En ole tästä ylpeä, mutta minun on SAATAVA "kertoa" jollekin, en jaksa / pysty enää pitämään asiaa sisälläni!!
Ystäväni meni toukokuussa naimisiin. Ja minä onneton olin sulhasen kanssa ennen häitä. Tiedän TIEDÄN tehneeni väärin (!!) mutta enää en tietenkään voi asialle mitään.
En ymmärrä miten järki-ihmisenä saatoin toimia niin vastuuttomalla tavalla. Taivuin sulhasen lähentely-yrityksiin ja makasin hänen kanssaan moriusparin vuoteessa, heidän asunnollaan... Olin hänen mielestään niin ihmeellinen, koska olen pieni ja siro, morsian taas vankkarakenteinen.
Olimme yhdessä koko yön, josta nyt tunnen polttavaa häpeää..
Sulhasen yhteydenpito ei loppunut häihin vaan edelleen hän toivoisi meidän voivan viettää öitä yhdessä. En tietenkään ole suostunut näihin ehdotuksiin vaan torjunut hänet. Mutta hän ei jätä minua rauhaan, koska "minussa on kaikki niiin kohdallaan, eikä hän ollut ennen tiennyt mitä seksi edes on".
En tiedä mitä tehdä... tiedän vain, että koko juttu kääntyy minua vastaan jos se tulee hänen vaimonsa tai tuttaviemme tietoon..
Ystäväni meni toukokuussa naimisiin. Ja minä onneton olin sulhasen kanssa ennen häitä. Tiedän TIEDÄN tehneeni väärin (!!) mutta enää en tietenkään voi asialle mitään.
En ymmärrä miten järki-ihmisenä saatoin toimia niin vastuuttomalla tavalla. Taivuin sulhasen lähentely-yrityksiin ja makasin hänen kanssaan moriusparin vuoteessa, heidän asunnollaan... Olin hänen mielestään niin ihmeellinen, koska olen pieni ja siro, morsian taas vankkarakenteinen.
Olimme yhdessä koko yön, josta nyt tunnen polttavaa häpeää..
Sulhasen yhteydenpito ei loppunut häihin vaan edelleen hän toivoisi meidän voivan viettää öitä yhdessä. En tietenkään ole suostunut näihin ehdotuksiin vaan torjunut hänet. Mutta hän ei jätä minua rauhaan, koska "minussa on kaikki niiin kohdallaan, eikä hän ollut ennen tiennyt mitä seksi edes on".
En tiedä mitä tehdä... tiedän vain, että koko juttu kääntyy minua vastaan jos se tulee hänen vaimonsa tai tuttaviemme tietoon..
Vastaukset 40
Vanhimmat
En todellakaan uskonut, että tuollaisia ihmisiä, kuin sinä ja sulhanen on olemassa! Minulle tuli oikeasti ihan fyysisesti huono olo. Niin moraalitonta touhua kummaltakin! Toivon todella,että viestisi on provo. Ja toivon, että kaikki vanhempiasi myöten saa tietää teidän sairaasta touhusta. Miksi ihmeessä se mies meni "ystäväsi" kanssa naimisiin jos sinä olet hänen unelmiensa täyttymys?
Ja kysymykseesi: häpäisit aviovuoteen.
Olet oksettava olento.
.. jotakin tämän suuntaista. Valitettavasti en ole provosointimielessä liikkeellä. Olisinkin! Silloin tämä koko painajainen olisi jonkun mielikuvituksen tuotetta.
Näitä samoja juttuja pohdin -miksi mies meni ystäväni kanssa naimisiin jos kerran on kiinnostunut minusta. Ei siksi, että haluaisin hänet, ei missään nimessä! En huolisi sellaista miestä. Mutta lähinnä tämän ystäväni vuoksi.
Voin kertoa, että fyysistä pahoinvointia olen minäkin tuntenut tekemäni vääryyden takia. Ja marttyyriksi ryhtyminen on käynyt mielessä. Mutten usko tilanteen millään tavoin helpottuvan jos ystäväni tai omat vanhempani saisivat asiasta tietää. Totta kai minun tilanteeni muuttuisi radikaalisti ja saisin joukon vihamiehiä ja halveksuntaa, mutta miten asian paljastuminen vaikuttaisi ystävääni?
Puhutko luuston rakenteesta vai läskeistä?
Sinä kenties toivoit olevasi tuo morsian siinä ystäväsi paikalla?Vai oliko ystäväsi tehnyt sinulle jotain pahaa,että tuon tempun menit tekemään?Ajatteles jos olisitkin vaikka raskaana nyt-ilkeäisitkö maksattaa miehelle elarit ja kuinka selittäisitte asian ystävällesi?
Miten se voisi tulla vaimon tietoon?
Tätä ilmeisesti tarkoitit viestilläsi, eikö vain? Olen kyllä yrittänyt siltä osin analysoida itseäni, objektiivisella tasolla ymmärtää mikä sai minut toimimaan näin.
Olemme ystäväni kanssa saman ikäiset, minä vähän nuorempi ja juuri opintomme päättäneitä. Hän seurusteli koko opiskeluajan, minä pidin hauskaa. Olisinko nyt valmis asettumaan ja sitoutumaan? Kyllä. Eli tästä ehkä voi päätellä kateudenkin olleen tekijä näissä olosuhteissa. En tiedä..
Olet todellakin tehnyt väärin, niin väärin. Huono asia ja paha juttu... Katumus auttaa ja voit koittaa pyytää anteeksi itseltäsi. Sinuna en menisi kertomaan tuosta vielä kenellekään muulle, vaan koita päästä asian yli. Jos saat varmasti tietoosi, että mies pettää vielä, kerro ystävällesi. Tekopyhää valehteluahan se on, mutta ei kaikkea kannata kertoa!!!
Oma epäilykseni siitä miksi sen teit, on miehen kehu. Siinä saa ihminen (nainen) olla JUMALATTOMAN vahva, jos meinaa pysyä vahvana kun mies kehuu jollakin tavalla upeaksi. Jos et seurustele tms. sillä hetkellä, on täysin ymmärrettävää, ttä lankesit. Tosin olisit voinut käyttää järkeäsi mutta sekään ei aina onnistu...
Olet virheesi tehnyt, koita tästä eteenpäin elää kunnolla ja jätä varatut miehet arvoonsa.
annukka
..tässä on yrittää antaa itselleen anteeksi. Ja pikkuhiljaa asia kai painuu pois, mutta varmasti tulee aktivoitumaan taas kun / jos joskus itse solmin avioliiton.
Kiitos analyyttisesta ja asiallisesta vastauksestasi. Olet varmasti oikeassa mitä miesten kehuihin tulee. Ikävä kyllä.
itse toimin tasan samalla tavalla. olen vain nyttemmin tuon silloisen sulhasen kanssa naimisissa.
petimme yhdessä hänen silloista morsiantaan ekan kerran heidän hääpäivänään ja sittemmin jatkuvasti kunnes lopulta päätimme että muutamme yhteen. sinne jäi "onnellinen" nuorikko itkemään. tänne ei koskaan tullut edes syytä, miksi. mutta me olemme yhdessä vieläkin! ja tod onnellisia vielä parin lapsenkin jälkeen!
..eikö sinua askarruta se, milloin mies päättää tehdä saman sinulle. Jos se kävi häneltä niin äärettömän helposti.
Olemme olleet lähes kaksikymmentä vuotta onnllisessa liitossa.
Parisuhde perustuu luottamukseen, jonka hän on ansainnut minulta täydellisesti!
Miksi muuten askarruttaisi? Onko kerran varas aina varas?
Onpa paska mies, mistä tiedät ettei toi mies ole sinun ja morsiamen lisäksi jonku muunki naisen kanssa? Nämä pettäjä miehet lepertelee mitä tahansa kohteliaisuuksia ulkonäöstä saadakseen sänkyyn. Olet vain ehkä yksi monien joukossa, sanoo mies mitä tahansa.
Tuttu tunne, vaikka itselleni ei sentään ihan noin ole käynyt. Katumus on vaikea asia. Ole onnellinen että edes tunnet jonkinlaista katumusta.
Mutta mitä tulee noihin muihin kommentteihin siitä että olisit surkea, kauhea ihminen joka ei ansaitsisi mitään hyvää enää koskaan, se on aika julmaa. Koska ihminen kuitenkin on erehtyväinen ja vaikka aina sanotaan että ihmiselle on luotu järki sitä varten että pystyisi välttymään tällaisilta tilanteilta, niin kuitenkin ihmiset tekee virheitä, kaikki me. Yksi tekee mokia töissä, yksi koulussa, yksi lastenkasvatuksessa, yksi eksyy petiin kaverin miehen kanssa. Ei ne mitkään niin suuria hirmutekoja ole, ettei niistä selviäisi. Pahempiakin virheitä on ihmiskunnassa tehty. Vertaappa itseäsi vaikka Adolf Hitleriin ja aseta oma pikku mokasi oikeaan mittasuhteeseen Hitlerin hirmutöiden rinnalla. Aodlf Hitleristä voisi sanoa että hän on oksettava olento, sinusta voin vain sanoa että tuo on ihan inhimillistä, vaikkakaan ei tietenkään suotavaa.
Omatkin teot pitäisi osata suhteuttaa jotenkin oikeilla mittakaavoilla.. Joskus se vain tuntuu olevan erityisen hankalaa. Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi. Miten se voikaan olla joskus niin helpottavaa kuulla täysin tuntemattoman ihmisen ihmisen kannustava mielipide..
vaan kateellinen haaska. Hanki oma kumppani, jos saat.
Onpa todella aikuismaista ja rakentavaa sinulta. Taidat itse olla samanlainen kuvailemasi haaska, eikö totta? Olet varmasti naispuolinen henkilö ja mitä luultavimmin erittäin epävarma itsestäsi, totta taas?! Asenteesi ja viestisi ei auta minua -eikä sinua, vaan on ajan haaskausta. Toivottavasti osaat ohjata energiasi tulevaisuudessa paremmin.
projisoida ULKOPUOLISIIN omia syyllisyydentunteitasi - hauku sä vain täällä muita, totuus on, että sä olet tehnyt ton likaisen teon eikä kukaan muu!
Puhu sä vaan "ajan haaskauksesta" - itsepä tiedät mihin olet oman aikasi niin loistavasti käyttänyt.
..tehnyt elämässäsi mitään mitä katuisit syvästi, tekoa jonka olisi saanut jättää tekemättä? Noh, vielä se päivä tulee, sellaista elämää ei kukaan ole elänyt etteikö suuriakin virheitä tekisi.
En ole haukkunut ketään, en tiedä mistä moisen idean keksit. Mutta arvion sinua kyllä. Ja ilmeisesti osuin melkoisen oikeaankin, koska hyökkäsit.
Uskomattoman törkeää, varsinkin ystäväsi mieheltä.. Mielestäni kuitenkin mies on syyllisempi, sillä hän se pettäjä on. Ystävällesi kuitenkin teit todella pahasti. Olen itse joskus rakastunut varattuun mieheen ja kokemuksesta voin sanoa, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Älä kerro asiasta kenellekään, ikinä. Jos joku ylimääräinen asiasta tietää, niin voit olla melko varma, että hän pian kokee velvollisuudekseen kertoa siitä vaimolle.
tunnusta asia ystävällesi. Vain siten voit kokea anteeksiannon syvässä mielessä. Jos ystäväsi ei anna anteeksi vaan hylkää sinut, on se ainakin parempi asia kuin elää teeskenneltyä ystävyyttä ja kitua syyllisyydestä (jota toivottavasti tunnet?). Usko minua: tunnustaminen ja rehellisyys on ainut tapa, kun taustalla on noin valtava epärehellisyys ja luottamuksen rikkominen. Vain Totuuteen nojaamalla voit ajan mittaan saavuttaa hyvää. Voimaa sinulle ja ota opiksesi tästä kokemuksesta.
Mielestäni ainut keino pystyä edes antamaan itselleen anteeksi ja saada rauha on tunnustaa asia ja pyytään anteeksi loukkaamaltaan ihmiseltä.
Kuinka pystyt elämään itsesi ja salaisuutesi kanssa vuosikaudet? Kuinka pystyt katsomaan ystävääsi silmiin kuin mitään ei olisi tapahtunut aina kun tapaatte?
Ihminen tekee virheitä, mutta virheet pitää pystyä myös tunnustamaan.
Tuli vain mieleen se että kyllä ihminen pystyy elämään synkkienkin salaisuuksien kanssa. Esimerkkinä tämä Bodom-järven murhista nyt epäilty.. Ihminen vain keksii itselleen hyviä selityksiä ja alkaa itsekin uskoa niihin ja lopulta koko asia tuntuu mitättömältä eikä siitä enää tarvitse omasta mielestään kantaa syyllisyyttä.
Periaatteessa juu, olen samaa mieltä että kyllä pystyy elämään, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että näillä ihmisillä ei todellakaan ole kaikki kotona.
Ja vaikka monet "pystyvätkin" elämään salaisuutensa kanssa en ole myöskään ollenkaan varma heidän mielenrauhastaan.
Itse vain olen sellainen ihminen jota asiat kalvavat pahasti ja olen huomannut että virheet on helpoin tunnustaa heti, eikä hautoa niitä. Joskus hautoessaan sitä voi myös tehdä kärpäsestä härkäsen ja päätyä liian "lopullisiin" ratkaisuihin.
Mutta eikö tuo tunnustaminen ole vähän sama asia kuin synninpäästö? Että "oksennat" kauheuden jonkun toisen niskoille vaikket ikinä voisi niitä millään tavalla hyvittää. Mutta oletpahan tunnustanut ainakin...!?? Ja sittenkö kaikki on hyvin? Ehkä sinulla, mutta entäpä toisella osapuolella..? Minusta tuo tunnustaminen on loppujen lopuksi aika itsekästä ja jotenkin liitettävissä raamattuun ja uskontoon.
Kyllä se sun kaverisi miehensä käytösmallit oppii vähintään vuoden kuluessa. Sun ei kannata mennä tunnustamaan yhtään mitään, saat vain sekä kaverisi että hänen miehensä vihat päällesi. Eli käytännössä tuhoat kolme ihmissuhdetta, jos tunnustat.
unohda koko juttu.
Jos et tunnusta tekoasi ja pyydä anteeksi, jatkat samassa valheessa elämistä.
Tuhoaisin varmasti jotain, jonka korjaaminen ja hyvittäminen ei ole vallassani. En ajattele tässä niinkään omaa henkilökohtaista helvettiäni joka siitä syntyisi (mutta tietysti myös sitä), vaan kaikkia niitä muita joiden elämän tämän hirvittävän virheen paljastuminen tuhoaisi. Totta kai mietin myös miten se minun elämääni vaikuttaisi ja miten ihmiset sen jälkeen suhtautuisivat.
Ikävintä tässä minun kannaltani on se, että ystäväni vanhemmat ovat erittäin vaikutusvaltaisia kaupungissamme juuri sillä alalla, jolle itse tähtään ja valmistuin. Joten kyllä, tässä kohdassa olen itsekäs, kun kyse on koko urastani, jota varten opiskelin kuusi vuotta!
"Eli käytännössä tuhoat kolme ihmissuhdetta, jos tunnustat."
Miten niin? Sinä olet jo tuhonnut nuo ihmissuhteet. Ainoastaan yksi näistä ihmisistä ei sitä vielä tiedä.
Mitä järkeä teeskennellä ystävyyttä, jota ei enää ole?
Onko kertominen mielestäsi vain minun vastuullani?? Eikö miehellä ole vastaavaa velvollisuutta? Tässä korostuu juuri tämän yhteiskunnan suurin floppi -nainen on aina syypää, jopa miehen petokseen!
Miksi teit sen? Eikö sinulla ole omaa miestä?
tuossa aiemmin, olin tuolloin itse sinkku. Toiseen kysymykseesi en osaa vastata. Jos osaisin, en kirjoittelisi tänne. Olen yrittänyt asiaa arvioida monilta eri kanteilta. Ehkä kateus, tiedostamaton sellainen, en tiedä? Tai sitten puhdas himo? Jälkimmäinen tuntuu pelottavammalta. Koska kyse ei ollut mistään rakastumisesta, ei todella!
..pitää analysoida asioita niin kauheasti? Ihmisissä on se vika että tehtyjä virheitä mietitään ja analysoidaan hulluuden partaalle päätymättä minkäänlaiseen ratkaisuun tai selitykseen. Loppujen lopuksi ihmisen toimintaa ohjaa hyvin pitkälle jokin alkukantainen, kaikki ei perustu järkeen ja loogisiin ajatusmalleihin, vaan joskus ihminen toimii tahtomattaankin väärin. Moka on sattunut ja jos siitä on ottanut opikseen niin hip huraa, ihminen on sittenkin viisaampi kuin eläin. :)
..todellakin, kaikelle ei koskaan löydy selitystä. Ikävä kyllä. Ja osaksi sen vuoksi en kannata tuota tunnus-politiikkaa. Enhän kuitenkaan pystyisi antamaan mitään todellista selitystä kenellekään..
JOTEN SÄÄSTÄKÄÄ ENERGIANNE MUUHUN. KIITOS MIELENKIINNOSTA!
..pitää olla huono yleiskunto jos energiaa tälläisessä naputtelussa kauheasti kuluu. Täähän on meille ihan silkkaa ajankulua joten anna meidän nyt keskustella asiasta, oli juttu sitten provo tai ei.
Jos viesti oli mielestäsi provo, miksi itse vaivauduit vastaamaan siihen?
on nähty ennenkin.
Mielestäni teet ystävällesi palveluksen, jos tunnustat, tuon miehen kanssa ei hänellä tule helppoa olemaan. Ehkä et saa anteeksi, mutta parempi sekin, että mies menee sen ystävällesi tunnustamaan ja kertoo ties mitä yöstänne...(tarkoitan lähinnä miesten tyyliä kääntää asiat niin, että sinä teit aloitteen, ja häne ei voinut mitään,jne.....)
Jep! Tää petollinen ystävätär joutuu vain yhä heikompaan asemaan jos ei itse edes ensin mene tunnustamaan tekoaan.
Olen ennenkin kuullut yksinäisestä, parittomasta tyypistä, joka oli niin kateellinen ystävänsä parisuhteesta, että tunki sänkyyn toisen osapuolen kanssa. Mutta parisuhde jatkui, ja yksinäinen jäi yksin, kuinkas muuten :-)
http://tunnustuksien.luola.net