Liikunta lisää ahdistusta?

"tarjoavat sitten vain nappeja, joihin en halua enää koskea, koska nekin ovat aina lopulta vain pahentaneet menoa. "

Niinhän ne tekee.

"Lisääkö liikunta muilla ahdistusta? Ja sattuuko joku tietämään miksi ja mitä sille pitäisi tehdä?"

Minullakin lisää ahdistusta. Jos käyn hölkkäämässä niin on aluksi, samaan aikaan ja jälkeen helvetinmoista hengenahdistusta. EI SIIS HENGÄSTYMISTÄ.

Nyt kun olen ollut kuntoilematta 3 kuukautta niin on laskenut aika paljon, ja en tiedä mitä seuraavaksi teen.

eos mistä johtuu muta mulla ollut samantyyppistä oireilua...olen tullut siihen tulokseen että voipi olla että kärsitte uupumuksesta,eli liian kova treeni ei ole hyvästä.
Mulla helpotti kun lepäsin paljon ja tein vain lyhyitä suht rauhallisia kävelylenkkejä jotta peruskunto pysyy ylhäällä.Minulla oli myös kroppa todella jumissa ja arvelen että sen takia liikkuessa tuli huono olo.Tosin liikunnan jälkeen tuli sitten aina hyvä olo.
Kävin akupunktiossa ja se laukaisi lihasjännitykset ( ja mielen ) ja sen jälkeen liikunta on sujunut paremmin.
Hengitätte varmaan myös jotenkin "väärin"...minä hengitin hyvin pinnallisesti ja välillä en hengittänyt ollenkaan...kuuluu ahdistukseen.Sain ahdistuskohtauksia jo vain siitä kun yritin rentoutua ja hengittää syvään.Muuta selitystä en keksi kuin että tehtyäni aivan sairaan paljon työtä ja stressattuani vuosikausia niin kroppani meni paniikkiin kun olikin rauhallinen hetki.Se meni kyllä ajan kanssa ohi ja nyt osaan taas rentoutua,se vaati kyllä aikaa ja työtä.Huh huh,jos oisin tiennyt mihin stressi voi johtaa.....

Liikunnan jälkeen pitää levätä hyvin ja muistaa juoda ja syödä! Keho menee maitohapoille rasituksesta ja siksi varmaan aiheuttaa oireita. Kannattaa kuunnella kehoa mitä se tarvitsee eikä rääkätä sitä. Mä pidän lenkillä huilaustaukoja. Istun ja juon. Jos teillä henkeä ahistaa, kantsii tutkia ettei ole astma tai sydämessä jotain häikkää. Sen olen huomannut että tyhjällä vatsalla kuntoilusta tulee olo kuin ei saisi tarpeeksi happea ja sydän muljahtele oudosti. Ja nälkäisenä rasituksen jälkeen kädet tärisee, levoton olo, huimaa, ajatus ei kulje, puhe vähän sopertavaa, näköä haittaa. Mulla on tutkittu keuhkot, sydän ja verensokeri. Kaikki kunnossa.

Tunnistan tavallaan tuon oireen. Kun itselläni fyysinen ja henkinen ahdistus päällä, niin esim. lenkkeily tai muu kuntoilu ei auta - PAITSI - jos kuntoilen tarpeeksi rajusti!

Esimerkiksi lenkillä ei riitä, että sipsuttelen lähes kävelyvauhtia, vaan pitää juosta ihan rehellisesti muutamia kilometrejä. Tarpeeksi rasittava liikunta jostain syystä vasta laukaisee ahdistuksen, ja kehoon tulee hyvä olo.

Olen huomannut, että noin 8km lenkillä vasta noin 30-40 minuutin tienoilla tulee hyvä olo, riippuen, olenko pystynyt menemään tarpeeksi lujaa. Välillä on sellaista hengenahdistusta, että ei uskalla mennä riittävän lujaa, joskus pakottaa vaan itsensä, niin silloin se yleensä palkitaan hyvällä ololla.

Jos en saavuta tuota hyvää oloa, niin yleensä palkkiona on sitten vain kipeät nivelet ja ahdistus.

Luulen, että tässä on kyseessä jotain kehon hormonitoimintaan liittyvää. Tarpeeksi rasittava liikunta laittaa hormonit toimimaan normaalimmin. Tähän oireiluun ei SSRI mömmöt tms auta. Rauhoittavat toki rentouttaa, mutta eivät paranna syytä.

Minulla myös mahdollisimman tehokas ulkoliikunta vähentää ahdistusta ja masennusta jopa vielä paremmin kuin lääkkeet vaikka sairastankin vakavaa masennusta. Kun pystyn käymään aamulla pitkällä juoksu-/kävelylenkillä, energiani on todella paljon korkeammalla koko päivän ja ahdistus tiessään!

Liikunnalla ei välttämättä ole mitään vaikutusta. Siis nimenomaan ahdistukseen. Muutoinhan liikunta on hyväksi terveydelle kaikin puolin.

Itse en ole koskaan välittänyt liikkumisesta. Liikun vain, koska tiedän sen ehkäisevän vanhenevan ihmisen fyysisiä vaivoja. Mutta jo ajatuksenakin liikunta suoraan sanoen vituttaa.

Meidät ihmiset yritetään toistuvasti pistää kaikkien asioiden suhteen yhteen ja samaan putkeen. Liikunta muka on hyväksi mielenterveydelle, vähentää oireita. Sosiaaliset suhteet ovat se, mitä ihminen haluaa. Jne.

Unohdetaan, että olemme yksilöitä.

kyllä lisää ahdistusta

Tutkimusten mukaan liikunta lisää mm. serotoniinin ym. mielialaa nostavien välittäjäaineiden tuotantoa, joten on epätodennäköistä, että se lisää ahdistusta. Ehkäpä olette vaan niin laiskoja, että ahdistutte siitä, että teidän pitäisi liikkua ;)

Selasin tuossa netissä erilaisia tutkimuksia liikunnan merkityksestä ahdistukseen, ja hämmästyksekseni löysin uuden hollantilaisen tutkimuksen, jossa kerrottiin, että kaksoissokkotutkimuksessa oli todettu, että liikunnalla ei olekaan parantavaa vaikutusta ahdistukseen ja masennukseen?! Ja paniikkihäiriötä sairastavilla liikunta voi jopa lisätä ahdistusta! Todellakin päinvastainen tutkimus mitä tähänastiset ovat olleet?!

Kautta Logitechin - suurimmalle osalle maailman kaikista sadoista miljardeista nisäkkäistä, liikunnasta on keholle ja psyykelle ratkaisevaa etua.
Enemmänkin; sehän meille lähes elinehto.

Maailmassa kuolee ja sairastuu vuosittain miljoonia ihmisiä juuri liian vähäisen liikunnan takia. Jos liikunta jotain tervekehoista ihmistä ahdistaa, epäilen isoa häikkää...

No niinhän siitä onkin hyötyä SUURIMMALLE osalle ihmisistä, mutta niille, jotka kärsivät paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta jo ennestään (eli tosiaankin on häikkää aivojen välittäjäaineissa), niin oireet saattavat lisääntyä liikunnan myötä. Tällainen on uusi tutkimus (ks. ylen tiedeuutiset).

Monet liikuntaa harrastavat kärsivät voimakkaista ahdistus,- masennusoireista eli käytännössä liikunta saattaa hetkellisesti lievittää mutta ahdistus masennusoireet palaavat pian sen jälkeen. Itselläni oli vaihe, että pitäisi kolme kertaa päivässä jotain "revittää" muuten menee heikolle hapelle. Monet liikuntaa harrastamattomat ovat siis niin tasapainoisia huom. eivät laiskoja, että heidän ei tarvitse paeta omaa oloaan niin kuin himoliikkujalla. Minulla nyt vaihe, että liikunta ei saa olla liian rasittavaa muuten kaksi seuraavaa päivää menee takykardian ja ahdistuksen vallassa. Eli oma johtopäätökseni on että paljon liikuntaa harrastavat harrastavat paetakseen, lievittääkseen pahaa oloaan. Salilla näkee suorittajia, jotka tulevat ahdistuksen valtaan jos eivät saa liikkua. Nyt sali on rempassa,- itse olen ollut rempassa jo vuosia.

Juu ei se pieni käppäily vie ahdistusta mihinkään, ainakaan minulla. Se on räpättävä kunnolla että hiki lentää ja endorfiinit lähtee liikkeelle.

kaikki jauhaa tota iänikuista virttä että "liikunta auttaa ahdistukseen "..asia on vähän monimutkaisempi. monasti ahdistuneisuushäiriöistä ja masennuksesta kärsivillä on Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli (mikä sana!) yliaktiivinen jolloin liikunta saattaa hyvänolon hormonien lisäksi aiheuttaa jättiannoksen adrenaliinia ja stressihormoni kortisolia verenkiertoon jolloin olo on todella huono !

Näkisin asian tätä kautta: voimakkaan ahdistuneisuuden aikana ihmisen keskushermosto käy kovilla kierroksilla, puhutaan taistele tai pakene- tilanteesta. Tämä lisää stressihormoni kortisolin ja adrenaliinin tuotantoa. Toisaalta ahdistukseen liittyy uhkaavia tai muuten negatiivisia mielikuvia, joihin reagoidaan. Ahdistuksen tunne lisää kortisolin ja adrenaliinin eritystä ja kyseiset hormonit voimistavat ahdistuksen tunnetta eli noidankehä on valmis ja koettu ahdistus kasvaa aina vain isommaksi. Tarpeeksi kauan (kuukausia tai vuosia) tälläistä, niin noidankehä automatisoituu, eli käynnistyy huomaamattamme ja ilman omaa tahtoamme. Toisaalta liikunta ja hengästyminen aktivoivat keskushermostoa ja lisäävät paitsi mielihyvää tuottavien hormonien, myös ahdistuksen kanssa yhteisten kortisolin ja adrenaliinin tuotantoa. Kehon fysikaalinen kiihtymyksen tila on tässä vaiheessa helppo huomaamatta ja automaattisesti yhdistää ahdistukseen, jota se niin paljon muistuttaa. Kyse on siis siitä, miten kehon kuormituksen syyt ymmärrämme. Yksi yhdistää sen puhtaasti liikuntatilanteeseen, toinen kokemuksen pohjalta ja ilman aktiivista ajattelua johonkin omasta mielestä nousevaan ahdistavaan tilanteeseen ja "elää" taistele tai pakene- kohtausta taas kerran uudelleen. Lähdin itse purkamaan omaa vastaavaa tilannettani tietoisesti ja aktiivisesti yhdistämällä liikuntatilanteen muihin hyviin asioihin ja toistamalla itselleni "ei hätää, olen turvassa", vaikka se saattaa oudolta kuulostaakin. Pikku hiljaa myös "automatiikka" uskoi asian ja siitä lähtien olen pystynyt tekemään valtaosan treeneistäni ilman ahdistusta.

Olen 50 vuotias mies. Aloin liikkumaan tosissaan armeijan jälkeen. Talvet hiihdin ja pelasin eri pelejä. Olin tosi hyvässä kunnossa. Sitten pari tapausta sai mieleni järkkymään. Lääke annosten suurennettua liikunta väheni ja kunto huononi. Painoa tuli 30kg lisää. Nyt käyn silloin tällöin pelaamassa sulista ja pienet lenkit koirien kanssa. Kaipaan noita aikoja jolloin harrastin pitkiä lenkkejä. Silloin se oli kuin huumetta. Revin itseäni eteen päin ajatuksella, että näytän niille. Hiihdän kyllä varmasti parhaan ajan seuraavissa skaboissa. Eteen päin mentiin aina tunteiden pohjalta, eli jos tänään oli karpaasi päivä, niin lenkki heitettiin tiukkana. Sitten taas toisinaan perusvauhtia. Kesäisin nautin rullien kanssa hyvästä ilmasta ja nautin koska olin hyvän näköinen kropaltani. Sitten kerran tuli ylä mäki ylä mäki mopo hyyty tuli ala kulo itketti. Tuntui, ettei ole enää voimia nousta mäelle.

Kantapää edellä maahan juoksu lisää kipua ja huonoa oloa, johon hormonitoimintakin reagoi. Se on luonnoton tapa juosta. Luonnollista sen sijaan on tulla päkiä edellä maahan jolloin jalan oma, evoluution kehittämä, iskunvaimennus toimii. Tämä tuntuu muoavalta kropassa ja kivuton liikunta auttaa tasapainottamaan hormonitoimintaa. Balance is everything.

Mikäli on masis päällä niin tarkastaisin myös ruokavalion. Valmismoskasta jää puutostiloja ja eihän se ole mikään ihme, että luonnoton, elimistön balansseja sotkeva sapuska aiheuttaa depressiota.

Mustikoissa on b6 vitamiinia, jotka vaikuttavat serotoniinitasoihin. Niitä monta pussia päivässä niin rupee väkisinkin tuntumaan paremmalta. Muu safka niin luonnolista kuin voi.

Tähän vielä pari minuuttia joogaa päivässä, niin jo rupee omaa kroppaa tuntemaan, balanssi paranemaan ja tietää millä oma keho saadaan tyytyväiseksi.