Kertokaas kokemuksianne, onko opiskeluaika elämän surkeinta vai parasta aikaa ja miksi:)
Yliopisto-opiskelijan elämä
000tr
7811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on tosi kivaa jos sen aikana saa:
Tyttö/poikaystävän
Oman alan työpaikan
Rahaa
Uusia kavereita
Kurssit helposti suoritettua
Kun valmistuu
Se ei ole yhtään kivaa jos et saa
- Tyttöystävää (naiset kyllä aina löytävät seuraa tuossa iässä jos vain haluavat)
- Mitään töitä
- Rahaa muualta kuin KELA:lta
- Yhtään uutta kaveria
- Joitain tiettyjä kursseja suoritettua käytännössä koskaan
- Opintoja suoritettua loppuun
"Se on tosi kivaa jos sen aikana saa:
Tyttö/poikaystävän"
Joo, jos sellaista kovasti etsii.
" Oman alan työpaikan"
Vähän vaihtelee. Joillekkin aloille voi olla vaikea päästä työskentelemään, ennen kuin on edes jonkinlainen alan tutkinto taskussa.
" Rahaa"
Sitähän saa KELA:lta ja lisäksi jonkin verran myös töistä.
" Uusia kavereita"
Jos uusia kavereita haluaa. Osalla voi olla iso kaveripiiri täynnä "vanhoja" kavereita jo ennen opiskelemisen aloittamista ja osa näistä voi opiskella samassa paikassa kuin itsekin.
" Kurssit helposti suoritettua"
Onhan se.
" Kun valmistuu"
Kyllähän opiskeluajan päätteksi aina valmistuu, ellei jätä opintoja kesken. Siihen asti eletään opiskeluaikaa, kunnes valmistutaan. Tämä aika vain vaihtelee opiskelijoiden osalta paljon.
"Se ei ole yhtään kivaa jos et saa
- Tyttöystävää (naiset kyllä aina löytävät seuraa tuossa iässä jos vain haluavat)"
Ei välttämättä hetkauta, jos sattuu olemaan sinkku omasta tahdostaan. Tosin näitä ei kovin paljon ole, varsinkaan miehissä.
"- Mitään töitä"
Töitä kyllä on mahdollisuus saada, jos sattuu kelpuuttamaan itselleen myös ns. "paskaduunit".
"- Rahaa muualta kuin KELA:lta"
Riippuu siitä, kuinka tiukoilla on rahallisesti ja kuinka paljon haluaa saada rahaa käyttöönsä.
"- Yhtään uutta kaveria"
Riippuu siitä, haluaako saada uusia kavereita.
"- Joitain tiettyjä kursseja suoritettua käytännössä koskaan"
Totta. Tää on kyllä pepusta. Varsinkin, jos kurssit on sellaisia todellä työläitä kursseja tai jos ne samat luennot pitää aina käydä uudelleen ja uudelleen. Sitä alkaa sitten ne luennot osata jo melkein ulkoa.
- Opintoja suoritettua loppuun "
Totta.
Opiskeluaika on ihmisen huoletttominta aikaa, vaikka ei sitä silloin ymmärrä. Ei ole vastuuta töiden (varsinkaan toisten) aikatauluista, ei ole huolta perheestä tai mistään omaisuudesta. Voi olla vain tässä ja nyt.
no nuo merkinnät saa suoritettua jos pääsee sisälle nuorena kuten muutkin normaalit.
En ole vielä ehtinyt aikuisena elää juuri muuta elämää kuin opiskelijaelämää (jos jätetään valtion palveleminen ottamatta huomioon), joten en pysty hirveästi vertaamaan mihinkään. Kuitenkin mielestäni opiskelijaelämässä on isoja plussia.
Jos puhutaan vaikka aineellisista elämän edellytyksistä, niin vaikka tulot eivät ole suuria, eivätpä ole perustarpeista aiheutuvat menotkaan, koska opiskelija:
asuu halvalla (ja ahtaasti)
matkustaa halvalla (ja epämukavasti)
sairastaa halvalla (mutta omaan laskuun)
syö halvalla (aina samoja laitosruokia)
juo halvalla (vaikkei aina tarvitsisi)
Toisaalta oman talouden kannalta opiskelijana ei ole niin paljon valinnanvaraa, kaikkea ei pysty hankkimaan eikä kaikkialle matkustamaan ilman erityistä suunnittelua ja säästämistä. Mutta eipä ole vielä sitä asuntolainaakaan niskassa.
Sosiaalisesti opiskelijaelämä on antoisaa, jos on ulospäinsuuntautunut. Kilpailua, niskaanhuohotusta ja aikataulupaineitakin voi vältellä opiskelijana helpommin kuin työelämässä.
Jälkeenpäin ajateltuna opiskelijaelämä oli huippuaikaa. Ei ollut ehkä paljon rahaa, mutta ei myöskään huolia. Ei ollut perhettä, mutta oli tyttöystävä ja ystäviä sekä aikaa kaikille. Saattoi mennä ja tulla huolettomasti. Saattoi käydä baareissa, bileissä ja festivaaleilla tai olla käymättä. Nyt niin itsellä kuin kaikilla ystävilläkin on perheet ja työt, jotka vievät kaiken ajan. Hyvä jos kerran vuoteen ehtii vanhojen kavereiden kanssa kaljalle. Opiskelijana osasi ottaa ilon irti pienistäkin asioista. Nyt keskittyy vain murehtimaan suuria asioita, kuten asuntolainaa, työn jatkuvuutta ja työasioita, omien vanhempien muuttumista vanhuksiksi, perhe-elämän juttuja ja lapsia, jne. Asioita ei voi enää hoitaa vasurilla ja ex-tempore, vaan pitää suunnitella kaikki etukäteen ja hyvissä ajoin. Opiskelijana oli unelmia, joille oli tilaa: sitten "isona" teen sitä ja tätä, ostan sitä ja tätä, menen sinne ja tänne. Tulevaisuus oli avoin. Nyt "isona" realiteetit iskee vastaan ja huomaa, että moni haave jäi ja jää myös jatkossa toteutumatta. Näin neljää kymppiä lähestyessä alkaa huomata, millaiseksi rutiiniksi tämä elämä on muodostunut ja miten vähän vaihtoehtoja sen muuttamiseksi enää on. Missä vaiheessa muka niitä unelmia enää toteuttaisi? Lopetaan työt, pistetään perhe ja tavarat pakettiin, myydään koko omaisuus ja muutetaan aurinkosaarille makailemaan palmujen alle? Ihana ajatus, mutta kaukana realiteeteista. Nauttikaa ihmeessä opiskeluajasta, koska se on elämän huippuaikaa!
Joillekin tentit ja pääsykokeet ovat ihan yhtä isoja asioita ja elämä helvettiä jo opiskeluaikana. Ihmiset keski-ikäistyy niin eri tahtiin...