mitä itse vastasit? Minkälaisen lopun kirjoitit tarinalle? Oliko se näin hyvä?
Kyselet paljon,
mutta mutta
30711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kysyy hän, joka ei itse kerro mitään itsestään.
Tarinoitten hyvä puoli on se että ne aina elävät. Ne voi kertoa tuhannella eri tavalla ja mikään ei ole lopullista ennen kuin se on lyöty sanoiksi paperille ja painettu kansiin.
Minkälaisen lopun sinä haluaisit kirjoittaa?
tarvitsekaan kertoa mitään itsestään toisille nettivieraille.
Ei mulla ole loppuratkaisua, mutta se voisi olla biisi, joka jatkuu samalla rytmillä ja intensiteetillä hamaan loppuun asti, mutta äänen voimakkuus hilataan pikkuhiljaa alas. Lopussa lyö vain rumpu sydänääniä. Ll
Jep, on keinotekoista kirjoitella kesken kaiken loppuja, elämä on, siinähän sen rikkaus.
Kesä on paha, aurinko lämmittää niin, ja kun sulkee silmät, siellä tapahtuu kaikkea ihmeellistä.
kyselet ?
ei ole hyvä näin.
Kuka kyselee paljon? Täälläkö vai IRL?
Hyvä ei ollut jos se on loppu!
Tarinat päättyvät vasta kuolemaan ja sen jälkeen ne alkavat alusta, mutta kulkevat eri reitin.
Sanat eivät ole universumin perusta, vain osia siitä.
http://youtu.be/sQKISqL5hJk
En ole kirjoittanut tarinoitani loppuun, mutta ovat jääneet piiitkälle tauolle. Viimeisin "lopetus" alkoi jo olla parempi ja voi keskittyä uusiin lukuihin.
Miksi et vastannut kysymyksiin,tarina olisi voinut jatkua yhtä onnellisena kun alkoikin
Mihin kysymyksiin? Ei hyvä ei.
Hämärä tyyppi olet ,ei toista opi tuntemaan ilman ettei kysyy jotain
Miksi te vastaatte tähän järjettömään aloitukseen? Kaipa se on sitten hyvä kysymys, kukapa ei haluaisi tietää tulevaa? Mutta taitaa olla niin, että tiedämme jo vastaukset sydämessämme, kestää vain pirun kauan kun se tieto menee selkäytimeen.
:) koska olisi paljon kysyttävää häneltä
Tarvitaanko vastauksia tai kysymyksiä, jos ja kun asiat on niin kuin ne on. Jospa oma järki ja mielikuvitus antaa kaikkein lempeimmät vastaukset. Sanoilla on niin helppo loukata, että suora kysymys on liian pelottava. Ja jos toinen ei halua kertoa itsestään mitään, keksitään se hänen puolestaan, lempeästi, mutta jalat maassa, ilman leijailua. Silloin tarinakin on enemmän kertojalla hallussa, ja kumpikin päähenkilöistä enimmäkseen hallinnassa.
Niinpä mun tarinassa tää toinen kaipasi aina vaan tätä toista, vaikka tiesi, että rakkaudesta ei tulisi koskaan totta. Kaipasi ja mietti, miten kivuttomimmin voisi asian kanssa elää. Päivät oli täynnä saariston kauneutta ja purjeiden pullistelua, kädet täynnä tekemistä. Mutta keskeltä laineiden loiskeen näkyi joskus näkyjä, varsinkin myöhään illalla ja varhain aamulla. Niin jatkui elämä päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, ja jotenkin tilanne alkoi tuntua vaan ihan siedettävältä, väistämättömältä ja oudolla tavalla omannäköiseltä. Lammikossani asui salaa kultakala, eikä kukaan muu siitä koskaan tietäisi. Ehkä ruokin sitä, tai se muuten vaan ei lähtenyt pois, mutta varsinkin auringonsäteiden loisteessa sen kauneus sai minut hymyilemään onnesta.
Miksi et kirjoita hänelle ..... hän varmaan odottaa kirjettäsi
En mä mitään noin kaunista osaa kirjoittaa.
mutta mutta, kirjoituksesi on hirveän kaunista luettavaa. Mikset lähettäisi tuota ajatelmaa hänelle? Olen varma että jos joku lukisi jotain noin kaunista, hän olisi sinun..
Oh dear, kirjoitat sitten ihanasti...
Ei kukaan jaksa yksin viedä tarinaa eteenpäin.
ne ovat. Kauniit ajatukset. Ei ole turhaa rakkautta.
Tämähän elää koko ajan. Ainakin mielikuvissani. Siellä me olemme yhdessä ja meidän on hyvä olla yhdessä.
Tiedän että sinä rakastat minua huolimatta millainen minä olen. En usko että mikään saisi sinua lopettamaan rakkauttasi minua kohtaan.
Olisin onnellinen, koska minä olisin sinun. Tiedän sen ja sen levollisempaa tunnetta ei oikeastaan voi olla. Ei voi.
Läheiseni saattaisivat kummastella valintaamme, mutta he eivät voisi olla huomaamatta rakkautta ja harmoniaa, joka välillämme vallitsee. Siksi he saisivat ihmetellä rakkauden eheyttävää vaikutusta ja sitä että suhteilla on oikeasti muukin merkitys kuin kahden ihmisen velvollisuuksien täyttämä liitto, jossa ollaan koska niin on ja tulee olemaan. Ja syvempi ajattelu tukahdutetaan tai sitä ei pystytä ajattelemaan.
Minä voisin olla minä ja sinä voisit olla sinä, erillisinä, mutta toinen toistamme täydentäen, sopivalla tavalla.
Tämä on liian täydellistä ollakseen totta, mutta vain hän pystyy tuomaan tuon tunteen siitä oikeasta :).
"antaa itsensä raadeltavaksi paljastamalla ajatuksensa"
Liikuttavan kaunis kirjoitus "lähestyvä ukkonen". Kiitän ja jään mietiskelemään.
Hymyilen elämän tuomista onnen hetkistä, merkittävä ihminen kohteenani. Ilon tunnen paremmin, koska surustakin on kokemuksia. Vain elämällä ja tuntemalla voi kauneuden kokea.
Ah tuo on juuri jotain minkä itsekin haluaisin saavuttaa. Moni tuntuu liiaksi keskittyvän parisuhteen ulkoisiin vaatimuksiin - ikään kuin rakkaus ei olisi uskottavaa, ellei sitä juhlisi ystävien ja perheen ja suvun kesken, julistaisi FB-sivuilla, ilmoittaisi sanomalehdissä, ja toisinaan ovat jotkut naiset tunnustaneet, että he ovat nähneet heidät seisomassa alttarilla kyllä, mutta eivät yhdessä sitä arkea sen jälkeen.
Itse en kaipaa julkisia julistuksia ja merkkipylväitä. Olla vain ja täydentyä, kuten kirjoitat, vapaasti ja omana itsenään, saada rakastaa tai pikemminkin olla tuo rakkaus ja elää sitä, koska se on kaikkein luonnollisin olotila mitä voi olla.
Mutta olenkin aina ollut hölmö herkkä haaveilija. :-)
Jostain luin/kuulin hienon ajatuksen. En muista sitä tarkalleen, mutta idea oli että jokaisella tarinalla on onnellinen loppu. Jos se ei ole onnellinen, se ei ole loppu.
Lähestyvä ukkonen kirjoittaa kauniisti...
Erityisesti tuo maininta "erillisinä" kolahti. Muutenkin ajatuksissasi oli niin paljon sellaista mikä on totta. Rakkautta ei saa loppumaan, ei omilla - eikä toistenkaan yrityksillä, mahdottomuudestaan ja mielettömyydestään huolimatta se vain on...
Välillä olen toivonut, että voisin "tappaa" tuon tunteen ja unelman, olen yrittänytkin, mutta toisaalta tuntuu että samalla tulisin tuhonneeksi sen, mikä on kaikkein kauneinta elämässäni...
Ei sitä tarvitse tuhota tai tappaa. Sehän on mielikuvaa hyvä ihminen.
Erillisyydellä tarkoitin sitä, että erilaisuutemme asettaa rajoituksia aika monella saralla, mutta tässähän piilee vapaus... :) Ei kahleita, ei vaateita, velvoitteita kyllä, mutta joustaen, muuten ne eivät olisi rakkautta.. Saisi olla just sellanen kuin on, mutta herkkyys molemmin puolin tasapainoittaisi sitä. Mun mielikuvissa siis :)
Ajattelet viisaasti ja kirjoitat kauniisti lähestyvä ukkonen, mikä on suhteenne esteenä?
Se että se on mahdotonta.
Ei kai mikään ole oikeasti mahdotonta jos jotain haluaa.. Jos olette varattuja tms. niin sehän on vain hidaste tosirakkauden edessä. Näkemykseni mukaan ainoa este on jos rakkautta ei löydy molemmilta osapuolilta. Onko näin? Ja oletko varma siitä?
Tuuli kuljetti, riepotteli ja repi kappaleiksi haurasta ja särkyvää. Taisi olla kuitenkin se ukkonen salamoineen. Maadotuspiuhat sinkoilivat sinne tänne myrskyn pauhatessa ja tornadon mentyä jäljelle jäi vain kasa tomua. Haaveet aaveet jäivät hiljaisuuden ylle huutelemaan.