Yksinäinen, kirjaileva nuorimies etsii naisseuraa

Minua onkin epäilty Aspergerin syndroomaiseksi, http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä, koska täytän monia sen tunnuspiirteistä. Huonot sosiaaliset taidot, intohimo johonkin asiaan, ties mitä, mikä on minulle arkielämässäni tuttua. Tietty olen ajan myötä oppinut edes jotain, ja en kaiketi vaikuttaisi niin autistisluontoiselta kuin voisi tämän artikkelinkin perusteella kuvitella, mutta ymmärrykseni eri jutustelutilanteissa on vaan niin rajallinen, etten ymmärrä oikeastaan mitään niistä jutuista joista muut keskenään puhuvat, enkä osaa muodostaa niitä. Tavallaan jutun täytyy olla ”yksinkertainen”: sillä täytyy olla selkeä aihe, tausta, juoni, jne. En myöskään osaa aina lukea rivien välistä sitä, mitä joku voi todellisuudessa esim. täällä tarkoittaa, tai tunnetiloja tai mielialoja viestien takana.

Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole liikaa kokemusta ihmissuhteista, mikä selittää sen, ettei minulla ole kokemusta seurustelustakaan tai mistään siihen liittyvästä.

Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.

Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.

Ikäraja kulkee täysi-ikäisestä eli 18 ylös ehkä noin omaan ikääni. Olen huomannut, etteivät tätä nuoremmat tai kypsemmät ole minun juttuni, sillä nuoremmat ovat monesti vähän liian kokemattomia ja tiedottomiakin, ja vaikka tämän vuoden puolella useimmat yritysteni kohteet ovatkin olleet 28-34, siinä iässä on myös paljon erottavia tekijöitä persoonan muutoksiin liittyen. En myöskään pidä siitä tunteesta, kun joudun jälleen kerran ennemmin neuvottavaksi, koska olen kyllästynyt siihen tunteeseen, etten osaa oikeastaan mitään, vaikka se vaikuttaakin aivan tosiseikalta. Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.

Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, korkeat maiharit, musta kauluspaita ja liivi, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan sen ja maihareiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen, muttei ehkä samanlainen resupekaksikin nähtävä tapaus kuin minä. Ylipäätään selvästi muista erottuva persoona joka voi näkyä myös omalla tavallaan aisteinkin olisi hyvä.

Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.