Aikuiset adoptoidut ry

Se on aika säälittävää, ettemme me 30-vuodessa ole tosiasiassa tässä maassa aikaansaaneet muuta kuin vain tuollaista iltapäiväkerho toimintaa.


Eli adolapsilla on omat järjestönsä joita ylläpitävät adovanhemmat ja meillä puolestaan ihan samanlaista ns "itsenäistä" kerhotoimintaa. Ehkä kuvaavaa että jaamme sen yhä Suomalaisten adolasten kanssa.


Mielestäni kaikkien "adolasten" rutistaminen yhteen on vallankäytön mekanismi joka estää meitä kunnolla järjestäytymästä.


Karu tosiasia on, että avoimesti rasistinen valtajärjestelmä ei halua kirjoittaa meistä ja meidän ongelmistamme. Tuo kerhotoiminta on tarkoitettu passivoimaan meitä, koska järjestelmä pelkää, että internetajalla toimisimme yksin, mikä saisi tosiasiassa huomattavasti enemmän vahinkoa aikaan järjestelmälle. Eli tuo vanha kunnon "hys hys" mentaliteetti ei enää toimi. Haluaisinkin kysyä, mitä tämä päiväkerhotoiminta aikuisille 20-30 vuotiaille on oikein saanut aikaa käytännössä? Tuntuu hieman sanoisinko suoraan kontrolloidulta oppositiolta.

Yhdistyksemme on perustettu noin vuosi sitten ja olemme päässeet jo ajamaan adoptoitujen asemaa ottamalla kantaa uuden adoptiolain laadintaan: Aikuiset adoptoidut ry oli eduskunnan lakivaliokunnassa kuultavana viime syksynä. Annoimme siellä lausunnon, missä korostimme mm. adoptoidun oikeutta kaikkiin itseä koskeviin asiakirjoihin, tietoon biologisista vanhemmista - myös isyyden osalta sekä nykyistä laajempia jälkipalveluja. Olemme saaneet myös medianäkyvyyttä Yle1:ssä ja lehdistössä, joten ihan pelkästä iltapäiväkerhotoiminnasta ei ole kyse, vaikka meillä onkin jäsentapaamisia ja yhteistä vapaa-ajanviettoa.

Jäsenyys yhdistyksessä on vapaaehtoista ja olemme mukana siellä omina yksilöinämme, aktiivisina ja toimeliaina ihmisinä, joilla on omia mielipiteitä ja näkemyksiä adoptoituna olemisesta. Olemme mukana adoptioverkostossa tuomassa adoptoitujen ääntä kuuluviin ja haluamme osaltamme kehittää adoptiotoimintaa tuomalla esiin kokemuksiamme, joita on monenlaisia.

Uskoisin, että monet yhdistyksen jäsenet ovat saaneet kaipaamaansa vertaistukea toisiltaan omien juurien etsinnässä ja oman taustan ja elämänhistorian ymmärtämisessä.. Olemme jakaneet kokemuksiamme adoptiosta, siitä miten se on vaikuttanut elämäämme ja millaisia tunteita ja ajatuksia se meissä herättää. Olemme saaneet toisitamme jopa ystäviä.

Meitä on mukana yhdistyksesä monenikäisiä, niin 20--30-vuotiaita kuin sitä vanhempia. Kaikki adoptoidut eivät tällaisesta toiminnasta tietenkään ole kiinnostuneita, mutta ne jotka ovat, tervetuloa mukaan!

En löytänyt mistään tietoja, ketä hyväksytään Aikuiset adoptoidut ry jäseneksi, eli mitä sääntönne kertovat aiheesta?

Yhdistys on tarkoitettu 18-vuotta täyttäneille adoptoiduille, siinäpä ne kriteerit jäsenistölle.

Kotisivuiltamme löytyy sähköpostiosoite, mistä voi pyytää yhdistyksen toiminnasta lisätietoa. Kotisivuilla kerromme myös tulevasta toiminnasta.
Meillä on myös jäsenille Facebookissa oma, suljettu ryhmä, mitä kautta voimme keskustella.

Seuraava jäsentapaaminen on elokuun loppupuolella. Syksyllä Helsingin lisäksi järjestämme jäsentapaamisen Tampereella.

Ensi sunnuntaina muuten lähetetään TV1:ssä uusintana ohjelma Aamusydämellä, missä yhdistyksemme jäsenet Karoliina Norhomaa ja Reeta Kurjonen kertovat adoptiokokemuksistaan. Ohjelma saattaa olla katsottavissa myös YleAreenalta, se oli siellä ainakin vielä jokin aika sitten.

Aikuiset Adoptoidut ry:n jäsentapaamisissa on ollut kaikenikäisiä 18-70 vuotiaita naisia ja miehiä.Tiedän että jopa tällaisiin vertaistapaamisiin on monilla jonkinlainen kynnys tulla.Aluksi jäsentapaamisissa voikin vain kuunnella ja osallistua sitten keskusteluun kun itse haluaa.Myöhemmin huomaa että on vapauttavaa kun tietää että adoptoituja on paljon,et ole mikään poikkeus Suomessa.Tavallaan adoptioasiakin saa uuden merkityksen kun saa uusia ajatuksia ja näkemyksiä siihen.

Olette verrattain suuri kansanryhmä. Asiaa ei tule ajatelluksi. Hyvä että olette saaneet aikaiseksi ydistyksen. Teillä on yksi ydistävä tekijä ja olette siinä milessä sukulaissieluja.