edes unohtamaan kaikkea tätä paskaa mitä tästä on aiheutunut niin että pystyisin sun kanssa edes olemaan..
en mä tiedä pystyisinkö mä
ikävää aikaa
16224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkä on sitten parempi että unohdat. Elämä jatkuu, se on ainakin varmaa. Miksi kiusata itseään tai toista sitten sen enempää. Elämä on vaan joskus paskaa, aina ei voi mitään.
en pysty unohtamaankaan.
Jos et pysty unohtamaan, otat yhteyttä. Selvität sen paskan ja katsot sitten tuleeko siitä mitään. Yrittää kannattaisi, mielestäni.
Ei oo mitään varmasti pysyvää haittaa tapahtunut ettet pystyisi olemaan hänen kanssaan. Vaikea nyt tässä äkkiseltään kuvitella sellaista. Rinta rottingilla eteenpäin.
ei sitä tarvi unohtaa. Elämällä on kiero ja sairas huumorintaju, oon huomannu. Esim mun sukulaiseni ei pystynyt kävelemään kadulla kun luuli että kaikki puhuu siitä pahaa ja nauraa sille. liittyi rankkaan koulukiusaamiskokemukseen nuorena. toitotin vuosikausia järjen äänenä että ei sitä kukaan kato tai huiomioi pahasti. sitten vuosia myöhemmin ite oon samassa tilanteessa.
voitas sitä paitsi vertailla kokemuksia ja kärsimyksiä ja henkisiä vaurioita mitä ollaan toisillemme tässä vuosien varrella aiheutettu. sä voisit läimiä mua ihan luvalla ja mä sua. tapellaan niinku supersankarit.
Mä en tykkää tapalla, en sitten yhtään. Koko ikäni kun olen sitä saanut kuunnella ja katsoa.
=(
sano vaan missä ja millon ni minä tulen viitta hulmuten
post scriptum: tää on kyllä erikoisin "suhde" ikinä..
kuvitteletko nyt ihan oikeasti että keskustelet täällä jonkun tietyn kanssa? herääpäs nyt. :)
just sun kanssa! herätys!
ikävää se on, ikävöiminen.
Joku jaksaa jatkuvasti voivotella että tyypit eivät täällä tunne toisiaan :D Eihän se ole tämän palstan tarkoituskaan että tiedettäis kelle kirjoitetaan. Miten asia noin häiritsee, ihmettelen vaan??
Tottokai sä pystyt. Tartu hetkeen.
Älä vain olekaan sellaisen kanssa, joka on pahemman kerran pettänyt sinut. Toista tilaisuutta ei kannata antaa. Tokihan sen itse päätät ja kärsit. Minä en kuitenkaan antaisi, en!
Paljon helpompi aloittaa toisen kanssa, joka voi olla paljon enemmän arvoisesi. Ja kyllähän nuita suloisuuksia aina viimein löytyy :) . Joskus voi vain kestää, että toipuu ensin vanhasta mutta uusi suloisuus voi olla suloinen sisältäkin :)