Kaukana Italian vuorilla, vanhassa jo sammaloituneessa talossa soi puhelin.
Vaativasti, mutta sinnikkäästi.
Vihdoin huojahteli puhelimeen kaksimetrinen mies, jonka parta olisi kaivannut niittokonetta.
- Murhaajalla.
Toisesta päästä lankaa kuului käheä nauru.
- Älä tapa meitä nauruun, Prosciutto. Oletko muuten selvä tänään?
- Vuohenmaitoa olen janooni juonut, urahti kolossi.
- Kuuntele nyt tarkasti, Tonto.
- Hommaa meille pakoauto huomiseksi illaksi,- ja jäätävä ääni jatkoi.
- Sen on paras olla myös toimiva.
Minkäs paimen sille mahtoi, ettei hän ei autoista mitään ymmärtänyt. Mutta lampaat hän tunsi niiden sisuskaluja myöten. Kuten joku vuorilla harhailija oli ikäväkseen nähnyt.
Viimeksi hän hankki mafiosoille Fiat 600 D:n joka ei edes lähtenyt parkkipaikalla käyntiin, pankkiryöstön jälkeen.
Vaativasti, mutta sinnikkäästi.
Vihdoin huojahteli puhelimeen kaksimetrinen mies, jonka parta olisi kaivannut niittokonetta.
- Murhaajalla.
Toisesta päästä lankaa kuului käheä nauru.
- Älä tapa meitä nauruun, Prosciutto. Oletko muuten selvä tänään?
- Vuohenmaitoa olen janooni juonut, urahti kolossi.
- Kuuntele nyt tarkasti, Tonto.
- Hommaa meille pakoauto huomiseksi illaksi,- ja jäätävä ääni jatkoi.
- Sen on paras olla myös toimiva.
Minkäs paimen sille mahtoi, ettei hän ei autoista mitään ymmärtänyt. Mutta lampaat hän tunsi niiden sisuskaluja myöten. Kuten joku vuorilla harhailija oli ikäväkseen nähnyt.
Viimeksi hän hankki mafiosoille Fiat 600 D:n joka ei edes lähtenyt parkkipaikalla käyntiin, pankkiryöstön jälkeen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hellästi lempikuttuaan, otti sauvansa ja lähti käppäilemään alas vuorelta.
Hiukkasen paimen valehteli, eihän hän vuosiin ole nähnyt selvää päivää. Nytkin savipullo tahtoi tavoitella taivasta tämän tästä.
Eikä yksinkertainen mies osannut muualle mennä kuin esirukousta hakemaan Pazzin luostarista.
Luostarissa. Munkit vihmoivat vihkivettä Padre Pazzin kanonisoidun Alfa Testarossan päälle.
Alfa- Romeon, Ferrarin, Pärnäsen Korjaamon ja Italian valtion aikaansaama ohjus näki juuri ensipäivänsä.
18- sylinterinen ori oli sidottu paksuin vaijerein autotallin seinään.
Vaikka auto ei ole edes käynnissä, sen kaikista pyöristä singahtaa voimakas soraryöppy.
Aivan kuin geyshireistä aika ajoin.
Likinäköisiin silmiin syttyi ahnas katse.
Ehkäpä tuossa olisi oiva pakoauto!
Muutama noviisi juoksi Prosciuttoa vastaan.
- Lampaan rakastaja, pässin pökkijä!
Kaksimetrinen mies ei antanut mokoman häiritä itseään.
Hitaasti hän laahusti Padren luo.
- Isä, olen tullut vuorilta.
Myös hitaasti silmäili Isä Elio, yhtä katraastaan.
Öljyisiä käsiään pyyhkien trasselitukkoon, Padre totesi.
- Olet tietenkin tervetullut, mutta minulla on sinulle henkilökohtaista asiaa.
Tukka- ja partapehkonsa takaa metriheikki urahteli
- Haluaisin tunnustaa syntini
Vanhat kivimuurit todistivat paimenen tuskaa.
Hattureuhkaansa pyöritellen, paimen jokelsi.
- Teidän täytyy ymmärtää minua Isä.
- Elämä vuorilla on kovin yksinäistä...
Karusti tuojottaen Padre tiuskaisi.
- Olet kuulemma antanut lampaallesi jopa nimen.
Auneksi olen kuullut sitä kutsuttavan.
Paimenen otsalta valui hiki.
- Lisäsksi olen kuullut, että varastelet Alfoja, näiltä tienoin.
Sain vanhalta, 86- vuotiaalta sedältäni kuulla että isäni-isä on ollut punakaartilainen.
Yhdessä valokuvassa tämän vankkaleukaisen miehen kanssa on nähtävissä muuan Wesley.
Hänestä en ole juuri kiinnostunut.
Mutta 1886 - syntyt esi-ukki kyllä kinnostaa.
Topi antaa jonkinlaisen selityksen näille haihatellellemi.
Olen hienoa rotua.
Kirjoittanut: pekka, 19.7.2004 klo 18.49
...siitä lähtien kun ensimmaisen kerran kohtasin 75:n livenä tunsin, että en enää saa sitä pois mielestäni. Roverin klasssinen ja silti nykyaikainen muotoilu sekä kromin käyttö löivät kerrasta hiljaiseksi. Tämän jälkeen ei maailma ole ennallaan..!
Väistämätön tapahtui: Kerran puolitutun automyyjän karhea ääni kuului selkäni takaa: "Pekka, nyt sitä lähdettiin koeajolle!"
En muista, käynnistinkö V6:n avaimella vai telepatialla mutta niin vain etäisesti kehräten jalo vaunu liikkui komennossani ja sain olla hetken nirvanassa. Jälkimaku: pitkäkestoinen, hunajainen, himoittava ja riippuvaisuutta aiheuttava.
Työni puolesta vietän joka talvi reilumman ajanjakson tuolla saarivaltiossa. Seurasin käytettyjen seitenvitosien hintatasoa. Teki mieli ottaa mukaan, vaan kun ei yllä kynnet.
Mitäkö pidän uudesta? Näyttää entistä hienommalta, ja odotan kohtaavani sen kolmiulotteisena. Sen sijaan V8:n audimainen maski on ainakin kuvassa suorastaan ruma. Nähtävästi julman moottorin lämmön poisjohtaminen on sanellut reilummat tuuletusssysteemit.
Mulla on vähän jutut kuivuneet. Into loppui.
Nyökki niin kuin puuhevonen Palermon sirkuksessa.
- Isä olen paljon syntiä tehnyt.
- Lampaani nimi on todella Aune... ja onhan niitä pari muutakin.
Isä Pazzi katseli tuimasti Prosciuttoa.
- Ne lampaat minä annan sinulle anteeksi, jopa ymmärränkin sinua...
- Mutta niiden Alfojen varastelun on loputtava heti! Lujasti pamautti Pazzi nyrkillä pöytään.
Pelokas paimen painoi silmänsä lattiaan, kunnes tunsi papin saapuneen viereensä.
Hellästi Padre laski kätensä vuoristolaisen vavahteleville olkapäille ja supatti tämän korvaan.
- Onhan niitä paljon muitakin merkkejä...
- Kylällä on Renaulteja, Pösöjä ja monta japsiautoakin!
Hetken kesti, ennen kuin paimen tajusi kuulemansa.
Aurinkoinen hymy levisi parroittuneille kasvoille, ymmärtämisen merkiksi.
Pikaisesti hän suuteli Isän kalastajasormusta ja riensi alas kohti kylää, enää vilkaisemattakaan Pyhän Isän teutaroivaan Alfaan.
Aurinkoon, hän yritteli arvioida kellonaikaa.
Vielä ei ollut kiirettä. Illaksi piti pakoauto vasta saada.
Mitä alemmaksi vuorta hän vaelsi, sitä mietteliäämmäksi paimen kävi. Mistä auto?
Oli pakko pysähtyä tauolle tuumaamaan. Samalla voisi tyhjentää yhden savipulloista. Hyvä idea, onnitteli Prosciuotto itseään.
Taisipa toistakin auki narautella, kunnes nukahti autereiseen kevätpäivään.
Aurinko laski jo mailleen Proscin herätessä.
Sekavana pyöri ajatuksissa Aune, Isä ja Mafia...
Hätkähtäen hän huomasi olevansa pulassa. Auton pitäisi jo olla hankittuna!
Kiireisin askelin paimen kiirehti alarinteeseen. Honkkelit jalat tahtoivat sotkeentua toisiinsa.
Eikä se ollut pelkästään aperitiivin ansiota.
Pelko sykki syvällä hänen rinnassaan.
Mafian kanssa ei ollut leikkimistä!
Vanhassa, tosin räjähtäneessä leipomossa, piti olla pakoajoneuvo valmiina klo 19.00
Hikeä tursuva paimen tajusi varastamiseen olevan aivan riittättömästi aikaa. Oli suoran toiminnan aika.
Ovelassa, kierossa mielessään, paimen mietti.
Hetkinen siis, puhelimessa möristiin ainoastaan pakoajoneuvosta , ajoneuvosta siis.
Eihän sen tarvinnut välttämättä olla auto...
Istui tyytyin tuettu Muuli. Hän oli lihonut tavattomasti. Varmaan 500 unssia...
Sikari pöllysi ehtimiseen, usein kilahti karahvipullossa kristallinen korkki.
Elämä oli kertakaikkisen mukavaa.
Yhdellä kavion heilautuksella hoituivat useimmat hommat. Paavikin lähetti jo terveisiä...
Astui paimen sisään, koputtamatta edes lampaan parhaalla ystävällä.
- Arvokas Muuli nosti silmälasejaan, jotka hän oli löytänyt apteekkarin tunkiolta...
- Niiin, hän hirnuen venytti.
- Olis lähtö nyt, örähti paimen, ja työnsi katkaistun haulikon Kunnanjohtajan otsaan.
- Pikkusen kiirekin olisi, paimen totesi anteeksipyytäen.
- Yhelle leipomolle, jonkun Pollon entiselle...
Tuolin alusen palloja täyteen.
- Ich bien an auslander, ich puhun hoono Italia.
Paimen huokaisi alistuvasti, ja laski toisella piipulla hieman rapaakin jatkoksi. Muulilta.
Alistuva Kunnanjohtaja tiuskaisi pelokkaalle sihteerilleen.
- Tuokaa minulle kärryt ja hieman kauraa, ja loi vittumaisen katseen paimeneen.
- Minulla on hieman virkatehtäviä...
Kyläläisistä ei ollut ollenkaan pahoillaan, Muulin peruuttaessa kärryjen eteen.
Paimenen käyttämä, Lupara,- katkaistu haulikko , ei sekään tehnyt suurempaa vaikutusta.
Paljonkos täällä Palermossa pomoja ammutaan...
Äyskähti paimen rattailla.
Palermolaiset hihittelivät hihaansa, voi noita vuoristolaisia...
Eniten heitä kuitenkin hauskutti Kunnanjohtaja, joka kiskoi kerrankin virkansa edestä.
- Hyvä Prosciuotto, ansaitsisit lasillisen!
- Prego! Italia!
- Presto, kiljuivat nuoret katupojat.
- Largo, köpittelevät vanhukset perässä.
- Engino, finito, propello stop! huusi kylän pultsari ja sammui ojaan.
Koko kylä seurasi tätä omituista kulkuetta.
Gangsterijoukko punoi juoniaan.
Luigi Kravatto tähysteli savupiipun takaa huolestuneena tielle.
Jotain meluisaa ja paljon oli tulossa pitkin raittia.
Pakoautoa odotettiin hermostuneena. Aikaa enää puoli tuntia, kun osuuspankki sulkisi ovensa.
Muuli paiskoi biljardipalloja taakseen. Teleskoopilla yritti jarruttaa vauhtia maantien pölyssä.
Lugerit viritettiin vanhassa Pollon pesässä.
Muuli veti vankkureita, jossa paimen jo nukkui matkaväsymystään pois. Kauhea oli tie vuorilta. Kolmen ruukun verran.
Jotenkin surullisesti, vihelteli Prosciuotto ääniä, paksuilta huuliltaan.
Viekas Muuli huomasi tilasuutensa tullleen, ja pujautti itsensä ulos valjaista.
Palermon Seudun Osuuspankki ei ollutkaan OPKS-läisiä osuuspankkeja (Osuuspankkien Keskussuojelurahasto), vaan kuului niin sanottuihin viikunanlehtipankkeihin ja sai siksi tuta minkälaista on pärjätä yksin kylmässä maailmassa.
Kärryt yhdessä juopuneen matkustajansa kanssa syöksyivät kohti huonokuntoista leipomoa kuin romuraudan hinnalla ostettu ensiluokkainen saksalainen hyökkäysvaunu. (Vai oliko se toisin päin? Koskaan emme saa tietää.)
L. Kravatto komensi osastonsa lähipuolustusasemaan. Ikkunat ja oviaukko täyttyivät lyhyistä ja pitkistä ampuma-aseista.
- Silenzione… Attenzione… Uno Fire!
Vahingoniloisen muulin turpa aukesi orgastiseen hirnuntaan erilaisten pyssyjen lauetessa yhtä aikaa. Kymmenet luodit iskeytyivät vankkarakenteisten sontavankkureiden kylkiin ja pyöriin. Jokunen luoti saattoi mennä ohikin, mutta ainakin yksi valojuova osui mahtavaan pirtuastiaan…
Räjähdys vavisutti kylää ja jo toistamiseen parin vuoden sisällä joutuivat vanhan leipomon seinät attentaatin kohteiksi. Tällä kertaa kalkkitiili luhistui lopullisesti.
Pölyn laskeuduttua raunioista nousi hieman savua. Hiljaistakin oli. Gangsterit olivat hautautuneet valkoisten tiilenkappaleiden ja kärrystä lentäneen lannan alle. Vain musta hattu oli jäänyt kasan pinnalle muistoksi Luigi Kravattosta joka eli ja kuoli nopeasti.
Vuoristolaisen repaleinen olemus retkotti hervottomana röykkiön huipulla. Hiljaisuudesta saattoi erottaa turpajouhien kätkemien huulten korisevan: - olipa hy.. hyvä, etten aamulla ottanut toista lusikallista risiiniöljyä.
...