Suomessa on paljon puisia purjeveneitä. Niin metriveneitä kuin avomerikäyttöön tarkoitettuja pursia. Siinä vasta hullua porukkaa onkin - varsinaisia uppotukkeja, hitaita, työläitä ja sisätilatkin nykyveneisiin verrattuna surkeita. Mikä näitä puuveneilijöitä vaivaa? Aika hoitanee tämänkin "ongelman" pois.
Mikä puuveneilijöitä vaivaa?
13+1
10401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitkä ihmeen sisätilat, en minä ainakaan sisältä käsin purjehdi? Pelkäänpä kyllä, että kovin pitkään saa odottaa sitä ajan hoitamista. Kovin hyvävoipaisilta näyttää noi satavuotiaatkin.
Ei nuo ole mitään "porukkaa"; ne on purjehtijoita.
Lasikuitu on perseaukisten materiaali, taidat olla kade.
Puuveneilijät sanovat että puu on lasikuitua kauniimpi materiaali. En ole vakuuttunut. Monet puuveneet ovat niin huonossa kunnossa, että juhannuskokko olisi niille parempi paikka. Kuka oikeasti haluaa vuotavan paskan laituriinsa?
Huonossa kunnossa olevat puuveneet ovat jo harvinaisuuksia, lähinnä sellaisia löytyy pikkufiskareista. Vähänkin arvokkaammat yksilöt on jo peruskorjattu. Ja ihan tiedoksi, kunnossa oleva puuvene ei vuoda pisaraakaan alhaalta tai ylhäältä.
puupaatti ei vua, se laskoo sissään.
Tää on taas näitä "keskustelun" avauksia eli klikkiä pitää sivuille jollain saada. Mainosmarkat puhuu.....
Edesmennyt isoisäni, teollisuusmies, aina harmitteli sitä, että purjehduksesta on tullut massojen harrastus. Hänellä oli komea puinen purjevene ja hän piti lasikuitukippoja nousukkaiden ja noviisien pursina.
Kaikki puisten purjeveneiden omistajat ovat homoja. Hiplaavat hienoja paattejaan koko kevään, vesille ne menee joskus kesäkuun puolella. Tosimiehet laittaa homeiset kuttaperkkaraatonsa haisevina jo huhtikuussa veteen.
Niiden viime vuosisadan alkupuolella tehtyjen puukanoottien lyssitkin on ihan suosta, ajelen läpimädällä äksälläni paskarinkiä niiden ympärillä, ainakin kun ne on poijussa tai ankkurissa redillä.
Varvaslistatkin on niissä ihan pielessä, josta syystä kyljet kiiltää lakattuina peilipintoina syksyyn asti.
Ainoa hyvä puoli noissa pitkissä ja kapeissa puukiuluissa on se, että niillä pääsee rantautumaan luonnonsatamaan, keulan yliheitto kun on sitä luokkaa, että kotisatamassa pääsee astumaan suoraan terasille kantapöytään veneestä, vaikka kölin alla on vielä metritolkulla vettä.
Puuveneilijät ovat olevinaan aitoja purjehtijoita ja snobeja. Tosiasiassa heillä ei ole varaa ostaa kunnon venettä.