Olen sairastanut 2-tyypin diabetestä vuodesta 2006. Insuliinihoito aloitettiin vuonna 2011 ja sen jälkeen on tullut mielialavaihtelut. Pinna palaa helposti ja yhtä nopeasti menee oireet ohi. Alkuun pistin Levermiriä 286 yksikköä per ilta. Nykyinen annos on pudotettu 170 yksikköön. Laihdutin karppaamalla lähes 15 kg kun pistin insuliiniä 286 yksikköä. Muutin toiselle paikkakunnalle Helsingistä ja lääkäri ihmetteli että miten voi tuollaisen määrän vetää insuliiniä ja vielä laihduttaa. Helsingissä lääkärin ohje oli että niin paljon insuliiniä että sokeriarvot ovat 4-7. No minä poika se sitten lisäsin annosta että sokerit tipahti 5.4 ja samalla karppasin. Yhtälo oli varmaankin hengenvaarallinen mutta en muistaakseni tuntenut hypoja tai sitten en osaa niitä tunnistaa. Ilmeisesti yöllä heräämiset kovaan hikoiluun oli merkki hyposta. Että tällaista.
Onko muilla insuliinin kanssa vastaavia oireita mielialan kanssa? Oma tavoite on jatkaa karppaamista ja saada insuliinin käyttö pois.
Onko muilla insuliinin kanssa vastaavia oireita mielialan kanssa? Oma tavoite on jatkaa karppaamista ja saada insuliinin käyttö pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä karppasin myös, mutta elimistö alkoi olla ketoosissa eli jonkinlaisessa myrkytystilassa, joten oli pakko lopettaa tiukka karppaus.
Olin ennen karppauksen lopettamista tosi agressiivinen ja koko ajan pahalla päällä.... en kyllä usko, että se johtui insuliinista, ehkä paremminkin karppauksesta?
Suosittelen karppausta, mutta en niin tiukkaa että kaikki hiilihydraatti on kiellettyä. Tsemppiä jatkoon!
Oli aikamoisia insuliiniannoksia sulla, totta tosiaan!
Tuskin insuliini ja karppaus tekee sinusta hullun. Mutta Lellun kanssa olen samaa mieltä, että järkevä karppaus on ihan hyvä juttu. Mutta hiilihydraatteja ei sovi kokonaan unohtaa, sillä aivot tarvitsevat myös niitä. Ja koska käytät vielä insuliinia, on sinun ehdottoman tärkeää saada myös hiilihydraatteja, esim. juuri hypojen välttämiseksi. Jos olet vetänyt lähes täysin hiilihydraatitonta linjaa, voi tämä vaikuttaa yleiseen olotilaasi ja sitä kautta mielialaasi.
Eikö sinulla ole verensokerimittaria? Verensokerimittari on ainoa keino opetella tunnistamaan hypot. Hypo-oireet voivat olla niin kovin monenlaisia, että ne pitää opetella henkilökohtaisesti tunnistamaan. Eli jos epäilet hypoa, mittaa ihmeessä sokerisi.
Insuliinimääräsi ovat kyllä hurjat...itse olen ykköstyyppi ja minulla kuluu insuliinia yhteensä noin 50 yksikköä vuorokaudessa (pikaa ja pitkää yhteensä). Tiedän, että kakkostyypeillä insuliiniannokset ovat huomattavasti suuremmat, mutta tuo kuulostaa jo järjettömältä...hyvä siis, että olet alkanut itsekin tehdä töitä insuliiniannoksen pienentämiseksi.
Olen siis tosiaan ykköstyyppiläinen ja olen tosiaan ollut täysin insuliinin varassa jo lähes 30 vuoden ajan. En ole havainnut insuliinilla olevan mitään yhteyttä mielialan kanssa. Mutta kyllähän jo sairaus sinällään aiheuttaa mielialan vaihteluita...on kovat paineet hoitotahon osalta, kovat itselleen asetetut tavoitteet, jatkuva itsestään huolehtiminen, mahdolliset repsahdukset masentavat, pettymys sairastumisesta, pettymys mahdollisista sairauden myötä tulleista luopumisista jne. Ei siis ole mikään ihme, jos mielialat vaihtelevat ja pinna on usein kireällä. Mutta eiköhän mielialat tasaannu, kunhan onnistumisen tunteet omahoitosi kanssa kasvavat.
Suuntasi kuulostaa oikein hyvältä, tsemppiä tavoitteesi saavuttamiseksi! Maltathan kuitenkin antaa kehollesi aikaa toipumiseen äläkä ole itsellesi liian ankara. Paino ei putoa hetkessä eikä insuliinistakaan pääse eroon hetkessä eli kärsivällisyyttä todenteolla vaaditaan. Tsemppiä!
Johan on valtavia insuliiniannoksia! Siinähän meni kerralla koko kynä tyhjäksi kun kynässä on 300 yksikköä. Olikohan tuossa jokin virhe kerrotuissa annosmäärissä kun tuo olisi melkein 3 millilitraa kerralla? Ainakin omat kynäni ei suostu edes antamaan noin suuria annoksia kerralla, siinä saisi ruuvailla moneen kertaan annosta.
Tosiaan, kynien säiliöstä tulee se 300 yks ja sen jälkeen on vaihdettava joko säiliötä tai koko kynää riippuen millainen kynä on käytössä.
Kerrotut insuliinimäärät luultavasti ovat oikeat, eivät mitenkään omituisen kuuloisia. Kyllä näitä annoksia silloin tällöin "vastaan" tulee. Mutta nykyisen ajattelun mukaan kyllä noin suurista annoksista olisi päästävä eroon. Lähinnä keinoina on ruokavalion tarkistus ja painonpudotus. Joskus ei ole paljonkaan merkitystä sillä onko insuliinimäärä 300 yks vai pudotetaanko se 150 yksikköön... verensokeritaso ei välttämättä heilahda ollenkaan, jos tuolla 300 yksikölläkään ei olla tavoitteessa. Nykyään ajatellaan, että insuliiniannoksen noustessa selvästi yli 100 yks pitäisi jonkinlaisten "hälytyskellojen" soida ja miettiä miten hoitoa kannattaa jatkaa. Elimistöllä on taipumusta kasvattaa insuliiniresistenssiä ja nostaa painoa samaa tahtia, kun annoksia lisätään ja se taas lisää insuliinintarvetta... eli ollaan ns. oravanpyörässä asian kanssa.
Mielestäni sinulla esiintyy jonkinasteisia hypoja. Hikoilu, väsymys ja pinnan palaminen ovat tyypillisiä oireita. Noihin pitäisi päästä käsiksi eli mitata verensokeri silloin, kun oireita esiintyy, esimerkiksi juuri yöllä. Jos hypoja on, pitää insuliiniannostusta muuttaa. Sinulla on siis vain pitkävaikutteinen käytössä. Tuon annostus ja pistoajankohtien muuttaminen todennäköisesti auttavat. Verensokerimittausten tekeminen tarpeeksi usein on välttämätontä säätöjen kannalta.
Pitäisi muutamalta päivältä rekisteröidä syömiset, liikkumiset, insuliiniannokset ja niiden ottoajat. Lisäksi pitäsi olla mittaustuloksia näihin liittyen. Tällöin diabeteshoitaja tai osaava lääkäri voisi päätellä, miten annostuksia on muuteltava. Itsekin tietysti on mahdollista tuo, jos on riittävää osaamista.