jalkakäytävät ovat loputtomia
kun kävelemme vieri vierin
askeleesi kuiskaa omilleni
kätesi kosketus lämmin
jälkeenpäin kun kuljen yksin
eteenpäin
muistoissani
vierelläsi
askeleesi jotka
kuiskasivat omilleni
kesäkaupungin hiljaisuudessa
kun kävelemme vieri vierin
askeleesi kuiskaa omilleni
kätesi kosketus lämmin
jälkeenpäin kun kuljen yksin
eteenpäin
muistoissani
vierelläsi
askeleesi jotka
kuiskasivat omilleni
kesäkaupungin hiljaisuudessa
Vastaukset 10
Vanhimmat
muistan sen talven
jokainen askeleesi
ensi lumessa
jätti jälkiään minuun
hennot hiutaleet
ovat
nyt sulaneet ja haihtuneet
luoneet
muodotonta usvaa
eilisen eteen
Kiitos harmajanneito hienosta vastausrunostasi!
kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
ajatus toiveissa lepää
kunpa ne eivät loppuisi koskaan
kanssasi sun
.
ilman sinua
nyt joudun yksinäisyyteni kohtaamaan
muistoissani
minkä sydän on taltioinut
kanssasi kuljen
ajatuksissain ...
olipa kaunista runoutta mahtava runoilijatar
kauneineen muistoineen
hyvä upea liona !!!
Kyllä nyt kalpeni omani sinun kauniin vastausrunosi rinnalla.
Kiitos runo64!
Niin kaunis ja haikea... Hieno runo, Liona.
Kiitos Salander sanoistasi!
Kesäkatu
sinulla puukengät
minulla avokkaat
sinä koputat
minä naputan
kengillä..
astinkiviä pitkin
molemmat
kiihtyvään tahtiin
kaksi sydäntä
ja kaksi paria kenkiä
rytmissä..
koputtaa ja hakkaa
pitkin vanhoja
mukulakiviä
kadulla kipinöi
savu nousee jostain
kengistä..?
Hieno vastausruno, kiitos siitä!
Tässä runossasi kesä asuu lämpimänä ja lempeänä.
Helteisen päivän jälkeen aurinko paistaa alhaalta venyttäen varjot pitkiksi. Kadut huokuvat päivän lämpöä ja kevyt tuuli ei vielä viilennä, vaikka hiukan antaakin helpotusta vielä viipyvään päivän lämpöön.
Kaksi ihmistä kadulla,. Helposti askeleet löytävät yhteisen rytmin, vaivattomasti käsi toisen tavoittaa. Vartalot koskettavat toisiaan kävelessä ja ilmassa väreilee sähköä. Onko se ukkosta? Vai ehkä jotakin aivan muuta? Sähköä sydänalassa, vartalossa, askelten rytmissä, kaikkialla noiden kahden kesäisen kulkijan ympärillä.
Kesäistä, jännittävää ja huumaavaa tunnetta. Sitä, joka saa vartalot hipaisemaan toisiaan uudelleen ja jokainen hipaisu vain luo lisää tuota kihelmöivää jännitystä.
Runosi on tarina, jonka jokainen lukee tavallaan ja niin minäkin tein. Edellä oleva on vain karkea kuvaelma siitä, mitä runosi mielestäni ja mielessäni kuvaavasti luo.
Runosi rakentavat kertomukset sanoista kuviksi, mielikuviksi, joiden on helppo antaa elää ja kasvaa.
Mielestäni runon pitää toimia juuri näin. Runon vapaa ja ilmava kieli jättää mielikuville vapauden rakentua niin, että lukija voi astua sisään runoon ja elää tuon kertomuksen mukana.
Runo, jossa on nautinto kulkea.
Kiitos Liona
Chazuta, vastauksesi on on suuri lukunautinto.
Kiitän siitä!