Oli pakko alkaa kirjottamaan tänne tuntemuksia. Tympii suunnattomasti kun meidän alueella ei ole omaa vertaistuki ryhmää tästä asiasta. Ei ole ketään samassa tilanteessa olevaa jolle puhua ja joka ymmärtäisi. Muutema läheinen asiasta tietää vaan eihän ne osaa samaistua lapsettomuudesta kärsivän tilanteeseen... Kyllähän ne kuuntelee vaan ei siitä hirveästi ole apua.
Meillä kolme inssiä takana sekä yksi ICSI hoito. Kaikki tuloksettomia. Toivo alkaa hiipua ja huonoja uutisiakin tuli verikokeista vasta. Hormooni taso minulla laskenut ja ei ole yhtään varmaa saanko lapsia ikinä.. Nyt ootellaan syksymmälle ennenkuin saadaan tietää kannattaako jatkaa hoitoja..
Ollaan todella lapsirakas pariskunta ja pitkään oltu yhdessä. Siinä vaiheessa miettii että mitä sitä on tehny väärin kun ei lapsia saa. Toisten lapsia hoidan tarvittaessa mielelläni,en ole antanu katkeruuden siinä mielessä voittaa mieltäni. Enkä halua sitä tapahtuvan vastasuudessakaan. Tykkään olla lapsenlikkana vaikkakin mielessä on koko ajan ajatus omasta lapsesta. Kyllä se sattuu joka kerta kun lapsi tulee syliin ja halaa..haluaisi että se olisi aina siinä. Sitten siitä tunteesta täytyy luopua. Surullista.
Kaikilla kavereilla on lapsia ja koko ajan se pelko siitä tietystä kysymyksestä on mielessä..
"Millon teille tulee vauva?" Jokainen lapsettomuudesta kärsivä pelkää tätä kyseistä kysymystä paniikin omaisesti. Minä ainakin.
Haluaisin joskus huutaa kaikkien kuullen pahaa oloani pois,en vaan pysty siihen. Ja ne kaikki vanhemmat jotka ei arvosta lapsiaan tai ei olisi niitä halunnut..niille sanoisin että se lapsi on oikeasti lahja.
Lapsia saadaan,ei tehdä.
Meillä kolme inssiä takana sekä yksi ICSI hoito. Kaikki tuloksettomia. Toivo alkaa hiipua ja huonoja uutisiakin tuli verikokeista vasta. Hormooni taso minulla laskenut ja ei ole yhtään varmaa saanko lapsia ikinä.. Nyt ootellaan syksymmälle ennenkuin saadaan tietää kannattaako jatkaa hoitoja..
Ollaan todella lapsirakas pariskunta ja pitkään oltu yhdessä. Siinä vaiheessa miettii että mitä sitä on tehny väärin kun ei lapsia saa. Toisten lapsia hoidan tarvittaessa mielelläni,en ole antanu katkeruuden siinä mielessä voittaa mieltäni. Enkä halua sitä tapahtuvan vastasuudessakaan. Tykkään olla lapsenlikkana vaikkakin mielessä on koko ajan ajatus omasta lapsesta. Kyllä se sattuu joka kerta kun lapsi tulee syliin ja halaa..haluaisi että se olisi aina siinä. Sitten siitä tunteesta täytyy luopua. Surullista.
Kaikilla kavereilla on lapsia ja koko ajan se pelko siitä tietystä kysymyksestä on mielessä..
"Millon teille tulee vauva?" Jokainen lapsettomuudesta kärsivä pelkää tätä kyseistä kysymystä paniikin omaisesti. Minä ainakin.
Haluaisin joskus huutaa kaikkien kuullen pahaa oloani pois,en vaan pysty siihen. Ja ne kaikki vanhemmat jotka ei arvosta lapsiaan tai ei olisi niitä halunnut..niille sanoisin että se lapsi on oikeasti lahja.
Lapsia saadaan,ei tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanteesi on varsin ikävä, olan pahoillani. Itse haluaisin lottovoiton, jotta saisin haluamani - kipeästi kirvelee, kun muut saa kaikkea.
Muiden lapsista pitämättömyys ei ole sinulta pois, itse inhoan lapsia ja lapsen saaminen olisi kamalinta, mitä tapahtua voisi. Lapsia tehdään tekemällä, jollei niitä halua, laitetaan homma alkuunsa kesken, muutoin tosiaan päätetään tekemällä ne tehdä. Pakko niitä ei ole saada, sinä voit elää ilman lapsia siinä missä minä ilman bentley:ä.
Sinnikkyys palkitaan tässäkin asiassa. Meillä 4. ICSIStä syntynyt poika ja nyt 8. ICSIstä PAS . Ei kannata luovuttaa vielä tuossa vaiheessa, minun nakökulmastani teidän hoidot on vasta alkutaipaleella. Enkä lupaa, että se tulee olemaan missään vaiheessa helppoa, päinvastoin. Monet itkupotkuraivarit on kärsitty ja viikonloppuja vietetty sängyssä peiton alla itkien. Mutta kyllä siitä suosta on aina jotenkin noustu! Ja tottakai toisen yrittäminen on jo huomattavasti helpompaa, sitä en voi kieltää.
Ja noista sinun alhaisista hormoniarvoista. Onhan lapsia saaneet pitkälti vaihdevuodet kokeneeet yli 60 naisetkin, tosin ulkomailla, mutta mahdollista se on! Eikös sitä lääkkeillä juuri korvata ne omat puutteet hormoneissa. Ja mikäli luovutetun munasolun käyttö ei tunnu aivan vieraalle ajatukselle, niin sekin kannattaa ottaa harkintaan mikäli omista ei tule tuloksia. Vaihtoehtoja on pilvin pimein, älä heitä kirvestä kaivoon vielä :)
Paljon jaksamista tiellenne, minkä ikinä valitsettekin!
Suurkiitos kannustuksesta! :)
Päivä kerrallaan mennään.
Luenpahan aikani kuluksi tätäkin palstaa ja vastailin jo toiseen viestiketjuun olevani lapseton, keski-ikäinen nainen ja ihan tyytyväinen elämääni. En ole koskaan surrut lapsettomuuttani, mutta kirjoituksesi oli sen verran koskettava ja haluan jotakin kannustavaa sinulle kuitenkin kirjoittaa.
Muistan, miten aikoinaan osa ystävistäni oli huolissaan lapsettomuudestaan. Sanaa vauva ei saanut sanoa ilman, että joku pyrskähti itkuun ja siinä sitten koetettiin olla me muut lapsettomat miettimässä voisiko yhtään auttaa. Muutamilla kesti lasten saaminen tuskaisia, monia vuosia ja minunkin sieluani raastoi seurata sivusta onnistuuko heidän suurin toiveensa. Yksikään sellainen ei jäänyt ilman lasta. Kuten muuan minulle kertoi kyllästyttyään monen vuoden jälkeen yrittämään enää lasta (monet hoidot takana) hän lähti miehensä kanssa unelmamatkalle huitsin nevadaan lämpimään ja romanttiseen paikkaan ja naps, raskaaksi tuli :D Siis vain yksi kiva esimerkki, jossa suru ja hätä vaihtui odottamisen iloksi.
Siis yhtä lailla onnistuneita raskauksia tuli hoidoillakin ja siinäpä sitten kaveripiirissä hätäpäissään ryhdyttiin vauvan kamppeita hankkimaan kyn yksi ilmoitti odottavansa kolmosia. Siihen aikaan niitä tupsahteli herkemmin kuin nyt.
Toivoisin alkuperäisen kirjoittajan jaksavan ajatella elämäänsä vuodeksi tai kahdeksi eteenpäin, eikä muutamissa kuukausissa. Kyllä se teidän vauva sieltä tulee ja odottelee vain hetkeään, mutta ehkäpä sinun on jaksettava ihan pikkasen kypsyä vielä äidiksi kun vauvojen ja lasten kanssa vaaditaan juuri sitä pitkäkestoista katsantokantaa ja elämä ei mene niin kuin itse tahtoisi. Kehosi voi olla nyt stressaannut ja hermostunut kaiken tsemppaamisen jälkeen.
Yksi asia, mitä suosittelen, niin nauti muiden lapsista. Minä pidän lapsista ja vietän aikaani heidän kanssaan aina tilaisuuden tullen. Älä siis mieti, mitä sinä menetät heidän kauttaan, vaan ajattele mitä opit heiltä tulevaa äitiyttäsi varten. Olen satavarma, että kehosi reagoi myönteiseen ajatusmalliisi ja saat ns. lapsitartuntaa nauttimalla heidän seurastaan ilman omistamisen tahtoa. Vaikka minä en lapsia siten saanutkaan, niin minulla on kunnia yhä nauttia jo aikuisiksi kasvaneiden lasten kiintymyksestä ja seurasta. Lspset ovat sitä varten, että he lähtevät joka tapauksessa pois ja meidän kaikkien aikuisten velvollisuus olisi välittää heistä olipa niiitä omia lapsia tahi ei.
KAikkea mahdollista myötätuulta raskauttasi varten ja luota huomiseen.