En jaksa yrittää.

Olen 19-vuotias poika. En ole vielä ikinä seurustellut. Ongelmanani on ujous, eli en uskalla lähestyä tyttöjä iskemismielessä, väen millään, vaikka sosiaaliset suhteet muuten onkin ihan ok eli on muutamia miespuolisia kavereita jne... Pelkkä ajatuskin tuntuu mahdottomalta: miten joku edes voisi haluta tällaisen nössön? Nyt en puhu ulkonäöstä tai suosiosta tms. Puhun vain siitä, että paitsi että minä en osaa lähestyä tyttöjä, ei minuakaan ole helppo lähestyä. Aina kun joku tyttö katsoo minua päin edes hieman kiinnostuneen oloisena, katson vain heti poispäin ja annan asian olla. "ei nyt" ajattelen. "Ei tänään." Tätä menoa ei kyllä ikinä...
Tiedän, ettei asiaan voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä itse, mutta kun se ihan oikeasti tuntuu vsikeammalta kuin mikään muu tässä elämässä. Olen kyllä suoriutunut ylioppilaskirjoituksista hyvin arvosanoin, saanut jo opiskelupaikankin. Ja löytänyt töitä. Olen muutenkin elämäniloinen ja terveen itsetunnon omaava ihminen - tiedän ja hyväksyn sekä heikkouteni että vahvuuteni. Mutta tätä heikkoutta en saa sitten millään ylitettyä.

Anteeksi outo avautumiseni, mutta. Minkäs teet.
13437
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Väen=en ja vsikeammalta=vaikeammalta. Damn you, autocorrect!

Äänestä

Hei

Sinun kannattaa, miettiä asiaa niin, että haet ensin kavereita naispuolisista.
Sinun ei kannata heti yrittääkkään ajatella seurustelua, juttelet tyttöjen kanssa niinkuin esim. poikien kanssa.
Hae seuraa tytöistä, jotka eivät vetoa sinuun seurustelu mielessä vaan esim.voit jutella työstä koulusta leffoista ym asiosta heidän kanssaan.
Ei parisuhdetta luoda niinkun leffoissa, "hei seurustellaanko, mennään panemaan tyylillä" !
Joku päivä huomaat olevasi varmempi ja löydät itsellesi sen oikean.. täällä on kuule monta hyvää tyyppiä etsimässä parisuhdetta ja ovat eläkeiässä, joten sulla on totisesti vielä aikaa

Äänestä

mistä päin oot? Haluutko seuraa? ... Paitsi että ehkä ongelma oo että oon 15w

Äänestä
  • Joo en hae täältä seuraa

    Äänestä

  • Ite oon ihan samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja.... kyllä kelpais seura.

    Äänestä

Sun iässä (oon ite kans 19) ja oon huomannu et jos on kavereita messis, niin niistä voi olla suuresti hyötyä, kun meet ite lukkoon. Ne voi rohkaista ja potkasta sut puhumaan tytölle jos ite jäädyt.

Äänestä

kannattaa ottaa kaverit mukaan :) ja ei me tytöt olla poikia ihmeellisempiä, ollaan eri sukupuolta ja tehdään ehkä erilaisia juttuja, mutta ihmisiä mekin ollaan! Kannattaa ottaa kerran itseään niskasta kiinni niin kyllä se siitä lähtee ja seuraavalla kerralla se on asteen helpompaa! :)

Äänestä

Itellä oli kans tuo sama ongelma, mutta löysin itselleni netin kautta yhden vuoden itseäni nuoremman ihanan tyttöystävän :) ollaan seurusteltu kaukosuhteessa kohta puoli vuotta ja ikää on 17v jos ei muuta keksi nii kannattaa kokeilla etsiä netistä:)

Äänestä
  • miten netin kautta? jostain naamakirjasta? itellä poisluettu koska kukaan ei koskaan edes pyytänyt kaveriksi siellä.

    Äänestä



ONKS SIUL JOKA AAMU TÄLLÄNE TUNNE : '' TÄNÄÄN MÄ SAAN '' ILLALLA YKSIN SÄNGYSSÄ TÄLLÄNE TUNNE '' VIELÄ JOSKUS MÄ SAAN '' ::d ?

Äänestä

Kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja uskaltaa. Itekkin olen aina ollut ujo noissa jutuissa ja nyt kesällä menossa naimisiin 2,5 vuoden avoliiton jälkeen:) Veikkaisin, että monikin mukava tyttö ottais sut mielellään, kuulostit ainaki ihan joltain unelmamieheltä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Poika yhdeksänkolme kirjoitti:

Olen 19-vuotias poika. En ole vielä ikinä seurustellut. Ongelmanani on ujous, eli en uskalla lähestyä tyttöjä iskemismielessä, väen millään, vaikka sosiaaliset suhteet muuten onkin ihan ok eli on muutamia miespuolisia kavereita jne... Pelkkä ajatuskin tuntuu mahdottomalta: miten joku edes voisi haluta tällaisen nössön? Nyt en puhu ulkonäöstä tai suosiosta tms. Puhun vain siitä, että paitsi että minä en osaa lähestyä tyttöjä, ei minuakaan ole helppo lähestyä. Aina kun joku tyttö katsoo minua päin edes hieman kiinnostuneen oloisena, katson vain heti poispäin ja annan asian olla. "ei nyt" ajattelen. "Ei tänään." Tätä menoa ei kyllä ikinä...
Tiedän, ettei asiaan voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä itse, mutta kun se ihan oikeasti tuntuu vsikeammalta kuin mikään muu tässä elämässä. Olen kyllä suoriutunut ylioppilaskirjoituksista hyvin arvosanoin, saanut jo opiskelupaikankin. Ja löytänyt töitä. Olen muutenkin elämäniloinen ja terveen itsetunnon omaava ihminen - tiedän ja hyväksyn sekä heikkouteni että vahvuuteni. Mutta tätä heikkoutta en saa sitten millään ylitettyä.

Anteeksi outo avautumiseni, mutta. Minkäs teet.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu