Jos saisitte valita... Lähtisittekö ihastuksen matkaan etsimään onnea vai kieltäisittekö tunteenne, eläisitte onnettomana mutta kuitenkin jollakin tavalla vakaassa elämäntilanteessa? Mitä asioita otatte huomioon kun teette suuria valintoja? Missä määrin päätöksiinne vaikuttaa mahdollinen avioliitto, yhteinen talo, yhteinen lapsi/lapset, asuinpaikkakunta/välimatkat jne? Kuinka paljon menette tunteiden mukana ja kuinka paljon on pakko ajatella järjellä?
Tunteiden asiantuntijat kertokaa
mitä tekisitte
7149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tunteella tässä tapauksessa jos se olis mahdollista
En nyt lähtisi ainakaan itseäni tituleeraamaan tunteiden asiantuntijaksi... :)
Tottakai kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa ja kylmällä järjellä tässä maailmassa on ajateltava. Ei auta heittäytyä tunteiden vietäväksi, ainakaan kokonaan.
Slloin kun erosin, mun puolesta tehtiin kaikki päätökset. Olin kun lastu laineilla.
Ei tarvinnut pohtia.
Nyt jos olis samassa tilanteessa tekisin kaikkeni parisuhteeni pelastamiseksi. Tottakai. Siinä on sitä alkuenergiaa, johon niin hyvinä kun pahoina päivinä tulisi voida luottaa ja sitäpaitsi kyllä vielä myöhäisemmällä iälläkin puolisot voivat löytää rakkauden ja kipinän uudelleen.
Täällä mitään tunteiden asiantuntijoita oo. Mokailijoita vaan. Niitä jotka ei voittaneet vaan menetti.
Mitä jos käy niin että jäät ihan yksin jos valitset uuden ihastuksesi? Mikä sai valisemaan nykyisen puolisosi? Mitä jos uusi ihastuksesi ei ole vilpittömästi kiinnostunut juuri susta vaan enemmänkin niistä tunteista ja hetken huumasta? Sulla on aika paljon pelissä.
pakkoko sitä heti on hynttyitä yhteen, kattoo rauhassa miltä se toinen tuntuu ja sit jos tuntuu niin syventää menemään.kuka sitä sikaa säkissä ?
Tuo tilanne johtaa helposti pettämiseen. Ja sitten oletkin yhtäkkiä yksinhuoltaja.
Jep. Pelkkää menetystä, big time. Totta.
Siitä seurauksena olen nyt sitten loppuelämäni yksin. Kuten niin monesti sanottu, ei voi aina voittaa.
Erossa multa ei riistetty pelkästään kokonainen perhe, vaan myös kyvykkyys osoittaa kauniita tunteita. Vuosia meni vaan haahuillessa, kukaan ei tuntunut miltään, ei oikein vieläkään voi laajasti sanoa että pystyn rakastumaan vielä täyspainoisesti uudelleen.
Olen sellainen kerran avioon, kihloihin -ihminen, jopa ex vei neitsyyteni myös. Mikä unelmaset-up koko loppuelämän kestävälle liitolle. Mutta EI.
Muistan vuosia siitä kun lapset olivat jo syntyneet, katselin aina ikkunasta kun hän tuli töistä kotiin ja ruoka oli aina valmiina jos olin ennen.
Sitten jotakin tapahtui välillämme joka tuhosi kaiken idyllin... En siitä sen enempää.
Noihin kysymyksiisi:
EIpä koskaan toisesta ihmisestä voi tietää, ei sellaista varmuutta kukaan voi saada, että tietäisi varmuudella että yhdessä pysytte. Se pitää vaan seurusteluvaiheessa yrittää saada selville millainen toinen ihminen on ja sitten vaan luottaa omaan intuitioon.
Uuden puolison määrittelyssä suurin tekijä on vuorovaikutus ja kemia. Sitä joko on tai sitä ei ole. Siis alusta lähtien ja tietenkin onko rehellisellä pohjalla liikkeellä eikä vaan esimerkiksi maallisen mammonan perässä.
Itse olen joskus kapakissa ollessani tekeytynyt vähävaraiseksi työttömäksi, vaan tsekatakseni, onko joku jonkun tittelin perässä vai oikeesti kiinnostunut :)
ihastuksen matkaan en olisi valmis lähtemään, mutta jos minä rakastuisin niin etten koskaan ennen olisi siten tuntenut ja se tunne olisi molemminpuolista, niin olisin valmis rakkauden tähden jättämään kaiken merkityksettömän taakseni. Lapset ovat se vaikein juttu päätöksessä, kaiken muun voi jättää taakseen, mutta se miten hoitaa välit lasten kanssa siinä kohtaa järjen ääntä mielestäni on kuunneltava. Jokainen tykönään miettiköön jättääkö elämänsä elämättä, kokematta jotain ainutlaatuista, jonka rakkaus voi antaa vai elääkö lastensa kautta heidän elämäänsä uhraten itsensä ja koko elämänsä vain ajatellen heidän tulevaisuuttaan.
Eräänä päivänä havahdut huomaamaan, että lapsesi ovat aikuisia, heillä on puoliso, perhe ja onni, mutta sinulla ei ketään...mieti sitä.