Hyvää päivää kaikille, seuraavassa seuraa deitti-ilmoitus, joten jos et ole kiinnostunut kyseessä olevasta asiasta niin ole hyvä ohita se ja pahoittelen häiriötä jo valmiiksi. Syy miksi laitan sen tällä palstalle on se, että haen enempi ujoa neitoja(mieluiten tampereen alueelta) ja niitäpä täällä toivottavasti tulee vastaan, jos näitä löytyy pyydän ottamaan rohkeasti yhteyttä.([email protected])
Tuntuuko sinusta, että elämä lipuu ohitsesi ja olet keskellä autiota aavaa merta yksinäisellä kurjalla saarella, etkä tiedä miten päästä takaisin elämän veneesen. Oletko nykyajan Robinsoni? Älä ole, ei sinun tarvitse.
Tervehdys kaikille, minä tässä omalla kömpelöllä tavallani haluan tuoda omia tuntojani esiin. Olen tässä pohtinut elämäni alkutaivalta mitä olen tehnyt ja mitä en. Poden kahdenkymppin kriisiä omalla osallani:) Vaikka olen tehnyt monia asiota elämässäni niin ainoa asiana mieleeni tulee ihmissuhteet, joita elämässäni en ole pystynyt solmimaan ja tällä tarkoitan sellaisia joilla on jotain merkitystä, todellisia ystävyyssuhteita. Syitä tähän on varmastikkin monia lapsuus ajan traumat(niinhän meille kaikilla) ja omat ratkaisut elämän varrella.
Nämä ratkaisut ovat johtaneet sellaiseen ristiriitaiseen persoonaan, jolla toisaalta oli niin paljon annettavaa, mutta jokin kahlitsee sitä. Omalla kohdallani se tarkoittaa ujoutta ja sitä kautta hiljaisuutta (kykemättömyyttä small talkiin) ja sitä edelleen yksinäisyyttä.
Vaikka minulla on harrastuksia, mielenkiintoa moniin asioihin, ideoita, syvällisiä ajatuksia ja toisaalta huumorintajua ja positiivista elämänasennetta.
Mutta nämä muut ominaisuudet häviävät syvään hiljaisuuteen.
En voi kuitenkaan väittää olevani sulkeutunee neljän seinään sisään tai kauhuissani jokaisesta ihmiskontaktista vaan sitä että olen porukassa yleensä se, joka kuuntelee muita ja miettii nurkassa mitä sopii sanoa ja hieman arkailee muiden reaktioita ja taasen toisaalta ei hakeudu kovin aktiivisesti toisten seuraan.
Tällä ilmoituksella haen takaa eräänlaista "kaikki maailman ujot ihmiset liittykää yhteen"-ajattelua. Olen aivan varma, että tätäkin palstaa lukee monia nuoria naisia jolla ujous tuottaa vaikeuksia joillakin vähän enemmän joillakin vähempi näitä henkilöita tällä ilmoituksella erityisesti kosiskelen toisaalta sellainen ihminen jolla ei ole välttämättä samaa ongelmaa, mutta pystyy ymmärtää sitä niin kirjoittele ihmeessä. Vetoan voimakkaasti kaikkiin "ujoihin" että kohdatkaa ongelma ja ottakaa askel pois yksinäisyyden kiertäästä, en näe tilanteessa paljoakaa hävittää, muuta nolo hiljainen hetki seurassa joka mahdollisesti johtaa hyvän ihmissuhteeseen joillain tasolla ja toisaalta auttaa ujous ongelmaan noin yleisesti.
Vielä lopuksi hiukan muuta itsestäni varmistaakseni kaikkien kiinnostuksen:) Olen muuttamassa tampereelle opiskelemaan ja tutustumaan teekkarikulttuuriin.
Luonteeltani(vaikea täysin vangita luonteeni essenssiä muutamaan lauseeseen) olen hyväntahtoinen, omalla kieroutuneella tavallani huumorintajoinen, avoin, aito, idealisti, älykäs ja rehellinen. Olen omalla tavallani uskossa ja niinpä jonkun asteen kristitty.
Harrastuksiini kuluu liikunta ykköslajina(kuitenkin ihan harrastusmielessä) jalkapallo ja
muita lenkkeily ja kuntosali.
Omatoimimatkailu (reilaus jne.) on viemä aikoina alkanut houkuttaa todella voimmakkaasti(paperilla onkin tullut tehty monia suunnitelmia ainakin reilimatka suunnitteilla ensi kesänä ja mahdollisesti joulun aikoihin Trans-Siperia junalla.
Kaiken mailman jutut ovat pienestä saakka kiinnostaneet niinpä olen yrittänyt tyydyttää tiedonhaluani lukemalla, mutta eipä ole tuo vielä tahtonut sammua:)
Paljon tästä ilmoituksesta on jäänyt puuttumaan tai on esitetty huonosti, mutta toivon että edes jollekin on herännyt pieni mielekiinto minua kohtaan, jos näin on niin kirjoita rohkeasti(olet sitten minkälainen oletkin)minulle niin omalta osaltani lupaan tehdä parhaani ja olla aktiivinen, että se meidän juttu mikä se sitten on tarkoitus ollakaan edityisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitos, jos jaksoit lukea tähän saakka ja hyvää kesän jatkoa sinulle.
Tuntuuko sinusta, että elämä lipuu ohitsesi ja olet keskellä autiota aavaa merta yksinäisellä kurjalla saarella, etkä tiedä miten päästä takaisin elämän veneesen. Oletko nykyajan Robinsoni? Älä ole, ei sinun tarvitse.
Tervehdys kaikille, minä tässä omalla kömpelöllä tavallani haluan tuoda omia tuntojani esiin. Olen tässä pohtinut elämäni alkutaivalta mitä olen tehnyt ja mitä en. Poden kahdenkymppin kriisiä omalla osallani:) Vaikka olen tehnyt monia asiota elämässäni niin ainoa asiana mieleeni tulee ihmissuhteet, joita elämässäni en ole pystynyt solmimaan ja tällä tarkoitan sellaisia joilla on jotain merkitystä, todellisia ystävyyssuhteita. Syitä tähän on varmastikkin monia lapsuus ajan traumat(niinhän meille kaikilla) ja omat ratkaisut elämän varrella.
Nämä ratkaisut ovat johtaneet sellaiseen ristiriitaiseen persoonaan, jolla toisaalta oli niin paljon annettavaa, mutta jokin kahlitsee sitä. Omalla kohdallani se tarkoittaa ujoutta ja sitä kautta hiljaisuutta (kykemättömyyttä small talkiin) ja sitä edelleen yksinäisyyttä.
Vaikka minulla on harrastuksia, mielenkiintoa moniin asioihin, ideoita, syvällisiä ajatuksia ja toisaalta huumorintajua ja positiivista elämänasennetta.
Mutta nämä muut ominaisuudet häviävät syvään hiljaisuuteen.
En voi kuitenkaan väittää olevani sulkeutunee neljän seinään sisään tai kauhuissani jokaisesta ihmiskontaktista vaan sitä että olen porukassa yleensä se, joka kuuntelee muita ja miettii nurkassa mitä sopii sanoa ja hieman arkailee muiden reaktioita ja taasen toisaalta ei hakeudu kovin aktiivisesti toisten seuraan.
Tällä ilmoituksella haen takaa eräänlaista "kaikki maailman ujot ihmiset liittykää yhteen"-ajattelua. Olen aivan varma, että tätäkin palstaa lukee monia nuoria naisia jolla ujous tuottaa vaikeuksia joillakin vähän enemmän joillakin vähempi näitä henkilöita tällä ilmoituksella erityisesti kosiskelen toisaalta sellainen ihminen jolla ei ole välttämättä samaa ongelmaa, mutta pystyy ymmärtää sitä niin kirjoittele ihmeessä. Vetoan voimakkaasti kaikkiin "ujoihin" että kohdatkaa ongelma ja ottakaa askel pois yksinäisyyden kiertäästä, en näe tilanteessa paljoakaa hävittää, muuta nolo hiljainen hetki seurassa joka mahdollisesti johtaa hyvän ihmissuhteeseen joillain tasolla ja toisaalta auttaa ujous ongelmaan noin yleisesti.
Vielä lopuksi hiukan muuta itsestäni varmistaakseni kaikkien kiinnostuksen:) Olen muuttamassa tampereelle opiskelemaan ja tutustumaan teekkarikulttuuriin.
Luonteeltani(vaikea täysin vangita luonteeni essenssiä muutamaan lauseeseen) olen hyväntahtoinen, omalla kieroutuneella tavallani huumorintajoinen, avoin, aito, idealisti, älykäs ja rehellinen. Olen omalla tavallani uskossa ja niinpä jonkun asteen kristitty.
Harrastuksiini kuluu liikunta ykköslajina(kuitenkin ihan harrastusmielessä) jalkapallo ja
muita lenkkeily ja kuntosali.
Omatoimimatkailu (reilaus jne.) on viemä aikoina alkanut houkuttaa todella voimmakkaasti(paperilla onkin tullut tehty monia suunnitelmia ainakin reilimatka suunnitteilla ensi kesänä ja mahdollisesti joulun aikoihin Trans-Siperia junalla.
Kaiken mailman jutut ovat pienestä saakka kiinnostaneet niinpä olen yrittänyt tyydyttää tiedonhaluani lukemalla, mutta eipä ole tuo vielä tahtonut sammua:)
Paljon tästä ilmoituksesta on jäänyt puuttumaan tai on esitetty huonosti, mutta toivon että edes jollekin on herännyt pieni mielekiinto minua kohtaan, jos näin on niin kirjoita rohkeasti(olet sitten minkälainen oletkin)minulle niin omalta osaltani lupaan tehdä parhaani ja olla aktiivinen, että se meidän juttu mikä se sitten on tarkoitus ollakaan edityisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitos, jos jaksoit lukea tähän saakka ja hyvää kesän jatkoa sinulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostat todella hienolta ja "rehdiltä" mieheltä! Voin sanoa, että tuollaisia ei paljoakaan löydy omalta pieneltä paikkakunnaltani! Mielestäni ujossa miehessä ei ole mitään vikaa ja kyllähän se ujous siinä laantuu, kun tutustuu paremmin, ainakin minun kohdallani. Olen myös itse ujo, mutta ujouttani olen aina yrittänyt peitellä, koska tavallaan häpeän olla ujo. Enpä nyt tällähetkellä ehdi enempää kirjotella, mutta uskon, että löydät itsellesi vielä joskus varmasti jonkun. Samaan jaksan minäkin uskoa!
Joo, eli sori jos "vastaan" tähän sun deitti ilmotukseen, olen siis kuitenkin varattu enkä asu tampereella.
Oli vain pakko sanoa että mulla meni melkein kylmiä väreitä pitkin selkää kuin luin tuon sun tekstin, kuulosti niin samalta.. Näköjään täällä maailmassa on monta samanlaista.. :Z
Toivon sulle kuitenkin kaikkea hyvää, ja jos todellakin olet tuollainen tulet varmasti löytämään jonkun kivan naisen.. :>
hmmm...