Oon miettiny useasti, että mitenkä itsenikaltaiset piereskelijät pystyvät työskentelemään sellaisissa ammateissa kuten kosmetologi, lentoemäntä tai koulunkäyntiavustaja? Muun muassa näissä ammateissahan työntekijä on lähes taukoamatta toisen ihmisen/ihmisten lähietäisyydellä. Kuinka tällaisissa työpaikoissa piereskellään (/ suhtaudutaan piereskelyyn), kun ainakaan periaatteessa et voi rueta haisemaan..? Ja kun jatkuva "paikalta poistuminen" ei käy päinsä...
Miten sopeutua elämään piereskelyn kanssa?
kun pieree ni lemuaa
7325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika paha ongelma on, onneksi minulla on oma työhuone, joten lasettelen aika vapaasti tonne pöydän alle :)
Mut onhan se noloo jos joku tulee huoneeseen justiinsa kun on leija laskettu. Tosin mulla tulee sellaisella paineella, ettei se edes oikein haise !
Maha on kipee ja suolissa kurluttaa, eikä tää istuminen asiaa yhtään paranne.
Joten sorry, en tiedä vastaust, mutta jos lohduttaa meitä on paljon !
Olen minimoinut pierun karkaamisen ilmoille.
Pieren nimittäin suppiloon, josta on letku asennettu suoraan nenään, josta suutin ohjaa molempiin sieraimiin kiisut.
Todellakin tenho tulee hajulleen lähes 98 rosenttisesti. Kätevää.
Krapula pieru hississä, ai että .
Piereskelen enkä välitä
Minä olen roskat kaikki ennen olin sihteeri
Kokeile syödä 1 purkki sinistä bulgarian jugurttia joka päivä. Siinä on eläviä mikrobeja, jotka lisäävät puolustusmekanismeja ja vähentävät kaasuja.
Etenkin vehnä saattaa myös turvottaa.
Oululaisen ohuet ruispalat ja gluteeniton kauraleipä ovat itselleni hyväksi.
Tokihan apteekit myyvät ilmavaivoihin helpottavia tuotteita.
Niin aina, sanottiin Varsinais-suomessa kivikauden jälkeen.
. entiin vetekiläinen.