Olenko vain ikuinen optimisti vai voiko vaihdevuodet mennä ohitse noin vain hetkessä?
Ensinnäkin minulla meni todellakin pidempi hetkin ennen kuin tajusin edes vaihdevuosien alkaneen. Kohtu oli poistettu vajaa vuosi aikaisemmin erittäin runsaiden vuotojen vuoksi. Siinä ennen oli ollut muutaman kuukauden kestoinen katko kuukautusissa - jolloin myös optimistisesti ajattelin, että mitäs naiset valittaa, kun tämä oli näin helppoa. Totuus kävi kuitenkin ilmi, kun kuukautiset alkoivat uudelleen ja jatkuivat yli puolivuotta tauotta.
No miten sitten heräsin näihin vaihdevuosiin oli, että eräs keski-ikäinen naispuolinen asiakkaani alkoi purkautua vaihdevuosiongelmistaan ja yllättäen tajusin, että minullahan oli kaikki hänen luettelemansa oireet olleet jo muutaman kuukauden.
Eli oli mielialanvaihtelua, kuumia aaltoja, unihäiriöitä, pissivaivoja jne. Otin yhteyttä gynegolokiin, joka ylipuhui minut Estrogel-geelin käyttöön.
Alkuun käytin yhden pumppuannoksen. Oireet helpottivat hiukan. Muutaman kuukauden päästä siirryin kahteen annokseen, kun tuntui joidenkin vaivojen olevan kovin tiukasti läsnä. Tätä annosta käytin pari kuukautta. Oireet katosivat.
Sitten alkoi tuntua, että rinnat alkoivat turvottaa häiritsevästi. Siirryin takaisin yhteen annokseen. Tätä jatkoin taas muutaman kuukauden kunnes päätin kokeilla annostelua jokatoinen ilta.
Tätä jatkoin vajaan vuoden ja pysyin oireettomana. Välillä saattoi ilmaantua pissivaivoja, mutta käytin Ovestenia tarvittaessa tähän, joka tuntui toimivan.
Jossain vaiheessa aloin vain pidentää taukoja ja nykään käytän Estrogel-geeliä vain kun sattumalta muistan asian. Toistaiseksi olen oireeton.
Kysymykseni onkin, että voiko tämä vaihdevuosivaiva olla nyt ohitse? Voiko tämä mennä ohitse näin vain parissa vuodessa? Vai olenko taas kerran yltiöoptimistinen ja kuvittelen näin - että todellisuudessa tuotan yhä itse sen verran estrogeniä, että tällä pärjäillään, kunnes taas todellisuus astuu kuvioihin?
Ensinnäkin minulla meni todellakin pidempi hetkin ennen kuin tajusin edes vaihdevuosien alkaneen. Kohtu oli poistettu vajaa vuosi aikaisemmin erittäin runsaiden vuotojen vuoksi. Siinä ennen oli ollut muutaman kuukauden kestoinen katko kuukautusissa - jolloin myös optimistisesti ajattelin, että mitäs naiset valittaa, kun tämä oli näin helppoa. Totuus kävi kuitenkin ilmi, kun kuukautiset alkoivat uudelleen ja jatkuivat yli puolivuotta tauotta.
No miten sitten heräsin näihin vaihdevuosiin oli, että eräs keski-ikäinen naispuolinen asiakkaani alkoi purkautua vaihdevuosiongelmistaan ja yllättäen tajusin, että minullahan oli kaikki hänen luettelemansa oireet olleet jo muutaman kuukauden.
Eli oli mielialanvaihtelua, kuumia aaltoja, unihäiriöitä, pissivaivoja jne. Otin yhteyttä gynegolokiin, joka ylipuhui minut Estrogel-geelin käyttöön.
Alkuun käytin yhden pumppuannoksen. Oireet helpottivat hiukan. Muutaman kuukauden päästä siirryin kahteen annokseen, kun tuntui joidenkin vaivojen olevan kovin tiukasti läsnä. Tätä annosta käytin pari kuukautta. Oireet katosivat.
Sitten alkoi tuntua, että rinnat alkoivat turvottaa häiritsevästi. Siirryin takaisin yhteen annokseen. Tätä jatkoin taas muutaman kuukauden kunnes päätin kokeilla annostelua jokatoinen ilta.
Tätä jatkoin vajaan vuoden ja pysyin oireettomana. Välillä saattoi ilmaantua pissivaivoja, mutta käytin Ovestenia tarvittaessa tähän, joka tuntui toimivan.
Jossain vaiheessa aloin vain pidentää taukoja ja nykään käytän Estrogel-geeliä vain kun sattumalta muistan asian. Toistaiseksi olen oireeton.
Kysymykseni onkin, että voiko tämä vaihdevuosivaiva olla nyt ohitse? Voiko tämä mennä ohitse näin vain parissa vuodessa? Vai olenko taas kerran yltiöoptimistinen ja kuvittelen näin - että todellisuudessa tuotan yhä itse sen verran estrogeniä, että tällä pärjäillään, kunnes taas todellisuus astuu kuvioihin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsekin hieman epäuskoisena, mutta taidan päästä vähällä?
Kuukautiset muuttuivat 47 vuotiaana epäsäännöllisiksi, harvenivat siis ensin muutaman kerran n. 3kk välein ja sitten pari kertaa n. 6kk välein. Nyt on mennyt 2 vuotta ilman.
Jossain vaiheessa luulin hikoilevani enemmän, mutta saattoipa olla luuloakin, kun nuorempia tuttuja seuratessa tuntuivat hikoilevan yhtälailla... mitään aaltoilua en ole kokenut. Hien haju on ehkä pahempi, kuin nuorempana, ellei sitten nenä ole herkistynyt?
Ei mielialamuutoksia, ei mitään. Ainoa selkeä seikka on kuukautisten loppuminen. Mitään hormonihoitoja ei ole.
Olen aina kostunut reippaasti, eikä vieläkään ole ongelmia sen suhteen. Halutkin on tallella.
Androgeenista hiustenlähtöä on ollut jo varmaan 15 vuotta, mutta sekin on pysynyt aisoissa Rogainella ja kampausta muokkailemalla tukkakin on ok. Onko siis testosteronit vähän naisten keskiarvoa korkeammalla? Parta ei kuitenkaan kasva ;)
Elän ihan taviselämää, työtä, löhöilyä, ruokaa, "juhlaakin", toki koitan syödä monipuolisesti, mutten senkään suhteen skitsoile. En ole urheilufriikki, liikunnaksi riittää kävelylenkit. Pientä ylipainoa on (vaihdellen /- 4-8kg) jota siis pyritään tarkkailemaan ja pitämään aisoissa, ettei nousisi enempää.
"Ei mielialamuutoksia, ei mitään. Ainoa selkeä seikka on kuukautisten loppuminen. Mitään hormonihoitoja ei ole.
Olen aina kostunut reippaasti, eikä vieläkään ole ongelmia sen suhteen. Halutkin on tallella."
Olet kai käynyt gynellä selvittämässä syitä, sillä normaalia tuo ei ainakaan ole.
Jep, minä myös mietin tätä mielialanvaihteluani siltä kantilta, että ehkä kysymys olikin lähinnä työperäisestä stressistä. Oli aika paha vaihe töissä siinä vaiheessa, kun tuntui, että mielialat heitteli ja aamuyöstä unet katosivat. Tosin nuo öiset kuumat aallot tuskin ihan stressillä selittyvät, sen verran rasittavaa se jatkuva peiton heitteleminen oli. Minulla ei myöskään ole ollut hikoilua mitenkään erityisesti, vaikka ehkä myös olen laittanut merkille hien hajun voimistuneen - mene tiedä tämäkin saattaa olla mielikuvitusta.
Pissivaivat tosin oli kovin konkreettisia myös. Eli sellainen pidätyskyvyn heikkeneminen. En nyt housuun lirauttanut, mutta se tunne että ihan just tulee housuun. Ja yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on, pissillä käymisen jälkeen kuivaaminen on proseduuri itsenään. Mieluummin käytän suihkua jotta saisin sellaisen freesin olon. On ajoittain sellainen olo, kuin vielä hetki virtsaamisen jälkeen noppasis sellaisia jälkitiputusta. Vaikea kuvata ilmiötä, mutta yksikertaisesti se sellainen ei kovinkaan freesi olo siis. Tähän vaivaan olen Ovestinia käyttänyt. Gynen mukaan tämä ilmiö johtuu limakalvojen ohenemisesta.
Itse en tykkää yhtään Ovestenin käyttämisestä, jotenkin suttuista hommaa, joten vaihtoehtoisista kokemuksista olen kiinnostunut. Millä parannatte limakalvojen "hyvinvointia"?
Pyydä gyneltäsi Vagifemresepti, se on aika siistiä kamaa, eikä suttaa yhtään.
Oletko koskaan kokeillut lantionpohjan lihasten jumppaa? Olen sitä itse harrastanut jo nuoresta eikä ole ikinä ollut virtsavaivoja. Eikä niitä turhaan sanota ilolihaksiksi ;) Muita vaivoja minulla kyllä on. Mutta tuon harjoittelun avulla te voitte päästä pissaongelmista ehkä kokonaan!
Ei kaikille tule koskaan pissavaivoja ja toisilla niitä on läpi elämän. Jollain on ehkä pari koko elämän aikana. Itse teen lähes päivittäin "hissijumppaa" paikallishoidon lisäksi. Olen nyt harventanut paikallishoidon käyttöä kerta viikkoon ja korvannut osittain Debarina hormoonittomalla.
Kyllä minä harrastan lantiopohjan lihasten jumppaa. Sitä minä ihmettelen kun aina jumppaan, niin lähes aina puistattaa, juuri nytkin kun jumppaan, niin heti puistattaa.
Joskus tämä jumppa hieman yllättää ;D ..paikat kostuu jne.
Vaihdevuosioireita selvästi liioitellaan: pillerin tuottajat saavat vaan rahaa. Kyse on propagandasta. En toki epäile, etteikö vaivoja olisi, mutta niitä ei ole läheskään kaikilla. Vain ne joilla niitä on, luonnollisesti pääsevät ääneen ja kuulluiksi. Väitän, että iso osa naisista selviäisi vähemmällä, jos lopettaisivat propadandaan uskomisen.
^ Jahas, ja onko mahdollisesti nimimerkki Hush:illa henkilökohtaista kokemusta vaihdevuosiongelmatiikasta?
Kiitos tuosta Vagifem-vinkistä.
Ole hyvä vain Kesto-optimisti! Mulla oli ihan samanlaisia pissavaivoja mitä kirjoitit. Aivan kuin rakko ei tyhjenisi kokonaan, tai jotenkin tunto olis hävinny, eikä ole ihan varma tuliko viimeinen tippa jo. Oletan, että se oli virtsarakon limakalvojen heikkenemistä ja kuivumista. Paikallishoito toi itselleni avun. Varsinaista hormoonihoitoa en käytä ainakaan vielä. Hikoilua on kyllä jossain määrin, mutta pahempana pidän mielialan vaihteluitani, kun välillä olen aivan maassa, mutta sitä ei onneksi ole vielä joka päivä. Oisko sulla jotain vinkkiä antaa siihen?
Tuskin kukaan käyttää hormooneita turhan päiten, eikä ne musta ole kalliita, kun vähentää vielä Kelan alennuksen. Luontaistuotteilla kylläkin tehdään bisnestä.
Sen verran tuosta lantiopohjajumpasta, että olen ratsastaja. Entinen kilparatsastaja ja ratsastan yhä päivittäin kaksi hevosta. Joten minun on hiukkasen vaikea uskoa lantiopohjalihasteni rappeutumiseen.
Onko kenelläkään tullut verenpaineongelmia?
Itselläni on aina ollut perin matala verenpaine, mutta nykyisellään tulee sellaisia päiviä, kuten esimerkiksi tänään, että verenpaineet ovat tapissa. Tunnen sen päässäni. Ei siis erityistä päänsärkyä, vaan sellainen puumainen olo ja mitatessa paineet ovat todellakin korkeat. Seuraavana päivänä saattavat taas olla aivan normaalit.
Ja muuten aivan samaa mieltä olen tuosta luontaistuotebisneksestä. Se vasta onkin bisnes kuin mikä. Ihmiset ostavat mututuntumalla purkki toisensa jälkeen tuotteita, joiden varsinaisesta sisällöstä ei kukaan voi mennä takuuseen. Eli testaukset ovat herranhallussa. Vaikka lääketeollisuus onkin suuri rahabisnes, niin tuotteet ovat kyllä vimpan päälle testattuja.
Vielä kerran on ihan pakko nostaa tämä keskustelu ylös, sillä todellakin olen alkanut ihmetellä, että voiko ne kaikki vuosi sitten kokemani vaivat todellakin menneen ohitse näin nopeasti?
Vielä vuosi sitten tuskastelin mielialan vaihteluiden, kuumien aaltojen, ylettömän väsymyksen ja univaikeuksien kanssa.
Voiko todellakin olla, että vuoden oireilun jälkeen ainoa ongelma on virtsan roiskunta, eli ne vaivat joista tuossa avauduin?
Ja mitä tuohon pissivaivaan tulee, niin luin jutun tästä tämän tyyppisestä vaivasta, jossa selitettiin tätä vaivaa. Pitääpä kaivaa se uudelleen esille ja lukea ajatuksen kanssa. Tämä "noppaseminen" ei pelkästään selittynyt sen mukaan kuivilla limakalvoilla ja huonolla lihaskunnolla. Palataan tähän kunhan olen uudelleen lukenut jutun.
Omalta kohdaltani voin vastata, että sitä tuskin voi tietää vielä. Ensi keväänä minulla tulee kymmenen vuotta täyteen vaihdevuosia. Alussa oireet kestivät pari vuotta kunnes kuukautiset loppuivat. Sitten tuli yli puolen vuoden lepovaihe eli se ainoa ihana kesä koko aikana, silloin ei ollut mitään oireita ja luulin jo päässeeni niistä eroon. Sen jälkeen onkin vallinnut enempi tai vähempi kamala olotila joka kesä ja talvellakin välissä. Tänäkin kesänä, vaikka onkin viileämpää kuin aikaisempina kesinä, olen hikoillut varmaan kokonaisen järven.
En voi muuta sanoa kuin, että toivottavasti et tähän joudu ja pääset helpommalla.
Minä vastaisin kesto-optimistille, että kyllä se kai mahdollista on, siis päästä vuodellakin. Itsellä se "heiluntavaihe" otti kaikista kovimmille, aika ennen kuukautisten täydellistä loppumista. Kaksi vuotta hormonien heittelyistä johtuvaa vuoristorataa niin fyysisillä kuin psyykkisillä oireilla oli mielestäni vaikein aika. Silloin myös sorruin kokeilemaan hormonihoitoa, joka pahensi oireita kovasti ja lopetin. Mutta kun kuukatiset loppuivat, sen jälkeen ei ole muuta ollut kuin kuumia aaltoja joiden kanssa selviää ja kuivuus pysyy aisoissa ovestinilla. Eli minä luonnehtisin omia vaihdevuosiani niin, että se "uuden naisen" syntyminen on kuin lapsen hampaiden tulo. Aikansa kestää ja kun kaikki on puhjennut, helpottaa. Siirtymävaihehan tämä vaihdevuosiaika on ja sitten tasoittuu. Niinkuin murrosikäkin. Ainut ongelma, joka minulla on, on seksuaalinen haluttomuus, johon toivoisi apua löytyvän.
Kiitos kokemuksista.
Toistaiseksi itselläni on olo ihan hyvä. Yhtenä aamuyönä heräsin sellaiseen kuumaan aaltoon ja ajattelin, että tästäkö tämä taas alkaa. Katsoin makuuhuoneen lämpömittaria ja se näytti 28° - ei ihme, että peitto tuntui hiostavalta. Tuuletin päälle ja kaikki oli taas hyvin.
En ole muistanut etsiä sitä artikkelia tästä "jälkipissi-noppasimesesta", mutta lupaan palata myöhemmin asiaan.
Käväisin pikaisesti terveyskeskuslääkärillä, kun tuntui verenpaineet vain olevan koholla ja tämä määräsi verenpainelääkkeet. Sanoi, että voi hyvinkin olla vaihdevuosivaivoja ja saattaa paineet myöhemmin normalisoitua, etenkin kun on aina olleet perin alhaiset ja veren rasva-arvotkin olivat aivan erinomaiset. Kirjoitti minulle Vagifemiä, mutta en ole vielä hakenut.
Ai muuten jostain luin myös, että vaihdevuodet saattavat hyvinkin olla syklittäisiä, että tulee "huonoja jaksoja" ja sitten taas saattaa olla pitkäänkin "tyyntä ja tyventä", että moni tämmöinen "syklittäisiä vaihtareita harrastava" käyttää sitten ajoittain lääkitystä apteekin hyllyltä ja ovat sitten taas ilman, kun alkaa helpottaa. Mutta mistä sitä sitten voisi tietää onko kyseessä se helpompi jakso, jos jatkuvasti käyttää lääkitystä?
No nämä näistä. Ihanaa kesää teille kaikille arvoisat sisaret.