotusta. Sekä paha väsymys vaivaa koko ajan.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia pääasiassa naisilta, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Mutta mielipiteet kelpaavat myös naisilta, jotka eivät ole olleet vastaavassa tilanteessa, kaikki otetaan vastaan.
Kiitos etukäteen.
Tahtoisin saada keskustelua sen jälkiseurauksista, ja kuulla kokemuskohtaisia asioita kyseisestä asiasta. Olen yrittänyt käydä lueskelemassa muita foorumeita, mutta niillä on käynyt yleensä kommentoimassa naiset, jotka eivät ole itse kokeneet aborttia, mutta tahtovat kertoa mielipiteensä asiasta. Itse tahtoisin kuulla kokemuksia.
Itselleni abortin tekeminen oli raskasta, vaikka aina ennen raskaaksi tulemista olin selvästi päättänyt: jos tulen opiskellessa raskaaksi ilman vakituista suhdetta, tekisin heti abortin. Mutta kun kyseinen asia tuli kohdalle, se ei ollutkaan niin helppo päätös. Lähes kaksi kuukautta mietin asiaa tultuani raskaaksi, mutta lopulta päädyin tekemään abortin, ja koen kamalia tuskia asiasta. Niin henkisiä että fyysisiäkin. Raskaana olevat naiset näyttävät aivan erilaiselle nykyään kuin ennen, ja pikkulapset alkavat itkettämään tuosta vain. Voisiko fyysiset seuraamukset olla tulosta siitä, että henkiset paineet ovat kertyneet niin suuriksi?
Olen yrittänyt helpottaa asiaa miettimällä, että lapsella olisi tullut vaikeat oltavat kanssani. Opiskelija kämpässä 19-vuotiaana äitinä tuskin olisi ollut helppoa tehdä lapsi onnelliseksi vielä ilman isää. Mutta toisaalta, en voi olla myöskään miettimättä, että entä jos olisinkin ollut hyvä äiti? Eihän isättömyys ja nuori äitiys välttämättä tee lasta onnettomaksi.
Fyysisiä seurauksia on alkanut viime viikkoina, oksentelu on alkanut uudestaan vaikka mahdollisuutta raskauteen ei enää ole. Vatsakipuja ja heikotusta. Sekä paha väsymys vaivaa koko ajan.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia pääasiassa naisilta, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Mutta mielipiteet kelpaavat myös naisilta, jotka eivät ole olleet vastaavassa tilanteessa, kaikki otetaan vastaan.
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
fyysiset oireesi ja mielialavaihtelut, itkuisuus jne johtuvat varmaan osittain siitäkin, että hormonitoimintasi on edelleen hiukan sekaisin. raskausaikanahan sitä muutenkin elimistö toimii eri lailla kuin silloin kun ei ole raskaana.
Kyllä näin iso päätös vie aikansa, enenkuin sen saa läpi työstettyä. Olet tervejärkinen ihminen ja kun sinulla toivottavasti on edelleen hyviä ihmissuhteita, uskon että selviät elämässä eteenpäin.
itse olisin varmaan tehnyt opiskeluaikanani saman ratkaisun.Ei siinä ole mitään väärää. On turhaa jäädä jossittelemaan sellaista mitä ei nyt tapahtunut
en itse ole kokemut aborttia, mutta lähipiirissäni on kaksi jotka ovat. He ovat kuitenkin päässeet yli asiassa. Kaikki olemme kuitenkin erilaisia yksilöitä. Toivon sinulle hyvää kesää ja kaikkea hyvää jatkossa
Hei. Laitoin tuonne toiselle palstalle oman lyhyen tarinani (aborttiosastolla, hyvä juttu vuosien takaa tms otsake). Siis itselleni on tehty abortti alle 20-vuotiaana. En voi sanoa, että siitä olisi tullut erityisiä oireita silloin tai jälkeenpäin. Kaikki elämässä eteen tulevat vaikeudet tai yllättävät asiat täytyy jossain vaiheessa miettiä läpi ja itselleni se vaihe tuli, kun kymmenisen vuotta myöhemmin sain omia lapsia. Tuo vaihe ei ollut erityisen vaikea, mutta auttoi minua, kun silloin surin mielessäni abortoidun sikiöni ja hyväksyin lopullisesti sen, etten olisi voinut sitä pitää.
Voihan olla parempi, että nyt suret aborttia, etkä vasta myöhemmin, kuten minä. Jokainen tavallaan, eihän ehdottoman oikeaa tapaa elää olekaan. Elämästä ei anneta arvosanaa, kuten eräs ammattiliitto aikanaan kampanjoi.
Hyvää jatkoa sinulle nuori nainen!
Hormonitoimintasi ei varmaan ole vielä täysin asettunut raskauden jälkeen. Se voi vaikuttaa tuntemuksiisi.
Jos mieltäsi aina vain kovasti kaihertaa, niin kannattaa hankkia jonkun ammattilaisen kanssa keskusteluun. Terveyskeskuksissa on psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden luo pitäisi päästä helposti. TArvittaessa he voivat ohjata eteenpäin. Opiskelustasi riippuen, voit saada myös opiskelijaterveydenhuollon kautta keskusteluapua. Yksin ei kannata asiaa märehtiä.
Ympärilläsi on muitakin naisia, jotka ovat omista syistään tehneet abortin. Joidenkin arvioiden mukaan joka viides suomalaisnainen on kokenut abortin. Vaan eipä se sinun tunteisiisi vaikuta. Ne ovat tässä ja nyt ja vaativat käsittelyä.
Kerronpa oman kokemukseni, vaikka ei taida paljoa auttaa....minulle tehtiin abortti 23 vuotiaana; olin aina huono muistamaan pillereitten syönnin. No raskaaksi päsähdin ja silloinen miesystäväni totesi, että tee mitä haluat. En miettinyt hetkeäkään vaan sanoin tekeväni abortin.Opinnot oli kesken enkä olisi voinut kuvitellakaan, että olisin vaihtanut silloisen elämäni vaipparalliin.
Toimenpide tehtiin kaavinnalla ja nuppi oli seuraavat viikot hieman sekaisin, veikkaisin niitä hormoneita syylliseksi (vähän niinkuin synnytyksen jälkeen hormonit heittää kärrynpyörää)
Yhtään en ole katunut ja teinpä vielä toisenkin abortin 27 vuotiaana, kun lapsi ei olisi elämäntilanteeseeni sopinut ollenkaan. Omantunnon tuskia ei ole ollut, en ole jälkikäteen asiaa harmitellut eikä vaivanut. Ollutta ja mennyttä.
Nykyään minulla on kaksostytöt 4v ja hyvä näin. Lapsilla on sekä äiti että isä ja ei tarvitse stressata opintojen tai työpaikkojen vuoksi.
Varmaan olen jossain määrin tunnevammainen, mutten ymmärrä noita ihmisiä, jotka päänsä hajoittavat abortin takia. Asia eri, jos lapsi on suunniteltu ja toivottu ja terveydellisistä syistä joutuu abortin tekemään,mutta nuo nuorten vahingonlaukaukset...juu, ei mene jakeluun asti. Elämässä on vakavampiakin asioita murehdittavana. Ei se lapsi niin ihmeellinen asia ole. Työntäyteinen semmoinen. Harvemmin se abortti mitään fyysisiä vaurioita aiheuttaa ja henkiset, no, kaikesta selviää kun ei vedä turhaa stressiä joka asiasta