En tiedä olenko tulossa hulluksi vai vaivaako minua nyt ihan tyhmä asia, mutta... lyhyesti jos sen kertoo, se menee jotakuinkin näin;
Avomiehelläni, jonka kanssa olen seurustellut reilut kolme vuotta, oli ennen minua 4v kestänyt suhde. Hän kuitenkin kertoi pettäneensä exäänsä kahteen kertaan toisen kanssa sängyssä, eikä edes tiedä kuinka montaa vierasta naista suuteli suhteen aikana. Hän sanoo, että oli silloin nuori (on nyt 23v) ja ettei ajatellut mitään vakavasti, ja myöskin että ei "rakastanut häntä oikeasti". Naiselle kuitenkin vannoi rakkauttaan, mutta oli kuulemma myös tehnyt selväksi ettei näe heillä yhteistä tulevaisuutta lainkaan. Nainen oli tämän hyväksynyt.
Heillä meni huonosti, ja sitten mieheni tapasi minut. Sain tietää vasta noin puoli vuotta seurusteltuamme että he eivät olleet eronneet kun tapasin mieheni. Mies oli kuitenkin pistänyt heidän ontuvan suhteensa poikki saman tien.
Meillä on mennyt todella hyvin koko tämän 3 vuotta. Alussa meillä oli suuria erossaoloja koska asuimme kaukana toisistamme, nyt asumme saman katon alla. Riitoja on tietysti, koviakin, mutta olemme silti molemmat onnellisia, sanoisin olevani jopa todella onnellinen. Luulen että hänkin on.
Ongelmani on se, etten pysty luottamaan häneen. En sinänsä epäile mitä hän nyt tekee, enemmän minua vaivaa se, mitä hän teki suhteemme alkuaikoina - ja mitä tulee tapahtumaan myöhemmin. Olen asiaa häneltä jankannut, ja hän tunnusti että oli suudellut kerran aivan suhteemme alkuaikoina. Tämän hyväksyin ja annoin olla.
Eilen keskustelimme aiheesta viimeksi. Asia johti toiseen ja sanoin hänelle, kuinka monen kanssa hän siis muka on suudellut seurustelumme aikana. Hän vastasi, päänsä tyynyyn työntäen, ettei kenenkään! Miksi hän vastaa ettei kenenkään, jos on jo yhden tapauksen minulle tunnustanut? Vai tuleeko vastaus niin automaattisesti ettei hän edes ajattele? Tämä lisäsi taas rutkasti epäluottamustani.
Hänellä on yksi naispuolinen ystävä, johon hän tutustui kun jo tunsimme toisemme. En ole ikinä nähnyt tätä naista, sillä nainen oli kieltänyt poikakaveriani esittelemästä häntä minulle - hänellä ei kuulemma ollut aikaa eikä kiinnostusta. Tämä loukkasi minua ja pisti tietysti ajattelemaan. Mieheni ja kaverinsa puhuvat, kuinka tämä nainen oli yliopiston mahtavin nainen, olen kuullut monet puheet hänen takapuolestaan ja kaikesta muustakin. Mikä sinänsä oli vitsiäkin, vaikkei tässä niin vitsiltä nyt kuulostakaan. Tämä nainen on myös sanonut jo alussa poikaystävälleni ettei häntä kiinnosta kuulla sanaakaan minusta - ja hän tottelee. Asumme nyt kaukana, ja hän ei tosiaankaan ikinä kirjoita että "me" teimme jotain, vaan hän laittaa aina "minä". Minusta tämä on aivan käsittämätöntä! Olen valittanut asiasta itseni tainnuksiin. Vaikka toisaalta tämä nainen kyllä tietää että asumme yhdessä ja seurustelemme vakituisesti. Onko tämä vain yksi niistä miesten ajatusmaailmoista, jota me naiset emme ymmärrä? Kun hyvännäköinen nainen on kiinnostunut, röyhennellään itselleen ja tehdään niinkuin nainen sanoo? Poikaystäväni myös sanoi minulle reilu vuosi sitten, että seurustelisi kyseisen naisen kanssa jollei minua olisi.
Oletan että nainen on kiinnostunut poikaystävästäni. He sanovat olevansa hyviä ystäviä. Eniten mietin sitä, mitä heidön välillään on tapahtunut kun en ollut maisemissa, kun olin kaukana poissa? Voiko tuollainen olla vain ystävyyttä vai onko minua kusetettu ja pahan kerran? He pitävät edelleen yhteyttä (eivät ole nähneet vuoteen välimatkan takia) ja poikaystäväni kertoo hänen olevan hyvä ystävänsä. Nyt kuulin, että nainen olisi tulossa luoksemme lomalle (asumme ulkomailla) ja meille asumaan. Kielsin koko asian, hän ei meidän kotiimme astu. Jos ei minua halunnut tavata aikoinaan, ei majapaikka ole tervetullut nytkään.
Mitä olette mieltä? Tämä on nyt todella sekaisesti kirjoitettu, mutta pointtini on se, voiko mieheen luottaa joka on nuorempana käyttäytynyt niinkuin on, ja joka vieläkin on aikamoinen hurmuri ja vetää naisia puoleensa, mutta joka vannoo minulle rakkauttaan, ei halua lähteä iltaisin edes ulos koska viettää mieluummin aikaa kanssani sängyssä tv:n ääressä, joka puhuu tulevaisuudestamme avoimesti, niin kihloista, naimisiin menosta kuin lapsistakin (vaikka ne eivät tämänhetkiseen elämäämme vielä kuulukaan), sanoo olevansa onnellinen ja ettei tahdo mitään muuta, joka on minulle todella hyvä ja hellä ja joka ymmärtää minua paremmin kuin moni muu? Hän sanoo että olen ensimmäinen, jota hän todella rakastaa. Hän on omien sanojensa mukaan maannut vain neljän naisen kanssa, mikä sinänsä ei ole paljon.
Olen vain tulossa jollain lailla hulluksi kun pohdin näitä enkä pääse ratkaisuun - ja hän sanoo minun olevan "hullu", ei niin sanantarkasti mutta kuitenkin, mutta miksei hän ota minua olkapäistä kiinni ja selitä ettei ikinä ole eikä ikinä halua pettää minua, miksei hän katso silmiini ja kerro ettei minun kannata huolehtia? Miksi hän aina karttaa tilanteesta ja naureskelee ihmeellisesti? Mutta vastaa kuitenkin ettei ole tehnyt mitään ja miksen voi lopettaa, ja miksi taas aloitin ihan ilman syytä.
Mitä meinaatte?
Avomiehelläni, jonka kanssa olen seurustellut reilut kolme vuotta, oli ennen minua 4v kestänyt suhde. Hän kuitenkin kertoi pettäneensä exäänsä kahteen kertaan toisen kanssa sängyssä, eikä edes tiedä kuinka montaa vierasta naista suuteli suhteen aikana. Hän sanoo, että oli silloin nuori (on nyt 23v) ja ettei ajatellut mitään vakavasti, ja myöskin että ei "rakastanut häntä oikeasti". Naiselle kuitenkin vannoi rakkauttaan, mutta oli kuulemma myös tehnyt selväksi ettei näe heillä yhteistä tulevaisuutta lainkaan. Nainen oli tämän hyväksynyt.
Heillä meni huonosti, ja sitten mieheni tapasi minut. Sain tietää vasta noin puoli vuotta seurusteltuamme että he eivät olleet eronneet kun tapasin mieheni. Mies oli kuitenkin pistänyt heidän ontuvan suhteensa poikki saman tien.
Meillä on mennyt todella hyvin koko tämän 3 vuotta. Alussa meillä oli suuria erossaoloja koska asuimme kaukana toisistamme, nyt asumme saman katon alla. Riitoja on tietysti, koviakin, mutta olemme silti molemmat onnellisia, sanoisin olevani jopa todella onnellinen. Luulen että hänkin on.
Ongelmani on se, etten pysty luottamaan häneen. En sinänsä epäile mitä hän nyt tekee, enemmän minua vaivaa se, mitä hän teki suhteemme alkuaikoina - ja mitä tulee tapahtumaan myöhemmin. Olen asiaa häneltä jankannut, ja hän tunnusti että oli suudellut kerran aivan suhteemme alkuaikoina. Tämän hyväksyin ja annoin olla.
Eilen keskustelimme aiheesta viimeksi. Asia johti toiseen ja sanoin hänelle, kuinka monen kanssa hän siis muka on suudellut seurustelumme aikana. Hän vastasi, päänsä tyynyyn työntäen, ettei kenenkään! Miksi hän vastaa ettei kenenkään, jos on jo yhden tapauksen minulle tunnustanut? Vai tuleeko vastaus niin automaattisesti ettei hän edes ajattele? Tämä lisäsi taas rutkasti epäluottamustani.
Hänellä on yksi naispuolinen ystävä, johon hän tutustui kun jo tunsimme toisemme. En ole ikinä nähnyt tätä naista, sillä nainen oli kieltänyt poikakaveriani esittelemästä häntä minulle - hänellä ei kuulemma ollut aikaa eikä kiinnostusta. Tämä loukkasi minua ja pisti tietysti ajattelemaan. Mieheni ja kaverinsa puhuvat, kuinka tämä nainen oli yliopiston mahtavin nainen, olen kuullut monet puheet hänen takapuolestaan ja kaikesta muustakin. Mikä sinänsä oli vitsiäkin, vaikkei tässä niin vitsiltä nyt kuulostakaan. Tämä nainen on myös sanonut jo alussa poikaystävälleni ettei häntä kiinnosta kuulla sanaakaan minusta - ja hän tottelee. Asumme nyt kaukana, ja hän ei tosiaankaan ikinä kirjoita että "me" teimme jotain, vaan hän laittaa aina "minä". Minusta tämä on aivan käsittämätöntä! Olen valittanut asiasta itseni tainnuksiin. Vaikka toisaalta tämä nainen kyllä tietää että asumme yhdessä ja seurustelemme vakituisesti. Onko tämä vain yksi niistä miesten ajatusmaailmoista, jota me naiset emme ymmärrä? Kun hyvännäköinen nainen on kiinnostunut, röyhennellään itselleen ja tehdään niinkuin nainen sanoo? Poikaystäväni myös sanoi minulle reilu vuosi sitten, että seurustelisi kyseisen naisen kanssa jollei minua olisi.
Oletan että nainen on kiinnostunut poikaystävästäni. He sanovat olevansa hyviä ystäviä. Eniten mietin sitä, mitä heidön välillään on tapahtunut kun en ollut maisemissa, kun olin kaukana poissa? Voiko tuollainen olla vain ystävyyttä vai onko minua kusetettu ja pahan kerran? He pitävät edelleen yhteyttä (eivät ole nähneet vuoteen välimatkan takia) ja poikaystäväni kertoo hänen olevan hyvä ystävänsä. Nyt kuulin, että nainen olisi tulossa luoksemme lomalle (asumme ulkomailla) ja meille asumaan. Kielsin koko asian, hän ei meidän kotiimme astu. Jos ei minua halunnut tavata aikoinaan, ei majapaikka ole tervetullut nytkään.
Mitä olette mieltä? Tämä on nyt todella sekaisesti kirjoitettu, mutta pointtini on se, voiko mieheen luottaa joka on nuorempana käyttäytynyt niinkuin on, ja joka vieläkin on aikamoinen hurmuri ja vetää naisia puoleensa, mutta joka vannoo minulle rakkauttaan, ei halua lähteä iltaisin edes ulos koska viettää mieluummin aikaa kanssani sängyssä tv:n ääressä, joka puhuu tulevaisuudestamme avoimesti, niin kihloista, naimisiin menosta kuin lapsistakin (vaikka ne eivät tämänhetkiseen elämäämme vielä kuulukaan), sanoo olevansa onnellinen ja ettei tahdo mitään muuta, joka on minulle todella hyvä ja hellä ja joka ymmärtää minua paremmin kuin moni muu? Hän sanoo että olen ensimmäinen, jota hän todella rakastaa. Hän on omien sanojensa mukaan maannut vain neljän naisen kanssa, mikä sinänsä ei ole paljon.
Olen vain tulossa jollain lailla hulluksi kun pohdin näitä enkä pääse ratkaisuun - ja hän sanoo minun olevan "hullu", ei niin sanantarkasti mutta kuitenkin, mutta miksei hän ota minua olkapäistä kiinni ja selitä ettei ikinä ole eikä ikinä halua pettää minua, miksei hän katso silmiini ja kerro ettei minun kannata huolehtia? Miksi hän aina karttaa tilanteesta ja naureskelee ihmeellisesti? Mutta vastaa kuitenkin ettei ole tehnyt mitään ja miksen voi lopettaa, ja miksi taas aloitin ihan ilman syytä.
Mitä meinaatte?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En voi muuta sanoa kuin,että olet tosi pahassa pulassa??? Kuulostaa aika uskomattomalta...Mieleeni tuli viestistäsi päätellen,voisiko miehesi olla otettu kun olet mustis?? ;) On aika outo tyyli kyllä,enkä oikein käsitä miten sinun kuullen on keskusteltu ylpeään ääneen toisesta naisesta?! Ja kuinka voi myöntää ja olla hetken päästä myöntämättä? Minun entinen mieheni teki minulle jatkuvasti vähän samaa,tajusin kuitenkin,että joku minussa on kun pitää mun kanssa olla?? Tietyn ajan päästä sen hoksasin ja selvisi:yksin ei osaa olla! Muista naisista tuli vaan jatkuvasti puhetta..Sain muutaamaan otteeseen kunnon raivarit ja tenttasin monta tuntia missä mennään? ´Hänellä kun ei ole ketään jne...Kavereiden kautta sain tietää nämä olemiset "autotallilla" yms...Suhteemme loppui ja luonne minulla vahvistui ja nykyään osaan olla varovaisempi.Uskon vahvasti,ettei miehesi halua tunnustaa jättämisen pelosta,mutta haluaa kuitenkin sinun kuulevan jotain..Koita jaksaa ja älä anna periksi!
Miksei ja miksei...voi pyhä isä siltä! Pitäs se typerimmänkin eukon tajuta jo tuosta, että mitään ei ole pelättävissä.
Aikamoisia juonikuvioita olit pururadalla kipittänyt. Jos hän on sinun kanssa et voi muuta kuin antautua ja luottaa. Se on siinä. Vapaaehtoisesti olette yhdessä. Suhteen perusta on luottamus kaikessa, ei muuten kannata olla yhdessä. Joko sinä epäilet ja epäilet ja lopulta ajat hänet rasittavuudellasi pois tai sitten annat itsellesi armoa ajatuksista, mietit mikä on se asia mikä hiertää ja puhutte asian oikeilla nimillä riitelemättä niin läpi ja poikki että mitään epäilyjä ei jää. Pöydän on oltava aina puhdas ja luottaminen on se paras asia mitä mieheltäsi saat.
Ihmisen mielikuvitus on aika hurja ja toisen menneistä helpoti kehittää bakkanaaleja, mutta kun mietit että toinen on samanlainen ihminen kuin sinä, niin ehkä asiat suhteutuvat. Kun nuori kasvaa niin asioita ei osaa käsitellä aina järkevästi, on keskenkasvuista käytöstä mutta jos miehesi sanoo sinua rakastavansa oikeasti niin uskon että hän on silloin ensikerran tuntenut niin. Nuorena parinvalinnan kriteerit ja kumppanin valinta ei aina osu kohdalleen kun hormoonit hyrräävät joten ymmärrän että jos sielunkumppania ei ole kerralla löytynyt...
Siis todella mahtavaa.. Olen itsekin todella mustasukkainen ja sinä sen sanoit, että toisen menneistä helposti kehittää bakkanaaleja..
Ja, että sinä rasittavuudellasi ajat hänet pois luotasi.
Olen juuri tuollainen rasittava ihminen ja nyt tajusin miksi suhteemme menee päin honkia.. Lopetan marmattamisen. Mielikuvitus teki taas tepposet.. :) Kiitos!
Kiitos kaikille teille vastanneille, oli todella positiivinen yllätys ettei ainakaan tähän mennessä kukaan tuominnut suoraan ja käskenyt lähtemään. Juttelimme eilen mieheni kanssa tästä asiasta pitkäänkin, kerrankin aikuismaisesti ilman kamalaa huutoa ja vanhojen asioiden kaivelua, ja olen nyt vähän paremmalla mielellä. Juttuun sisältyi paljon muutakin kuin mitä alkuperäisessä viestissä kerroin, ja yritän karistaa ajatukset mielestäni ja katsoa ennemminkin huomiseen kuin menneeseen. Pakkohan se on uskoa ja luottaa kun toinen halii ja silittää ja on niin rauhallinen vaikka minä mökötän ja tiuskin...
Sinulle, joka ihmettelit miten toisista naisista ylipäätään on puhuttu minun seurassani, voin mainita sen verran että olemme puhuneet aika avoimesti muista ihmisistä, en siis ota itseeni jos mieheni kehuu minulle toisen naisen ulkonäköä tms, kun taas vastaavasti voin itse puhua jostain toisesta miehestä positiiviseen sävyyn ilman että hän loukkaantuu syvästi. Jokaisessa suhteessa on varmasti omat tietyt sääntönsä...
Ehkä ongelma on nyt ihan minussa itsessäni, jonkinlainen luottamuspula ja ehkä omaa huonoa itsetuntoa, en tiedä, mutta eiköhän tämä tästä! Loppujen lopuksi kun meillä kuitenkin menee tosi hyvin.
Hyvää kesän jatkoa kaikille
Moneen petturiin törmänneinä sanoisin sinulle että pakkaa kamat ja hanki oma kämppä jos haluat viettää loppuelämäsi uskollisen miehen kanssa..! Luepa tekstisi ja kuvittele että se on jonkun toisen. Kaikki merkit viittaavaat siihen että miehesi on varmasti käynyt vieraissa. Tiedän miltä sinusta tuntuu; haluat uskoa että miehesi on uskollinen joten et pysty näkemään totuutta. Se on vaikeaa mutta olisi parempi nähdä se nyt kun vasta sitten kun on pari lasta jaloissa. Miehesi väittää että on naisen kanssa vain ystävä, vaikka on sanonut että seurustelisi hänen kanssa jos ei seurustelisi sinun kanssasi. Heidän välillään on varmasti muuta kuin ystävyyttä. Jos hän jäisi kiinni pettämisestä, väittäisi varmasti sen olleen ensimmäinen ja viimeinen kerta. Mutta se ei useinkaan ole. Olen itse ollut toinen nainen naimisissa olevalle miehelle joka jäi kiinni, ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta mutta vaimolleen väitti näin. Vaimo uskoi.. Voit toki elää miehesi kanssa jos valitset elämäntavaksesi pitää silmät kiinni hänen syrjähypyiltään. Mutta jos et halua elää valheitten keskellä, hanki uusi mies.
Hei,ymmärrän mielipiteesi täysin. Kiitos siitä, pisti ajattelemaan.
Asiassa on kuitenkin paljon enemmän kuin mitä alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsin, joten en suoraan alkaisi pakkaamaan kamojanikaan. Ihmiset ovat erilaisia, ja poikaystävälläni tavallaan on tämä (ärsyttävä) tapa miten hän puhuu minulle toisista naisista. Kun sitten vedän herneen nenääni ja kiukustun, hän usein naurahtaa kuinka edelleen yrittää saada minusta "vakavuuden pois" ja kuinka toisaalta rakastaa katsoa minua kun kiukkuan ja täkkyän vaikka hän vain vitsailee. Tiedän, outoa, mutta minkäs teen... Ja tiedän että se todellakin on hänelle vain ärsyttävä tapa.
Mutta oikeasti, katson nyt tilannetta ja koettelen lisää (keinot kyllä keksii), lapsien hankinta nyt ei ole aivan ajankohtaista joten sen suhteen on vielä aikaa. Jos jollekin kuulostan nyt siltä kuin puolustelisin tms, ei kyse todellakaan ole siitä. Olen ihminen joka ei oikeasti katsele pettäjää hetkeäkään ja kuka on niin pettämistä vastaan että näen punaista sitä ajatellessanikin, joten otan kyllä järjen käteen heti kun näen sen aiheelliseksi - täällä palstalla kirjoitettuna suhteesta ei aina saa kokonaista kuvaa.
OIkein hyvää jatkoa kaikille
eilen hän sanoi minulle, että jos todella kuvittelen hänen pettäneen minua tämän naisen kanssa, miksi luulen että hän tämän jälkeen edes puhuisi minulle koko naisesta ja kertoisi hänestä paljon kaikkea, eikö silloin olisi paras olla hiljaa ja antaa minun olla tietämättä koko naisen olemassaolosta? Onko näin?
Toisaalta, tunnen hyvin mieheni yliopistoaikaisen ystävän, joka seurustelee myös, ja kun kerran kysyin häneltä, mitä mieheni ja tämän toisen naisen välillä tosiaan on, hän vastasi selvästi nauraen että ystäviä ne vain on, usko pois. Enkä usko hänen valehdelleen. Vai voisiko? Hän on tuntenut mieheni paljon pidempään kuin minä, ja vaikka ovatkin kavereita, en silti usko että hän tällaisessa asiassa alkaisi ketään puolustelemaan, kun kerran itsekin seurustelee.
Menee taas liian pähkäilyksi... Ehkä tosiaan olen luonut liian mutkaisen pururadan, vai miten yksi vastaaja osuvasti sanoi. Mielikuvitus laukkaa...
Voi hyvänen aika meitä naisia... Lue nyt oma tekstisi:
"vannoo minulle rakkauttaan, ei halua lähteä iltaisin edes ulos koska viettää mieluummin aikaa kanssani sängyssä tv:n ääressä, joka puhuu tulevaisuudestamme avoimesti, niin kihloista, naimisiin menosta kuin lapsistakin (vaikka ne eivät tämänhetkiseen elämäämme vielä kuulukaan), sanoo olevansa onnellinen ja ettei tahdo mitään muuta, joka on minulle todella hyvä ja hellä ja joka ymmärtää minua paremmin kuin moni muu? Hän sanoo että olen ensimmäinen, jota hän todella rakastaa. "
Mitä ihmettä miehen vielä pitäisi tehdä saadakseen sinut vakuuttumaan asiasta? Seistä vielä päällään kun tunnustaa rakkautensa? Eikö naiselle mikään riitä?
Niin... puhut kyllä asiaa.
Mutta ei ne älyttömät rakkaudentunnustukset tms yksistään onnelliseksi tee, kyllä siinä on oltava luottamusta, se on tärkeintä.
Mutta tiedän sen että saatan tehdä nyt kärpäsestä härkäsen, mutta minkäs teen mielikuvitukselleni... Kun oikein välittää niin pelkää että tulee haavoitetuksi ja satuttaa itseään liikaa.
Sinun on vapautettava mielesi ja uskottava häntä niinkuin itseäsi. Heittäydyttävä kiinnipitelemättä ja luotettava että toinen on siinä ottamassa kiinni. Sitä on luottamus. Ja kun toinen on siinä niin se on parasta mitä maailma pystyy tarjoamaan. Suhteessa ei kannata olla vain puolittain, enemmän saa kun uskaltaa.
"Heittäydyttävä kiinnipitelemättä ja luotettava että toinen on siinä ottamassa kiinni."
Tuo oli niin koskettavasti sanottu että oikein mahanpohjasta otti. Suuri kiitos sinulle, harvinaisen fiksusti vastattu.
Joojoo, vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa kaivattaisiin tältä mieheltä.
Jos kerran saa hyvin naisiakin, niin varmasti tietää mitä näille täytyy sanoa, että saa ne pidettyä hiljaa ja tyytyväisinä.
Ehkä olen jäävi kommentoimaan. Itse vaan olen katkera, kun entinen naiseni vannoi rakkauttaan, mutta luottamuksen arvoiseksi ei osoittautunut. Oma itse oli aina lopulta tärkeintä. Luottamus on aliarvostettua.